Viimeinkin hyviä uutisia äidille ja myös minulle!

Oltiin äiskän, siskon ja muun lähipiirin kanssa aikamoisessa jännityksessä, kun äiti sai ajan tt-kuvaukseen samaksi illaksi, kun päivällä oli ollut kontrollikäynti koskien keuhkosyöpää. Keuhkokuvassa siis oli näkyvillä mahdollista leviämistä pääkasvaimen tienoilla. Kun sitten tt-kuvauksen tuloksia jännitettiin viikko, niin tuloksista selvisi että pääkasvain on ennallaan eli ei ole kasvanut eikä minkäänlaista leviämistä ole tapahtunut! Pitkään aikaan ei ole tullut näin hyviä uutisia ja seuraava kontrollikäynti on huhtikuussa. Aivan mahtavaa!

Mitä omaan psykiatrin käyntiini tulee, niin käytiin siellä läpi perusasioita ja lääkitysasiaa. Lääkäri soitti minulle jo saman päivän aikana ja kertoi, että kirjoittaa reseptin Voxraan joka on siis Zybania vastaavaa. Olen aloittanut lääkkeet ja tuntuu, että jonkinlaista piristymistä ja hyvää mieltä on havaittavissa. Tottakai nuo äidin uutiset piristivät ihan mielettömästi, mutta nyt tuntuu etten kanna murheita juuri mistään! Luotan siihen, että kaikki asiat järjestyvät. Toivon, että tämä ei ole vain jotain lääkkeiden alkuvaikutusta vaan että kaikki menee jatkossakin edes hetken aikaa hyvin! Seuraava aika psykiatrille on jo viikon päästä. Luottavaisin mielin mennään! Alkuviikosta käyn myös kilpirauhaskokeissa.

Olen vakaasti päättänyt sen, että yritän vieroittautua rauhoittavista lääkkeistä pois. Haluan kokea elämän sellaisena kuin se on ja nähdä myös ne hyvät asiat ilman että olen lähes jatkuvasti jossain määrin lamaantunut. Aikoinaan kun vedin lääkkeillä kirjaimellisesti tajuntani kankaalle ja toivoin kuolevani, niin olen onnekas että mitään pahempaa ei tapahtunut. Nyt en jätä hoitosuhteita kesken vaan käyn psykiatrilla säännöllisesti ja otan myös nuo uudet lääkkeet päivittäin. Niistä on apua myös tupakasta vierottautumisesta, joten nyt olen päättänyt että säännöllinen tupakointi saa päättyä tässä parin viikon tienoilla eli synttäreillä! Olisihan se nyt huikea synttärilahja itselleen, että lopettaisi tuon jatkuvan savustamisen? :D

Suomi 100 vuotta!

Hyvää 100v itsenäisyyspäivää koko Suomi! <3 Tää päivä onkin tullut otettua aivan rauhallisesti :)

 

 

Siskonpoika ajeli Helsinkiin viime viikonlopuksi ja oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa! Tottakai sitä käytiin hiukan juhlimassa, laulamassa karaokea ja katsomassa tonttutyttöjen strippishow :D Ja katsomassa OG Ulla-Maijan keikka! Vähän erilainen viikonloppu siis kuin yleensä. Käytiin äiskän kanssa myös ottamassa viime viikolla influenssarokotteet ja vielä muutama asia on tulilla. Omasta aktiivisuudestani huolimatta en ole saanut vieläkään kaikkia asioita hoidetuksi. Äiskä lähti siskonpojan mukaan pohjoiseen ja nyt onkin tullut oltua äiskän kämpällä hoitamassa Mamma-kissaa ja nauttimassa suuremmista tiloista.

