I'm my problem but also my solution

Kuten aiemmassa postauksessani mainitsinkin mahdollisesta työjutusta, niin tuon koulutusosuuden jälkeen paikka oli mun! Nyt ei ainakaan toistaiseksi voi kukaan tulla sanomaan, että en tekisi mitään. Se tuntuu joskus erittäin kiusalliselta kun joku kysyy, että mitä opintoja mulla on alla ja mitä teen elääkseni. Mulla ei vaan kertakaikkiaan lukion jälkeen ollut minkäänlaista motivaatiota jatkaa opintoja, koska en ollut tyytyväinen suorituksiini. Tunsin itseni mitättömäksi ja suurin syy opintojen pois jäämiselle oli se, että sosiaaliset tilanteet ovat mulle todella suuri painajainen. Olen kärsinyt tästä ala-asteesta asti erittäin ikävien kokemusten vuoksi. Ala- ja yläasteella lintsasin esitelmistä niin paljon kuin mahdollista ja aivot kävivät tyhjää tunneilla, koska pelkäsin koko ajan jos opettaja pakottaa vastaamaan viittaamatta kysymyksiin yms. Lukiossa sain lääkityksen jännityksen muuttuessa todelliseksi paniikiksi, mutta siitä huolimatta en kyennyt esitelmiin muiden edessä. Sain onneksi joustoa pitää ne vain opettajille. Viimeinkin tällä hetkellä mun elämänpolulle on risujen sijasta ripoteltu myös ruusuja... Nyt voisin vähän avata aiempia/myös hieman edelleen tämän hetkisiä fiiliksiä enemmän.

Oon muualla sosiaalisessa mediassa maininnut siitä, että miten mun mieliala on laskenut lääkityksestä huolimatta. Se alkoi näkymään itkuisuutena ja käsittämättömänä ahdistuksena. En osaa ajatella ahdistuksen kourissa ollenkaan järkevästi, että mikä mua tarkalleen ahdistaa. Ei ole mitään ulospääsyä. Painajaiset tulevat uniin ja aamulla henkisen väsymyksen vuoksi herätys vain siirtyy ja siirtyy. Välillä on niin paha olla, että itsemurha tuntuu enää ainoalta keinolta päästä ulos tästä kaikesta. Aiemmin tuntui siltä, että musta ei ole mihinkään ja että miten ihmeessä mä voisin pitää muista huolta, jos en kykene pitämään itsestänikään huolta. Viimein sain itseni siihen tilaan, että soitin lääkäriin ja kerroin suoraan, että millaisia tuntemuksia mulla on ja että itsetuhoiset aikeet ovat palanneet, joista luulin jo pääseväni eroon. Mulla on aivan selkeä visio siitä, että miten voisin vaan hypätä täältä talon ylimmän kerroksen parvekkeelta alas, päästää irti kaikesta ja olla varma, että mua ei vain yksinkertaisesti olisi. Mun ei tarvitsisi enää tuntea tätä kaikkea tuskaa. Sen takia olen ollut aika etäinen monia kohtaan, sillä silloin se olisi helpompaa myös kaikille. En ole uuden vuoden jälkeen tavannut ketään paitsi tänään kävin äidillä, joka kohensi mielialaa. Äidin luona tuntee aina olevansa turvassa eikä ahdista. Siellä on mun turvapaikka. Joskus pahimmissa tiloissa mä voisin oikeasti toteuttaa nämä visiot, nyt olen kuitenkin nähnyt että ehkä elämällä on mulle vielä jotain hyvääkin annettavaa. Oon hyvä peittämään tunteeni, mutta tällaisia ajatuksia mun pään sisällä on liikkunut. Tuntuu, että on niin paljon taakkaa harteilla ettei jaksa. Erityisesti mainitsen äitini ja siskoni, jotka ovat niistä harvoista ihmisistä mun parhaita tukipilareita. Kiitos <3

