Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. -Muumipappa

Tulihan se sieltä eli kutsu neurologille ensi kuussa. Kortisonikuurin aikana mulla on ollut vain yksi kunnollinen kohtaus, mutta kauhulla odottelen kun viimeinen viikko menossa kortisonikuuria ja huomenna annostus taas laskee. Kyllä sitä vaan toivoo, että jospa tämä sarja katkeaisi nyt viimein mutta aina on se suuri pettymyksen mahdollisuus olemassa.

Polilla ei ollutkaan lääkäri paikalla, mutta oli kuitenkin keskusteluaika viime aikojen tapahtumien ja mielialan heittelyiden vuoksi. Tällä viikolla mahdollisesti sitten saan uuden ajan polille, jossa on yhteistapaaminen. Polilla huolta herätti unettomuus, joka kyllä on viime aikoina mennyt aivan liian pitkälle kun musta tuntuu ettei virta lopu ollenkaan. Haluaisin vaan koko ajan puuhata jotain, liikkua ja saada asioita aikaiseksi. Huonona puolena keskittyminen ei siis riitä pitkäksikään aikaa vain ja johonkin yhteen asiaan, kun oon jo alkamassa puuhailemaan toista. Onhan se jollain tasolla häiritsevää, mutta ennemmin näin kuin sellainen huonompi kausi ettei jaksaisi mitään ja koko ajan ahdistaa sekä kiukuttaa.

  

Pelottava juttu mulle tapahtui viime viikolla, kun nukkumaan käydessä mulle iski näkö- ja ääniharhoja. Muistikuvia niistä vajaasta parista tunnista on se, että olin aivan hämmentynyt omassa kodissani kun en tiedostanut täysin missä olen ja ketä mulla on ympärillä. En nähnyt kunnolla eteeni, jalat menivät alta ja kävelin seiniä myöten. Loppujen lopuksi havahduin kylpyhuoneesta aivan pyörällä päästäni. Tuollaisten hetkien jälkeen mua todella pelottaa, kun alan ajattelemaan että jos tekisinkin jollekin jotain pahaa kun en tiedostaisi ympäristöäni enkä todellisuutta. Uniasioita yritetään hoitaa kuntoon, että mahdollinen palaava ahdistus pysyisi kurissa ja ettei ainakaan liian vähäinen uni vaikuttaisi asioihin negatiivisesti. Oli kyllä järjetön sekoamisen pelko, että seuraavana päivänä pulssi veteli aivan ylikierroksilla. Nyt on jo helpompaa, mutta aina se pelko piilee että milloin seuraavan kerran iskee vastaavanlainen tapaus ja mitä jos sellainen tuleekin vielä pahempana? Ei se auta näissäkään asioissa kuin mennä vaan päivä kerrallaan.

Bambin kanssa oon ulkoillut paljon ja pyrkinyt syömään suhteellisen säännöllisesti. Sellaisia perusjuttuja, jotka nyt muutenkin kuuluisi olla kunnossa :D Välillä iskee aivan liian yliampuva onnellisuuden tunne vaikken ole edes syönyt mitään lääkkeitä jotka voisivat vaikuttaa. Kerroin suoraan polilla myös siitä, että koen lääkityksen auttavan enemmän kausiluonteisesti kuin jatkuvasti syötynä. Toivon vaan, että tämän asian kertominen ei lähde viemään asioita taas aivan eri suuntaan, en jaksaisi mitään stressiä just nyt. Haluan vaan nauttia ja olla niin kauan kuin tätä kestää. Huonoina kausina on niin epätoivoinen olo eikä nauti mistään, nykyään mä pystyn jo hymyilemään kun mietin sitä että miten mä jaksan hoitaa kaikenlaisia asioita ja viedä arkea eteenpäin. Aiemmassa synkkyydessä luulin, että sitä päivää ei tule mutta kyllä niitäkin vaan tulee. Silti tiedostan, etten tälläkään hetkellä oo täysin oma itseni ja tämäkin on esimerkki sellaisesta ajatusten virran kirjoittamisesta mutta menköön :D