 

 

 

 

 

Olin eilen lääkäriin yhteydessä ja päätettiin, että Mirtazapinia jatketaan kuitenkin siitä huolimatta vaikka aloitan tuon tupakasta vierottautumislääkkeen. Tuo tupakasta vierottautumislääke aiheuttaa siis unettomuutta ja Mirtazapin olisi järkevää pitää siinä rinnalla helpottamaan nukkumista. Ruoka ei oo vieläkään alkanut maistumaan kunnolla, mutta ei ole painokaan pudonnut. Kummastuttaa ja ärsyttää. Oksennus lentää myös, jos syö suuremman kuin hiiren annoksen. Piristyksenä kuitenkin oon tutustunut muutamiin ihmisiin ja kavereita mulla ei tosiaan ole ainakaan liikaa! :D Nyt nukkumaan, hyvää yötä! <3

Mirtazapinin lopetus

Tänään olikin ahkera päivä ja tuli hoideltua asioita, huomenna jatkuu! Tuli käytyä Mäkissä, sillä Mirtazapinin lopetettuani ruokahalut katosivat lähes täysin. Toki tuli myös ostettua vähän herkkuja, että edes joku menisi alas. Lääkkeen kanssa ruokahalut olivat välillä aivan valtavat ja tuntui kuin olisin syönyt lähes koko ajan jotakin :D Keskivartalossa on vararengasta, joten pieni syömättömyys ei ole pahasta. Tuntuu kyllä oudolta, kun nykyään saa jopa muistuttaa itseään syömisestä. Näläntunnetta ei vaan yksinkertaisesti ole ja useimmiten jopa ällöttää ajatella ruokaa. Täytyy vielä lääkärin kanssa pähkäillä sitä, että olisiko pienempi annos mirtatsapiinia hyväksi tuon uuden Zybanin rinnalla. Yöt ovat nykyään unettomia, sillä unta on vaikeaa saada. Mirtazapinin kanssa se onnistui hyvin. Sen lääkkeen teho kuitenkin heikkeni mielialan kohdalla :( Vielä en ole siis Zybania aloittanut, sillä haluan selvittää vielä muutamia asioita ja saada mieltä painavia juttuja mahdollisimman paljon hoidettua, jotta tupakanlopettaminen olisi sitten se ykkösjuttu ja motivaatio olisi korkealla! Tämä kuitenkin tulee tapahtumaan pian, sillä aika moni juttu alkaa pääosin olla aika mallillaan.

Vielä pitäisi käydä jouluostoksilla ja huomenna jatkuu shoppailu muutenkin. Tavallaan odotan joulua, koska parhautta on se yhdessäolo ja jospa se jouluruokakin sitten maistuisi ;) Lyhyt teksti, mutta tuli ainakin nuo pointit esiin että mitä Mirtazapinin lopettaminen on tuonut tullessaan! Ja ei, toinen kattini ei ole noin lihava miltä kuvassa näyttää :D

Resepti tupakoinnin lopettamiseen

Tuli nukuttua erittäin huonosti ja levottomasti sekä nähtyä valveunia koko yön ajan lääkäriaikaa edeltävänä yönä. Lääkäriltä kuitenkin sain juuri sen reseptin kuin halusinkin, täytyy vaan vielä selvittää tuosta lääkkeestä pari asiaa. Kyseessä on Zyban, bupropioni/amfebutamoni jota käytetään tupakasta vieroittautumisen lisäksi myös masennuksen hoitoon. En oo vielä käynyt hakemassa niitä, mutta kirjoittelen niistä lisää kunhan aloitan niiden ottamisen ja tupakoinnin vähentämisen ja toivottavasti lopettamisen. Haluan joskus olla yksi esimerkki heistä, jotka lopettivat tupakoinnin! :D Lääkärin tekemän testin mukaan olen erittäin riippuvainen nikotiinista :D