Suunnilleen parin viikon päästä mulla psykiatrille aika. Hän otti tuntemukseni vakavissaan ja jo puhelimessa tuntui vapauttavalta puhua hänelle. Hän olisi antanut minulle toiselle psykiatrille ajan jo todella pian, mutta tuntui että ehkä hän itse olisi se oikea henkilö, jolle pystyisin avaamaan asioita. Sain ohjeeksi hakeutua ihan psykiatriseen päivystykseen pahassa paikassa, sillä hän ymmärsi että voisin oikeasti toteuttaa aikeeni. Nyt, kun on viimein alkanut tapahtua myös hyviä asioita lyhyessä ajassa, niin mä todellakin toivon ettei mua pudoteta taas takaisin lähtöpisteeseen. Oon niin tottunut siihen, että pienien onnen hetkien jälkeen käy aina jotain todella ikävää. Haluaisin vain tasaisen elämän ja mielialan. Vaikkei mitään ikävää tai huippua kävisikään, niin mun mieliala temppuilee epävakaalle persoonallisuushäiriöiselle ominaisella tavalla. Kaikki tunteet on niin käsittämättömän vahvoja, että keinun aina kuin taivaan ja helvetin välillä vuorotellen.

Sain todella ikävää palautetta siitä, kun kirjoittelen sosiaalisiin medioihin myös negatiiviset tuntemukseni. Se ei hetkauttanut mua pätkääkään, sillä mua ei todellakaan tarvitse somessa seurata mikäli päivitykseni häiritsee. Mulla on täysi oikeus ilmaista itseäni aivan kuten muillakin. Kaikki ihmiset eivät edes tunne mua eikä tiedä mitä kaikkea olen joutunut muutaman vuoden sisällä kokemaan. Sen takia tällaiset ihmiset voisivat joskus myös mennä itseensä ja miettiä sanojaan tarkemmin. Moni ei tunne mun tarinaa. Valtaosa kuitenkin kommentoijista ja seuraajista ovat antaneet mulle täyden tukensa ja kiitän heitäkin kauniista sanoista <3 Ei, en kerjää huomiota enkä sääliä. Kerron vain mitä ajattelen. Jos osa ei sitä ymmärrä vaan päättää jatkaa piikittelylinjaa niin voin sanoa, että ei hetkauta ;)

Vuosi 2018, paremman tulevaisuuden vuosi?

Toivon todella, että näin on mitä mun otsikossa kysytään! Mun vuosi 2018 alkoi huonosti, vaikka vuosi loppui mahtavasti. Alkuvuoden suunnitelmat eivät menneet yhtään niin kuten olisi pitänyt. Pieni kutina, että tästäkin vastoinkäymisestä selvitään kuitenkin tavalla tai toisella :) En oo itkenyt pitkään aikaan, mutta itkin eilen illalla lähes viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ja aamulla melkein ensimmäisenä. Pettymykset kuuluvat elämään ja that's it!

 

 

Mulla on hetken aikaa ollut vireillä yksi mahdollinen työjuttu ja tänään sain sitten lisää infoa koskien sitä. Asiat alkoivatkin rullaamaan niin nopeasti, että mulla on huomenna aamusta koulutus jo klo 10. Nyt nämä yön alkutunnit menevätkin materiaaleihin perehtyessä ja valmistautuessa. Pakko yrittää syödä jotakin tähän väliin ja sitten niiden hommien kimppuun, nostakaa sormet ja varpaat pystyyn mulle! :D Tuntuu ihan mahtavalta, että saan elämään jotakin täytettä ja edistystä! Ehkä mä en olekaan se aikaansaamaton ihmisturhake vaan saan vielä jotakin aikaan! Tää työ tosin on koneen äärellä tehtävää eli osa saattaa ajatella, että helppoa rahaa tulossa pienellä vaivalla. Niin se ei kuitenkaan ole ;) Tää kuulostaa mulle just sellaiselta mitä voisin tehdä täydellä panoksella ilman ajatuksia pakkopullasta! Se on tärkeintä. Meen siis varmaan tänä yönä jopa hymy huulilla nukkumaan vaikka viime päivät ovatkin olleet aika kamalia ja täynnä ahdistusta! Yksi ahdistuksen aihe liittyi jälleen kerran alakerran naapuriin eikä tosiaankaan tullut hyvä mieli, kun olin saanut häneltä pientä postia uuden vuoden jälkeen kotiin tullessani. Tästä lähtien mä en kiinnitä mitään huomiota, enkä tosiaan ala toistelemaan tätä lappusta kuin mantraa! Mä olen hyvä juuri näin enkä noin :)

Millainen oli mun uusi vuosi 2018?