Only in the darkness can you see the stars

Mulla on pääosin mennyt ihan hyvin, kun pääsin käymään lääkärissä ja sain kortisonikuurin katkaisemaan Hortonin päänsärkyjä. Kipuja ei ole ollut nyt, mutta kortisonin lopetuksen jälkeen osalla kohtaukset palaavat takaisin. Nyt on vain nautittava niistä kivuttomista hetkistä niin kauan kuin niitä riittää! Jos kivut uusivat, niin sitten uudelleen lääkäriin ja mahdollisesti kuvataan pää uudemman kerran ettei siellä ole mitään ylimääräistä. Viime kuvaus oli siis suppeampi. Pään hermot voivat olla myös todella ärtyneet.

Mitä äiskän keuhkosyöpään tulee, niin sädetykset ovat tosiaan ohi ja itse pääkasvain keuhkoissa oli kasvanut vain vähän. Kun uudet verikokeet on otettu ja ollaan käyty kuuntelemassa sairaanhoitajalta asioita, niin sitten alkaa uusi sytostaattihoito jota voidaan antaa neljä jaksoa eli yhteensä jopa kahdeksan kertaa. Tällä kertaa kyllä myös pää on kuvattava samalla. Luottavaisin mielin mennään ja edelleen otetaan kaikki vastaan mitä saadaan. Tällä viikolla käytiin myös viimein hakemassa peruukki ja suosittelen! Oli kyllä asianmukaista palvelua ja nopeaa, oikein nappivalinta!

Oon käynyt polilla ja siellä on tutkittu esim. epävakaata persoonallisuushäiriötä tarkemmin. Viimeksi oli todella vaikea kerta, koska mulle kerrottiin että mun hoitokontakti päättyy siellä ja mut ohjataan todennäköisesti psykoterapiaan. Heillä ei ole tarpeeksi enää mahdollisuuksia auttaa mua. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että jokin sekamuotoinen jakso on iskenyt ja lääkeasiat ovat senkin vuoksi vaikeita, kun epävakaa personaallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö jylläävät päällekkäin. Mä en kuitenkaan haluaisi taas aloittaa lääkkeitä, mutta painotettiin että varsinkin psykoottisiin oireisiin pitäisi lääkkeet olla ettei psykoosi pääse iskemään vahvana yhtäkkiä näiden harhojen jälkeen mitä mulla on alkanut taas olla. Silloin voisin olla vaaraksi sekä itselleni että muille. En osoittanut vihreää valoa millekkään lääkkeille, joten ehdotettiin että lääkkeet pitäisi käydä ottamassa paikan päällä pitkävaikutteisina etten jättäisi niitä ottamatta. Vaikka taivaan ja helvetin välillä seilaaminen on välillä raskasta, niin mä haluan tuntea enkä olla tuntematta. Mulla on niin tyhjä olo ja aivan kuin joku olisi lyönyt mua vasten kasvoja. Silti haluan uskoa, että parempaan päin mennään. En oo saanut hetkeen edes puettua mun ajatuksia sanoiksi vaikka mulla olisi niin paljon sanottavaa. Päivittäin iskee kamala tyhjyys ja poissaoleva olo, en tunne mun käsiä enkä tunnu tietävän kuka olen. On asioita mitä oon puhunut vain polilla ja vain harvoille ihmisille ja sen takia he ovat kannalla millä ovat. 

Onneksi mulla on elämässä muutamia ihania ihmisiä, jotka saa musta paljon enemmän irti kuin vain tämä pintaraapaisun. Vähän aikaa sitten mä huomasin, että kun oon pakottanut itseni hymyilemään niin se hymy on nyt aitoa ja se tuntuu todella hyvältä. Mä tunnen onnea enkä ole jatkuvasti katse alaspäin <3 Kiitän teitä kaikkia lukijoita siitä, että saan tsemppiviestejä ja teitä kiinnostaa aidosti mitä mulle kuuluu. Joskus sitä pysähtyy miettimään ja mä oon teistä todella kiitollinen. Vaikka mulla ei olisi aikaa vastata kaikille erikseen, niin mä todellakin luen joka ikisen viestin ja ne merkitsee mulle paljon!