Viime yönä tulikin sitten valvottua ja nukahdin varmaan vasta joskus viiden aikaan aamulla. Otettiin tyttären kanssa lääkärissä käynnin jälkeen neljän tunnin päiväunet, joten se vaikutti. Varmasti olisi tullut nukuttua pidempäänkin, jos järkyttävä päänsärky ei olisi herättänyt. Mulle on lähes aina iskenyt kamala ahdistus päiväunilta heräämisen jälkeen. En edelleenkään tiedä, että mikä siinä on :D Hortonin syndrooman toteamisen jälkeen harvemmin on enää päiväunia tullut nukuttua, sillä se on yksi vaikuttava tekijä aloittamaan kipukohtauksen. Lisäksi tietenkin on kova migreeni. Päänsärky hellitti onneksi oksikodonilla. Iltaa vasten tuli virkistyttyä ihan liikaa ja tuli Lumoakin taas puunattua kuntoon :D

Tänään tuli käytyä äiskällä ja oli kyllä kamala lumisade! Tällä kertaa sentään varauduin kunnolla :D Eilen mieliala pomppi laidasta laitaan, kun lääkäriin meno jännitti ja sen jälkeen itketti ja jopa raivostutti. Se oli varmaan joku omalaatuinen helpotustunneskaala :'D Loppuillan ja yön olinkin kuin pilvissä. Tänään olo on ollut tyhjä, ei niin negatiivisia kuin positiivisiakaan tunteita. Siivottua tuli vaikka onkin ollut väsynyt olo keikahtaneen unirytmin takia. Viime yönä tai siis aamulla unenlaatu oli jälleen todella huono. Tänään en sitten päiväunia ottanut vaan päätin valvoa iltaan asti jotta saa tämän unirytmin taas korjaantumaan. Aamuksi on onneksi herätys ihmisten aikoihin, koska täytyy soittaa pari puhelua. Pian mun iltarutiinien mukainen iltakaakao nassuun ja peiton alle katsomaan telkkaria siihen asti, kunnes nukahdan :D Toivottavasti tällä kertaa ei käy alla olevalla tavalla...

How are you? Fine.

Levoton ja ahdistunut olo, koska huomenna aamusta on aika lääkärille. Tottakai silloin iltaa vasten ei meinaa väsyttää millään. Siellä siis on tarkoitus kirjoittaa jokin resepti avuksi tupakoinnin lopettamiseen. Muutenkin nykyinen mielialalääkkeeni on alkanut menettää tehonsa. Ja tämä teksti sisältää niitä ankeita ajatuksia, joten kaikkien ei välttämättä kannata jatkaa lukemista. Alla oleva teksti on kirjoitettu "räjähtävässä" mielentilassa, jolloin tekee mieli itkeä ja polkea jalkaa kuin pieni lapsi. Nyt alkaa jo helpottaa... Pari tuntia tässä on mennyt taas ihmetellessä ja tekstiä muokatessa, sillä tajusin etten voi julkaista kaikkia niitä ajatuksia mitä aiemmin pyöri päässä :]

" Pää painuksissa mainitsi hän kerran

murheistaan

Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?

Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju

nukkui pois "

" Hetken aikaa kesällä olinkin tyytyväinen uusimpaan lääkkeeseen, kun se vaikutti tehoavan. Annostusta nostettaessakaan se ei enää tunnu auttavan. Nyt ei kyllä pahemmin ole ollut kovin positiivinen mieliala vaan oon lähes koko ajan joko näkyvästi tai näkymättömästi vihainen enkä edes tarkalleen tiedä miksi. Varsinkin viikonlopun aikana iski ihan kamala alemmuuskompleksi etten oo tyytyväinen itseeni ollenkaan ja toivon suurimmalle osalle ihmisistä pahaa. Päässä vilisee ihan järkyttäviä mietteitä siitä, että miten voisin vaan kostaa asioita ja tehdä pahaa, jopa tappaa, koska kukaan ei ansaitse onnea jos en minäkään. Miksi muut kykenevät elämään elämäänsä eteenpäin ja mä vaan poljen paikallani? Jopa äänet käyvät korviin... Ihmisten huokailut, purkan mässytys, pöydän rummuttaminen... Tekis vaan mieli vääntää jokaisen niskat nurin. No ehkä ei kuitenkaan, mutta nää on niitä ajatuksia jotka puskee päähän ihan tahtomattakin. Tälle ääniherkkyydelle löysin sentään viimein nimityksen ja se on misofonia. Se oikein puhkeaa kukkaansa, jos on muutkin asiat perseellään :D Oon jopa tietoisesti välttänyt alkoholia paljon enemmän kuin ennen. Siitäkään ei ole ollut apua, turhauttavaa.