Ihan mahtava! Sitä tosin tuli juhlittua päivää ennen 30.pvä Helsingin Casinolla. Pääsin Arttu Lindemanin yksityiskeikalle ja oli kyllä odottamisen arvoinen juttu! Moni mun tuttavapiiristä ei edelleenkään ymmärrä tätä hehkutusta, mutta mutta... Musta on ollut mahtavaa seurata Artun edistymistä tämän upean vuoden aikana! Samoin oli ihan mahtavaa nähdä Jaakko Parkkali! Voisin hehkuttaa tätä vaikka miten :D Casino oli paikkana todella hieno ja suorastaan kaunis. Harmittaa, kun ei tullut otettua sisätiloista juurikaan kuvia. Täyttyi puhelimen kamera hyvin nopeasti keikan aikana ja sen jälkeen yhteiskuvista. Varmasti tulee käytyä vielä uudemmankin kerran! Henkilökunnalle plussaa ystävällisyydestä, ei tullut yhtäkään epämiellyttävää tyyppiä vastaan. Sitten niihin yhteiskuviin ja pariin videon pätkään... :D Kiitos tästä, oli upeeta! <3 Suosittelen! HUOM! Alimmat kuvat on muuten otettu Helsingin Casinon Facebook-sivuilta ja alin kuva Jaakko Parkkalin Instagramista!

 

 

 

 

Joulu 2017 ja uuden vuoden suunnitelmat

Nyt se on takanapäin eli joulu! Mukavasti ja rauhallisesti meni ja tyttökin oli tyytyväinen lahjoihinsa :) Lempparit olivat vaaleanpunaiset karvakengät, 6-osainen Muumi-talo sekä moniosainen kynä + vesivärisetti! Lapsen isä esitti joulupukkia ja ei edes tunnistanut häntä :D Mia-Marianne sai kummitädiltään Petralta ihania vaatteita, Muumi-pyyhkeen ja palapelin, josta tykkäsi hirmuisesti. Sitä me tänäänkin taas koottiin yhdessä tytön kanssa :D Yksi lempilahja oli myös leegot! Rakas Lumo-koirani täytti päivää ennen jouluaattoa 13-vuotta, eteenpäin mennään! ;)

 

Oli ihanaa viettää aikaa äidin luona, sillä siellä on aina hyvä olla. Tänään kotiin tullessa meinasin jopa saada kunnon paniikkikohtauksen, sillä varmasti alitajuntaisesti stressaa tuo alakerran naapuri. Laatta lensi, sydän tykytti, itketti ja luulin kuolevani. Täydelliset paniikin oireet. Onneksi siitä tuli selvittyä ja nyt odotan kovasti uutta vuotta, jotta pääsee äiskän luokse ja päivää ennen sitä Casinolle katsomaan Arttu Lindemanin keikkaa. Voitin liput sinne ja samalla saa nähtyä rakasta ystävää eli Mia-Mariannen kummitätiä <3 Siinä tuleekin sitten vietettyä uutta vuotta etukäteen ja uutena vuotena voikin keskittyä vaan herkutteluun!

 
Oon myös innoissani yhdestä mahdollisesta työjutusta ja toivon todella, että tärppää! Se olisi just sellaista hommaa, johon mulla olisi motivaatiota ja jota voi tehdä kotoa käsin. Saisi tienattua ja jotakin täytettä elämään! Toivotaan, toivotaan... Siitä ehkä enemmän sitten, jos tämä menee niinkuin pitäisi. Hyvä kutina mulla ainakin on! Loppuun vielä se, että tuli testattua ensimmäistä kertaa Burger Kingiä ja oli iloinen yllätys, siellä täytyy käydä uudelleenkin! Sitä voisi kokeilla uudelleen näin jouluruokien jälkeen ja sitten siirtyä takaisin siihen kevyempään ruokavalioon ;)

Huomioikaa rakkaat lukijani myös tämä, että rakkaan siskoni Päivi Ojalan ja siskonpoikani Joni Ojalan kissasta ei ole ollut havaintoja muutamaan päivään Ylivieskassa! Yhteydenotot suoraan heille Facebookin kautta, jos on tietoa! Huoli on kova!