Ainiin ja kaiken päälle tosiaan oltiin Jennan kanssa katsomassa Cheekin Valot sammuu-keikkaa Lahdessa ja se oli toteutettu todella upeasti. Onneksi se oli mahdollista, sillä se oli kyllä yksi siisteimmistä kokemuksista ikinä! Siinä on kyllä mies, jota arvostaa ja johon pystyy tietyllä tavalla samaistumaan. Tästäkin riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta tällä kertaa jätän tämän tähän eli kiitän ja kumarran!

Kasvettiin yhdessä, vanhettiin yhdessä. Me vastaan maailma tapeltiin yhdessä.

" Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua, etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi. Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi. En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa. "

Ikävä on suunnaton. Mitään ei voinut enää tehdä. Lakun kunto romahti aivan yllättäen todella huonoksi ja sitten suunnattiin taas eläinlääkäriin. Vatsaontelo oli täynnä nestettä kun ultrattiin, tassuissa tulehdus ja nestettä... Tänään sain lisätuloksia viime keskiviikosta ja kyseessä ei ollut Cushingin tauti joka tähän kaikkeen olisi johtanut. Jokin maksassa mille ei olisi voinut tehdä mitään. Oman eläinlääkärin kanssa jutteleminen helpotti, ei tule enää jossiteltua ihan niin paljon, että mitä jos... Mitä jos olisi voinut tehdä jotakin. Mitään ei olisi voinut tehdä enää, sillä Laku olisi kiidätetty suoraan tehohoitoon ja prosentit selviytymismahdollisuuteen olisivat olleet olemattomat. Oon itkenyt melkein koko päivän, tänään se todellisuus iski kaikista pahiten vasten kasvoja etten nää Lakua ei enää ikinä, ei enää koskaan... En oo viiltänyt varmaan vuoteen, mutta nyt mä sorruin siihen. Ei, en saa sillä Lakua takaisin enkä asioita paremmiksi. Kaikki paha olo vaan ajoi mut siihen. Jokainen sekunti on vaikeaa hengittää, en jaksaisi. Vanhuskoira vaistoaa pahan mielen ja seuraa joka askeleella, siinä on yksi syy jatkaa. Mun tehtävä on kuitenkin joskus saattaa sekin pois kunnialla tästä pahasta maailmasta. En olisi uskonut, että asiat menevät näin. Onneksi viimeiset sanat Lakulle olivat ne, että se tiesi että rakastin sitä ja että matka kohti parempaa voi alkaa ilman kipuja. Viimeiset raskaat askeleet on kuljettu <3

Kylpyhuoneremontin edistyminen, vegaanituotteiden maistelua ja muuta tilannekatsausta

