Kohti Helsingin reissua ja pieniä edistysaskeleita

Helsingin reissu lähestyy ja oonkin yrittänyt vähitellen pakata kaikkea sellaista mukaan mitä nyt tässä vaiheessa voi. Yleensä mulla on tapana kirjoittaa lista josta sitten viivaan yli kaiken sellaisen mitä oon jo pakannut. Se on kuitenkin silti niin perusjuttu, että aina jotakin jää mutta onneksi määränpäässä muun voi ostaa :D

Päivät on menneet jokseenkin omalla painollaan. Uutena mulla on tullut aamuahdistus ja sen vuoksi otankin tarvittavat lääkkeet heti aamusta. Muuten mä nautin siitä, että herään aamulla aikaisin ja saan vaan nauttia hiljaisuudesta. Toisinaan sitä tulee harrastettua myös öisin, mutta jokainen kaipaa välillä omaa aikaa ja tilaa. Myös kivut ajavat välillä ihan omaan tilaansa jolloin haluaa piiloutua kuin jokin eläin nuolemaan haavojaan. Silloin kun tytär menee vaarilleen, niin mä todellakin aion ottaa aivan levon kannalta. Silloin mä voisin lukea pari kirjaa loppuun ja ehkä jopa maalata. Lenkkeillä aion ainakin vaikka mua edelleen harmittaa se, että en saanut edes toista koiraa mukaan kun ei ollut niitä vierekkäisiä lemmikkipaikkoja. Nyt oon uskaltautunut jopa liikkumaan koirien kanssa tämän pikkukaupungin keskustan alueella.

Ahdistuksen kannalta myös keski- ja iltapäivät ovat pahimpia. Silloin mä olen paljon ärtyneempi ja tuntuu, että pitäisi saada näpertää kaikenlaista turhaa mutta sitten ei välttämättä ole sellaiseenkaan voimia. Mun osa pakko-oireista paheni sairaalajakson jälkeen ja pesen käsiäni ihan liikaa. Vaikka mä rasvaisinkin niitä, niin siitäkin tulee likainen olo ja oon taas pesemässä käsiäni. Muutenkin oon tietyistä asioista tarkka ja jos en tee niitä juuri kuten haluan, niin sekin tuottaa ahdistusta. Turhasta huutamisesta tulee huono omatunto, mutta vielä suurempia ongelmia syntyy jos mä patoan kaiken sisääni. Mä en koe, että nuo mun päivittäiset lääkkeet ovat auttaneet mua millään tapaa. Niiden pitäisi myös piristää, mutta mua väsyttää jatkuvasti. Oon jatkanut kaliumin, raudan ja vitamiinien syöntiä. Välillä tuntuu niin epätoivoiselta, kun musta tuntuu että mä olen yhä vähemmän oma itseni ja kulkisin painava möykky rinnassa, koska on niin suunnattoman paha olla että tavallaan haluan paetakin nukkumiseen. Oon nyt lukenut noin 1/3 osaa Viisas mieli-kirjasta, mutta luulen että luen sen uudelleenkin yrittäen hyödyntää musta itsestäni parhaalta tuntuvia juttuja. Muutamia on jäänyt mieleen ja se osin tuntuu tukevankin mun nettiterapiaa. Kun esimerkiksi suuttuu, niin mielessään voi manata kaiken pahan pois ja sen jälkeen miettiä ketjuanalyysin avulla mitä sanoa eikä olettaa näkökulman olevan vain jokin tietty yksiselitteinen. Asioista pitäisi puhua eikä vain tulkita itsekseen omalla tavallaan.

Tää oli tällainen välikirjoitus ennen Helsingin reissua ja siellä varmaan tulen taas kirjoittelemaan. Jos mä kirjoittelisin joka kerta, kun mun tunnetilat muuttuu niin niitä purkautumisia olisi aika paljon :D Hyvää naistenpäivää! Vaikka mulle se on yleensä ollut päivä muiden joukossa, koska jokainen päivä on sekä naisten että miesten.