Whoever is trying to bring you down is already below you

Olipa mahtavaa nähdä myös parasta ystävääni eli siskontyttöä taas! Saatiin puhuttua mieltä vaivanneet asiat halki, hän on aina ollut mulle se rakkain ystävä ja tuki, niin on edelleen eikä sitä muuta mikään! <3

Tuli samaan syssyyn käytyä viihteellä, mutta se ei haittaa sillä hauskaa oli. Myös aiemmin uusi Rockin Corner tuli katsastettua ja olipa positiivinen yllätys aiempaan verrattuna! Tilat näyttivät paljon suuremmilta ja väkeäkin oli paljon enemmän kuin "entisinä" aikoina kun se oli vielä Länkkäri Pub. Kun on vapaa-aikaa taas, niin varmasti tulee pyörähdettyä uudemmankin kerran.

Värjäsin myös hiukseni kuukausien tauon jälkeen. Pelotti, että miten paljon ne tulevat kulumaan mutta ihan hyvät tuli. Mitä ruokahaluihin tulee, niin ne eivät edelleenkään ole olleet edes normaalit. Tänäänkin syödessä paremmin tottakai ne tulivat laattana ulos. Asia alkaa vaivata yhä enemmän mieltä, joten pakko hakea apua jos tilanne ei muutu.

Ongelmia on tullut lisää myös alakerran naapurin kanssa, josta olen kirjoitellut täällä jo useampaan kertaan. Tänään sain kuulla, että hän on mennyt talonmiehelle väittämään, että asunnossani riehutaan. Miten minä täällä tyttäreni kanssa riehuisin? Todennäköisesti lapseton ihminen ei ymmärrä sitä koskaan, että lasta ei voi pakottaa olemaan hiljaa tai saada sitä nukkumaan sormia napsauttamalla. Talonmies kehottikin tekemään virallisen valituksen kyseisestä naapurista, mutta ensin odottelen kirjoittamaani sähköpostiin vastausta uudelta isännöitsijältä. Sen jälkeen viisastuu enemmän, että millä tavalla kannattaisi alkaa etenemään.

Toki mieltä on myös pahoittanut se, että äitiyttäni on tultu arvostelemaan vain somessa näkyvissä olevien kuvien perusteella. Pääsin kyllä nopeasti asian yli, sillä tiedän itse mikä on totuus. On väitetty esim. sitä, että tyttöni istuu päivät pitkät syöttötuolissa tai "häkissä" eli leikkikehässä jota ei täällä enää edes ollut pitkään aikaan! Ihankuin kukaan meistä olisi ihmisenä täydellinen, mutta silti tiedän näiden väitteiden olevan silkkaa paskapuhetta ja oon lapselleni paras mahdollinen äiti! <3 Inhottaa, että tuli näiden väitteiden keskellä pahoitettua muutamien ihmisten mieli, mutta silti itse tiedän mikä on totuus ja se kuka ikinä näitä juttuja on väittänyt, niin toivottavasti tuntee piston omassa tunnossaan. Mä en tosiaan halua kuulla enempää! Ei haittaa, jos muista asioista tultaisiin mussuttamaan, mutta äitiyden arvostelu menee tunteisiin ja pahasti. Kaikesta huolimatta ihanaa joulun aikaa kaikille! <3

Testauksessa J.Mäki professionalin hiustuotteet

Pääsin mukaan testaamaan J.Mäki professionalin hiustuotteita ja näistä tuotteista kokeilin tuuheuttavaa shampoota ja hoitoainetta sekä korjaavaa shampoota ja hoitoainetta. Tuotteet olivat mulle aivan uusi tuttavuus, sillä en muutenkaan oo mikään hiustieteilijä :D Alla olevat kuvat on otettu J.Mäki professionalin sivustolta.