Tällä viikolla se sitten alkoi eli kylpyhuoneen alustava remontti! Maanantaina tosin oli omia kiireitä, joten sen vuoksi ilmoitin että vasta tiistaina saa aloittaa. Tulipahan maanantaina ainakin pyörähdettyä pitkästä aikaa keskustassa :D Alempana kuva entisestä lattiasta sekä siitä millainen se on nyt ennen kuin saa uuden maton! Kyllä on ollut orpo olo, kun ei ole päässyt joka päivä peseytymään. Tänään kävin peseytymässä aivan kunnolla ja kyllä sitä suihkua vaan oppi arvostamaan aivan eri tavalla. Käyn yleensä myös kännissä ollessani suihkussa, sillä en halua tinkiä siitä mikään päivä! :D Nyt on hiukan huono juttu, kun vanhuskoira Lumo on tottunut käymään tarpeillaan vessassa, kun ei rakko enää pidä kuten nuorella koiralla niin ei pääse sinne tekemään tämän remontin takia. Jotenkin sitä silti vaan ollaan tässäkin asiassa selvitty! Ensi viikolla pitäisi jonkun tulla tekemään kosteusmittaukset ja sitten alkaa lattian kuivatus. Eipä toteutunut alkuperäisin tiedoin, että piti olla tällä viikolla valmis. Hahah! On kyllä aivan ymmärrettävää, kun ei edesmennyt isäni antanut tehdä minkäänlaista remonttia kylpyhuoneeseen. Paljon olisi asioita hoidettavana, mutta olen siirtänyt menoja sillä en halua eläinten jäävän yksin kotiin remontin aikana. En vaan luota, etteivätkö kissat keksisi jonkin ratkaisun päästä "toiselle puolelle" ja kauhukuvat vaan vilisevät päässä, että karkaisivat ovesta ulos kun se käy jatkuvasti kiitos remontin yms. Kyllä varmaan mummokoirakin pitäisi sellaisen räksytyksen, kun tänne jotakin vieraita ukkoja pyrkisi :D

 

 

 

 

 

 

Synttäritkin olivat ja menivät, kyllä paras lahja oli nähdä parasta ystävää ja viettää muutenkin synttäreitä ihan pienellä porukalla <3 Tulin vaan tietysti kipeäksi synttäreiden kunniaksi niin en jaksanut iltaa viettää, kuten normaalisti olisin jaksanut. Möks!

 

 

En muuten edes muista, että milloin viimeksi olisin lukenut kirjoja jos ei lasketa näitä paria kirjaa mitkä luin muutamassa päivässä! Kyseessä siis Cheekistä eli Jare Tiihosesta ja JVG:stä eli Jare Brandista ja Ville Gallesta kertovat kirjat. Kirjoissa tuli kyllä vastaan sellaisia juttuja, että millaisia asioita ei tulisi edes mieleen kysyä ja asioita, joihin pystyi samaistumaan. Pakko sanoa, että en kyllä kadu näitä kirjoja yhtään ja jätti kyllä ajattelemisen aihetta! Olisihan se kiva pohtia näitä juttuja, mutta en pohdi jos joku haluaa nämä kyseiset kirjat lukea etten innostu paljastamaan kaikkea :D Sitten täytyy vielä mainostaa Nikke Ankaran uutta biisiä eli Rikkinäistä prinsessaa, käykäähän kuuntelemassa!

Kasvissyönti eteni myös siihen, että nyt oon innostunut testaamaan täysin ei-eläinperäisiä tuotteita. Tällä hetkellä multa löytyy vegaanista juustoa, kaura- ja riisijuomia, kuohukermoja, suklaata ja tofua. Toki myös perus soijarouhetta- ja suikaleita sekä kasvispihvejä. Noista uusista ja oudoimmista olen ehtinyt testaamaan juustoa ja kaurajuomaa eikä ollenkaan paha! Tuota kaurajuomaa aion käyttää myös vegaaniseen makaronilaatikkoon eli raportoin näistä tuotteista sitten enemmän. Kermasta ja suklaasta olisi tarkoitus tehdä vegaanista suklaamoussea, toivottavasti pääsen hehkuttamaan ja sanomaan nam! Lihan syönnistä on aina edes jossakin määrin tullut mulle huono omatunto ja sen syöminen sotii sitä vastaan, että mitä en tosiaankaan haluaisi eläimille tapahtuvan. En ala tästä nyt "saarnaamaan" sillä ne jotka ovat tutustuneet tai haluavat tutustua aiheeseen, niin tietävät kyllä. En luokittele itseäni mihinkään niin sanottuun ruokamuottiin, mutta kunhan selvensin asiaa :D Älkää ottako itseenne tai tehkö omia johtopäätöksiä! Jos teillä on ehdottaa jotakin teidän lempituotteitanne niin saa todellakin ehdottaa :)