Viime päivinä on mennyt lääkkeitä yhä enemmän ja sekin tuo vaan pienen, hetkellisen helpotuksen. En tunne itseäni levänneeksi vaikka olisin nukkunut kellon ympäri. En halua herätä tähän todellisuuteen. Tottakai haluaa edes yrittää ajatella positiivisesti, että jospa huomenna löytyisi parempi lääke. Se vaan on todella vaikeaa. Lääkkeitäkin on tullut kokeiltua sen verran monia, että alkaa usko loppumaan. Haluaa uskotella itselleen, että tää maanpäällinen on sitä helvettiä ja vetämällä itsensä narun jatkoksi ei enää tarvitsisi tuntea tätä tuskaa, pakkomielteisiä pahoja asioita jotka pelkään huonoimpina hetkinäni tosissani toteuttavani. Ei vaan olisi enää mitään. Miksi tää ihmiskunta on olemassa? Miksi mä olen täällä? Miksi mielenterveysongelmat on olemassa? Niin paljon kysymyksiä, liian vähän vastauksia.

Kun mun päässä vilisi tämmöisiä ajatuksia jo 10 vuotta sitten, niin silloin olisi voinutkin vedota siihen, että se on "teiniangstia". Ei se sitten koskaan mennytkään ohi vaikka niin lupailtiin... On kokeiltu ilman lääkkeitä, lääkkeiden kanssa ja psykiatrilla käyntejä. Seuraakin se tuttu kysymys, että miksi juuri minä? Miksi näiden juttujen on oltava niin vaikeita, että oon tuhonnut monta ihmissuhdetta ja varmasti tuun tuhoamaan yhä lisää? Oon yllättynyt ja onnellinen siitä, että on muutama joka on ns. kaatanut ne seinät mun ympäriltä minne yritän itseni lukita eikä oo kaikista mun tyhmyyksistä huolimatta jättänyt mua yksin. Joskus vaan pelkään, että mitä jos mä en jaksakkaan enää yrittää. Mulla ei oo kuin yksi toive ja se on se, että saisin olla edes hetken aidosti onnellinen. Ei aina pelkkää keinotekoista lääkepöhnää. "

Kriisistä kriisiin ja lääkäristä lääkäriin...

Kävin jokin aika sitten keuhkokuvissa varmistamassa, että kaikki on ok. Äidin sairastuminen keuhkosyöpään sai mut todenteolla pohtimaan sitä, että mun on pakko lopettaa tupakointi. Edelleenkään en oo siinä onnistunut, joten tänään sitten lääkäri opasti mua varaamaan uuden ajan lääkärille, jotta voitaisiin keskustella erilaisista psyykelääke vaihtoehdoista, jotka auttavat samalla vieroittautumaan tupakasta. Keuhkokuvat olivat siis ok ja nyt meen vielä käymään verikokeissa katsomassa maksa-arvot. Ne arvot ovat painaneet mieltä, sillä varsinkin migreeniin ja Hortonin syndroomaan tarkoitettuja lääkkeitä menee paljon. Mulla on myös esiintynyt ajoittain inhottavaa kipua oikean kylkikaaren alla vaikka toki se voi johtua myös monesta muusta asiasta. Noloa myöntää, mutta juon myös energiajuomia ihan liikaa ja päivittäin. Jos oon ilman, niin ne oireet siitä tuntuvat kyllä vahvasti päänsärkyjen lisääntymisenä, ärsytyksenä, vapinana, sydämen tykytyksinä ja kuumina aaltoina :D