Oon pilannut hiukseni liiallisella värjäämisellä ja vaalentamisella ja nuo korjaavat tuotteet olivat positiivinen yllätys, sillä sain pesun jälkeen hiukseni kammattua paljon helpommin pelkäämättä, että kaikki katkeavat kampaan :D Hiuksista tuli myös ihanan pehmeät ja tuotteiden tuoksu oli hyvä, mistä oon myös tarkka! Jotkut kokeilemani tuotteet muilta merkeiltä ovat muuten ajaneet asiansa, mutta tuoksu on ollut kamala. Tää oli aivan mahtavaa, että tuo korjaava vaikutus alkoi näyttämään merkkejä jo yhen pesukerran jälkeen ilman säännöllistä käyttöä. Monissa tuotteissa kun on maininta, että vaikutus voi alkaa näkymään vasta parinkin viikon säännöllisen käytön jälkeen.

Mitä taas näihin tuuheuttaviin tuotteisiin tulee, niin nekin olivat positiivinen yllätys. Omien mokien takia sekä luonnostaan vihaan hiuksiani, sillä ne ovat kamalan lättänät ja ohuet eivätkä näytä yhtään miltään ilman hiusten muotoilua. J.Mäki professionalin tuuheuttava shampoo sekä hoitoaine tekivät sen, että hiukset näyttivät todellakin tuuheammilta kuivuessaan pesun jälkeen. Hiustenkuivainta en käytä nykyään enää ollenkaan, sillä se kuluttaa hiuksia paljon. Tuotteissa oleva bambu-uute oli mulle sellainen sana, johon en ole aiemmin törmännytkään. Pesun jälkeisillä kammatuilla ja kuivuneilla hiuksilla olisi kehdannut lähteä jopa ulkomaailmaan ilman sen kummempia muotoiluja.

Kiitos siis, että sain olla mukana testaamassa näitä mulle uusia tuotteita ja tämän testauksen myötä löysinkin sellaisia tuotteita jotka voisin ottaa vaikkapa päivittäiseen käyttöön. Etsinnässä onkin ollut joku nykyistä parempi tuote, josta saisikin sellaisen vakkarituotteen ja näitä voisi suositella muillekin! :D Oisko se nyt sitten tämä?

Suomi 100 vuotta!

Hyvää 100v itsenäisyyspäivää koko Suomi! <3 Tää päivä onkin tullut otettua aivan rauhallisesti :)

 

 

Siskonpoika ajeli Helsinkiin viime viikonlopuksi ja oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa! Tottakai sitä käytiin hiukan juhlimassa, laulamassa karaokea ja katsomassa tonttutyttöjen strippishow :D Ja katsomassa OG Ulla-Maijan keikka! Vähän erilainen viikonloppu siis kuin yleensä. Käytiin äiskän kanssa myös ottamassa viime viikolla influenssarokotteet ja vielä muutama asia on tulilla. Omasta aktiivisuudestani huolimatta en ole saanut vieläkään kaikkia asioita hoidetuksi. Äiskä lähti siskonpojan mukaan pohjoiseen ja nyt onkin tullut oltua äiskän kämpällä hoitamassa Mamma-kissaa ja nauttimassa suuremmista tiloista.

 

 

 

 

 

Olin eilen lääkäriin yhteydessä ja päätettiin, että Mirtazapinia jatketaan kuitenkin siitä huolimatta vaikka aloitan tuon tupakasta vierottautumislääkkeen. Tuo tupakasta vierottautumislääke aiheuttaa siis unettomuutta ja Mirtazapin olisi järkevää pitää siinä rinnalla helpottamaan nukkumista. Ruoka ei oo vieläkään alkanut maistumaan kunnolla, mutta ei ole painokaan pudonnut. Kummastuttaa ja ärsyttää. Oksennus lentää myös, jos syö suuremman kuin hiiren annoksen. Piristyksenä kuitenkin oon tutustunut muutamiin ihmisiin ja kavereita mulla ei tosiaan ole ainakaan liikaa! :D Nyt nukkumaan, hyvää yötä! <3