14. syyskuuta 2019

Syksyn alun kuulumisia

Tämäkin teksti alkaa samalla tavalla kuin edellinenkin eli odotan edelleen äidin hoitopaikasta vastausta kirjeeseen. Otin yhteyttä potilasasiamieheen ja varmistin, että kirje on kuitenkin mennyt perille ja on käsittelyssä. Soitin Lumon uurnasta ja sanottiin, että koska uurna on sen verran harvinainen niin siinä saattaa kestää vielä viikko tai pari. Tytär keräsi tänään kukkia mulle, ennen se oli kunniatehtävä viedä mummolle kukkia <3


Oon ollut kolmisen päivää ilman lääkkeitä ja oon jaksanutkin tehdä paljon enemmän asioita kuin vähään aikaan. Kieltämättä mä kärsin pitkän aikaan lääkekoukusta ja haluaisin kirjoittaa siitä enemmänkin, mutta en voi. Nyt mieliala on ollut iloisempi ja oon tuntenut varmaan kaikki tunteet pitkästä aikaa kunnolla. Epävakauden huomaa siinä, että muistan varmaan muutaman tilanteen lähipäiviltä kun oon meinannut joko räjähtää tai sitten pitänyt turpani kiinni. Oon valinnut jälkimmäisen, mutta jälkeen päin käynyt keskustelua pääni sisällä mitä olisi tapahtunut jos olisin räjähtänyt :D Tämä lause pitää niin paikkaansa: "Voin tipahtaa yhdestä ajatuksesta helvettiin." En muista, että kuka tämän kirjoitti mutta saa huudella niin saan tähän mainittua. Päässä on pyörinyt toistamiseen äidin viime hetket sekä kuolema. Ehkä se helpottaa sitten, jos/kun saan vastauksen sieltä hoitopaikasta että miksi näin kävi. En saa muuten millään käsiteltyä näitä asioita loppuun.



Horton on pysynyt onneksi poissa. Mulla olisi ollut huomenna hammaslääkäri, mutta piti siirtää se ensi kuulle koska tulin heti reissun jälkeen kipeäksi. Lähdin siis viikko sitten koirien kanssa Ylivieskaan ja oli kyllä ikimuistoinen menomatka, jolle pystyy nyt jo nauramaan. Pysähdyttiin ennen Seinäjokea kahdesti ja sitten, kun viimein päästiin sinne asti niin juuri mun vaunu ja seuraava irrotettiin junasta ylikuumenemisen takia. Istuttiin sitten jossakin kolmannen ja neljännen vaunun eteistilassa koirien kanssa :D Korvaukseksi sain kokonaiset 16e, joka naurattaa myös. Juna oli vielä parisen tuntia myöhässä muistaakseni. Oli ihana nähdä siskoa taas sekä tietenkin Jennaa ja Jesseä. Jonin toivottavasti nään myös pian! Paluumatka sujui hyvin ja saa kyllä olla koirista ylpeä sillä tämä oli Upin ensimmäinen junamatka ikinä. Metrossa oli myös ensimmäistä kertaa ja bussissa on aiemmin ollut parisen kertaa niin oli paljon uusia kokemuksia minimiehelle.




4. syyskuuta 2019

Kesä vaihtuu syksyksi

Aiemmin mulla kulki ajatus tosi hyvin, mutta nyt mun on jotenkin todella vaikeaa pukea ne ajatukset sanoiksi. Äidin hoitopaikasta ei ole vielä tullut mitään tietoa, mutta odotan edelleen. Myöskään Lumon uurnaa ei ole ilmoitettu saapuvaksi, joten siitä täytyy alkaa soittelemaan eläinlääkärille. Inhottaa tällaiset roikkuvat asiat. Värjäsin hiukseni takaisin mustaksi.

Mulla on äitiä edelleen ihan kamala ikävä ja tuntuu, että nyt se iskee tajuntaan ihan kunnolla ettei äitiä enää ole. Mulla ei ole enää sellaista ihmistä, jolle soittaisin vaikkapa "Arvaa mitä?"-tyyppisen puhelun tai menisin käymään. On ikävä ihmistä, jolle sai kertoa niin pienet kuin suuret asiat. Nyt mulla ei enää ole sellaista joten tuntuu ettei juurikaan mikään kiinnosta vaan on rämmittävä päivästä toiseen. Ei tiedetä edes sitä, että onko mun nykyinen masennuslääkitys toimiva vai onko suru vaan niin suuri. Seuraava keskusteluaika on vasta lähellä kuukauden loppua, mutta onneksi hätätapauksissa voi mennä akuuttivastaanotolle tai päivystykseen. Toisinaan musta tuntuu, että mä en enää tunne itseäni ja olen jotenkin irrallaan. Haluan edelleen olla mukana esim. Facebookin syöpäryhmissä, jos pystyn antamaan jotakin tietoa sillä opin paljon äidin kahden vuoden syöpämatkalla. Silti musta tuntuu välillä todella pahalta, kun luen juttuja ja tulee itku jos vaikkapa jonkun äiti nimittäin on saanut syöpänsä suhteen hyviä uutisia. Sellaisista tulee mieleen, että miten me äitin kanssa iloittiin aina pienestäkin hyvästä uutisesta. Ennen isänpäivät olivat jokseenkin vaikeita, mutta nyt tulee olemaan äitienpäivätkin vaikka olen itse äiti.



Horton (sarjoittainen päänsärky) on alkanut nostamaan päätään ja nyt mulla on ollut onneksi vain muutamana yönä kipukohtaus. Kävin kellon mukaan toissapäivänä yksityisellä lääkärille näiden asioiden vuoksi, mutta itkien tuli lähdettyä sieltä pois koska asiat eivät menneet ihan kuin olisi pitänyt.



Oon lähdössä viikonloppureissuun koirien kanssa, joten ei auta kuin toivoa että saisin reissusta jotain uutta energiaa. Jännittää, että miten koirien kanssa tulee menemään mutta se on vain kokeiltava. Bambin kanssa matka meni viimeksi hyvin, mutta Upi ei ole ollut kuin muutaman kerran bussissa, apua! Pitää myös varata Imigran-piikkejä mukaan sillä siellä en todellakaan aio kuluttaa aikaa Horton-kivuissa. Sitähän ei tietenkään voi tietää, että toimivatko ne. Hyvää syksyä! <3