Käytiin myös kuulemassa äidin tulokset koskien keuhkosyöpää ja pään magneettikuvia. Hoitovaste sytostaattiyhdistelmän kanssa on edelleen hyvä ja hoitoja tullaan erittäin todennäköisesti jatkamaan vielä pari kertaa tutulla sytostaatilla ilman toista käytössä ollutta sytostaattia. Äidillä on alkanut hiukset ohentumaan sekä hänellä on ollut nilkkakipuja, jotka ovat sytostaattihoidon tuomia haittavaikutuksia. Mutta hiukan tuli myös takkiin, sillä äidin päästä löydettiin puolen sentin kokoinen mahdollinen etäpesäke. Se tutkitaan tarkemmalla kuvauksella tällä viikolla, jotta asia varmistuu ja samalla selvitetään, että onko etäpesäkkeitä enempää sen lisäksi. Lääkäri kertoi, että koska pesäke on niin pieni, niin se saadaan kyllä hoidettua pois joko kohdennetulla sädehoidolla tai koko pään alueen sädehoidolla. Kysyin lääkäriltä leikkausmahdollisuutta keuhkojen kohdalla, mutta se ei edelleenkään ole mahdollista. Riskeinä ovat mahdolliset parantumattomat vammat sekä riski siitä, että syöpä jatkaisikin leviämistään. Tuntui surulliselta, sillä päälähtöisesti leikkaus on ainut parantava hoitomuoto syöpää vastaan.

Justus-kissa pääsi eilen mukaan äiskälle moikkaamaan sisarkissaansa Mammaa :D Mamman ilme oli aluksi näkemisen arvoinen, kunnes sitten viimein meni tutkimaan vierasta tarkemmin. Justus ei paljon ujostellut vaan kävi jopa ruokakupeilla syömässä. Kotiin päästyämme se meni lähes heti takaisin kuljetusboksiin ja oli varmaan odottamassa jo uutta vierailua :D

Loppuun vielä pari kuvaa Lumosta sekä Muumitalosta, joka tuli tilattua tyttärelle joululahjaksi. Tuli myös vanhat muistot vahvasti mieleen, kun tuli viimein kokeiltua Kiinasta tilattua Nintendon kopiota :D Kaikki ne vanhat pelit, ai että! Seuraavaksi varmaan kirjoittelen tyttärestäni hieman laajemman tekstin, sillä siitä on kyselty :)

One day or day one. You decide.

Nyt on itse festarilippukin hankittu Turkuun menoa ja Aurafestiä varten, jeij! Reissu muualle näiltä tutuilta kulmilta tuntuu mukavalle vaikka onkin pieni jännitys päällä. Tää on sellainen reissu joka on ollut ajatuksen tasolla jonkin aikaa, mutta tänään se vasta alkoi muuttua todelliseksi, kun kaikki liput on valmiina :) Oon täpinöissäni vaikka paluuaamuna oon varmasti taas aivan raato!

Tää reissu tulee myös olemaan pienimuotoinen askel muutokseen, sillä aion sen jälkeen keskittyä aika täysillä ihan vaan normaaliin arkeen, tyttäreeni ja lemmikkeihini. En aio suunnitella enempää puuhaa, sillä tää reissu tulee riittämään taas hetkeksi aikaa ja käytiin viime viikonloppuna äiskänkin kanssa huvittelemassa ennen kuin hänellä oli maanantaina ensimmäinen sytostaattihoito. Hän sai rajuina jälkioireina mm. pahoinvointia ja oksentelua, onneksi nyt jo alkaa olla parempana!

Aion jättää alkoholin nyt joksikin aikaa kokonaan pois ettei edes sitä paria siivousdrinksua yms :D Myös tupakan lopettaminen täytyy ottaa tosissaan tavoitteisiin, sillä siitä ei hyödy yhtään mitään ja myös tupakkamorkkista voi oikeasti kokea, ainakin minä! Yksi pieni, mutta hyödyllinen tavoite olisi myös lopettaa tuo inhottava jatkuva puhelimen räplääminen, sillä se on ketuttava pakkomielle. Aina täytyy sitä vilkuilla vaikka tietäisi ettei ole tullut mitään tärkeitä viestejä yms. Muutenkaan en voi muiden seurassa sietää, että toinen/toiset ovat koko ajan puhelimet kädessä, jos haluaisi oikeasti keskustellakin ja vastaus on: "Ai mitä?"

Toiset lähtee ja toiset jää mitä mieltä he ovatkaan mun kaikista tulevista niin pienistä kuin isoistakin päätöksistä. Nyt vaan reissua odotellen ja leväten ennen sitä! <3

You're not smoking cigarette, it's cigarette that's smoking you

"Ensin tupakka ja sit mä..." teen sitä ja tätä on aika yleinen lause, jonka mun suusta kuulee. Harmittaa ihan suunnattomasti etten mä ole vieläkään onnistunut lopettamaan tupakointia! Alaikäisenä sitä tuli kokeiltua muutamia kertoja enkä alkanut heti täysi-ikäisyydenkään koittaessa polttamaan.

Pikkuhiljaa se kuitenkin eteni juopotteluiltoina siihen, että tuli ostettua pieni aski jota oli tarkoitus kuluttaa vain sen illan aikana. Aluksi se onnistuikin, mutta sen aikaisen kämppikseni kanssa asuessani hän houkutteli mua polttelemaan tupakin aina silloinkin jos joku asia otti päähän. Toki myös tuttavapiiriin alkoi kuulua yhä enemmän polttavia tuttuja ja tuo tupakointi muodostuikin siinä vaiheessa ns. sosiaaliseksi tekijäksi. "Mennään tupakalle." "Okei!"

Nyt tää tilanne onkin sitten sitä, että mulla menee iso aski päivässä ellei enemmänkin juopotteluilloista sitten puhumattakaan... Ne kerrat kun oon yrittänyt vähentää tupakointia, on yleensä aina sattunut jotakin pahaa tai sitten se tupakka on alkanut juopotellessa houkuttamaan enemmän eikä siinä vähentämisessä olekaan sitten tullut pysyttyä. Aina ajattelen, että vielä tämä yksi aski ja sitten mä lopetan. Kun huomaa askin hupenevan, niin taas päättää että seuraavan askin jälkeen... Johonkinhan se stoppi olisi tehtävä ja en tiedä, että mikä olis paras ratkaisu omalla kohdalla. Ensin vähentäminen, nikotiinituotteet vai kerrasta poikki? Musta tuntuu, että tuo viimeinen ei ainakaan ole se toimivin vaihtoehto. Miksei ihminen vaan voi pysyä sen verran lujana, että pystyisi polttamaan esimerkiksi silloin vaan kun juo? Tiedän ihmisiä, jotka ei edes krapulassa pysty polttamaan. Mulla krapulassa sitä tupakkaa menee aivan yhtä paljon kuin juodessakin. Tupakointi on niin inhottava tapa, että aina täytyy polttaa tupakka ennen jonkun asian aloittamista ja asian lopettamisen jälkeen. Mutta ne muutamat päivät, kun poltat vain sen puoli askia... Mikä ylpeys mulla! :D Nikotiinituotteista oon kokeillut imeskelytabletteja ja purkkaa. Imeskelytabletit oli todella pahoja ja purkka menetteli vaikka ne tekivätkin pahan olon jolloin mielummin repsahdinkin siihen tupakkaan taas :D

Ketkä teistä ovat onnistuneet lopettamaan tupakoinnin tai edes vähentämään sitä? Vinkkejänne kaivataan näin vertaistukena! Ois niin kiva, että olis piireissä ihmisiä jotka tähtäävät myös siihen tupakoinnin lopettamiseen :D Sais ehkä hiukan lisää motivaatiota tähän hommaan!