Muutto Helsingistä Ylivieskaan

Aikaa on kulunut viime kirjoituksesta yli kaksi kuukautta ja paljon tässä ajassa onkin ehtinyt tapahtua. Viimein tein viime kuussa sen päätöksen, että nyt on sopiva aika muuttaa paikkakuntaa Helsingistä Ylivieskaan. Joulun tosin vietin Helsingissä, mutta se ei tuntunut lainkaan samalta koska äitiä ei enää ole. Oli outoa, kun kinkku piti paistaa itse ja muutenkin yrittää jotain pienimuotoista järjestää. Onneksi äiti oli hengessä mukana esim. meidän sytostaattisukkien muodossa. Vietimme ennenkin perhejuhlia todella vähän, mutta joulu oli meille se tärkein juhla. Onneksi se on nyt takanapäin, mutta seuraavaksi haikeutta herättää uusi vuosi. Tottakai toivon, että ensi vuosi olisi parempi mutta silti tiedän ettei ikävä ota vieläkään hellittääkseen. Oon ollut viime illat itkuherkkänä, koska kaikki vaan tuntuu niin pahalta. Tottakai on ikävä joitain asioita Helsingistä, mutta lähinnä ne rajautuvat vaikkapa partsin rauhallisiin näkymiin. Uimassa ja saunomassa kävin ennen poismuuttoani, pitihän sekin vielä hyödyntää vaikka harvemmin ennenkään sain aikaiseksi. Shoppailemaan sinne nyt pääsee muiden reissujen yhteydessä. Tyttärelle oli tosi kiva juttu, että näki joulureissulla samalla sukulaisiaan ja vaari sai lahjaksi tytön omataiteileman sammakkomukin.

Kaikki mun hoitokontaktit säilytän Helsingissä ja vielä olisi paperisota terveyskeskuksen kohdalla. Nyt mulla on ollut Horton-kohtauksiin happi käytössä ja kyllä se yhdessä Imigran-piikin kanssa tuntuu toimivan. Neurologin vastaanotolla minulle kerrottiin litiumista ja vaikka aluksi olin sitä mieltä etten mielelläni aloittaisi minkäänlaista lääkitystä Hortonin estolääkkeeksi joka voisi vaikuttaa mielialaan, niin sen käynnin sekä psykiatrisen poliklinikan käyntien jälkeen minulle alkoi muodostua luottavainen mieli sen suhteen. Neurologi oli edelleen sitä mieltä, että Panacodia ei anneta takaisin koska se altistaisi enemmän päänsäryille. Olen edelleen eri mieltä, joten sen takia varasinkin täältä Ylivieskasta yksityisen neurologikäynnin ensi kuuksi. Neurologi halusi ennen litiumin aloitusta ottaa minulta uudet veri -ja virtsanäytteet sekä samalla tutkittaisiin kalium jota ei oltu otettu. Kävi ilmi, että kärsin kaliumin puutoksesta ja aloitettiin kaliumlisä annoksella 4500mg päivässä. Myös sydänfilmissä oli muutoksia ja seuraavan filmin faksaaminen Ylivieskasta Helsinkiin ei ollut toiminut odotetusti, joten piti pyytää Ylivieskan lääkäriä tutkimaan filmi ja ilmoittamaan tiedot Helsinkiin. Seuraavissa kokeissa kalium oli noussut ja päädyttiin tiputtamaan kaliumlisä annokseen 2250mg vuorokaudessa. Minulle soittanut eri neurologi oli sitä mieltä, että litium voisi olla jopa hengenvaarallinen lääke minulle ja alkoi puhumaan kahdesta muusta joissa riskit mielenterveysongelmien pahenemiseen olisivat todennäköiset. Harvemmin menetän hermoni, mutta nyt menetin ja sanoin että haluan että asia käsitellään uudelleen sillä kokeilen litiumia jos mitään. Kohtaukset ovat olleet taas hetken aikaa tauolla, joten tällä hetkellä mielestäni ei ole edes aihetta aloittaa minkäännäköistä estolääkitystä. Tulevalla viikolla on jälleen suunnattava verikokeisiin, joten katsotaan miten tällä kertaa käy. Toivoton olo, että jos kohtaukset palaavat ja litium on tässä enää se ainut vaihtoehto ettei mielenterveys ainakaan horjuisi enempää. Silloin lopputulos tulee olemaan sama eli joko kärsin kivuista ja annan sen alentaa elämänlaatuani niin että mä en vaan enää jaksa tai aloitan estolääkkeeksi jonkin muun kuin litiumin ja annan sen vetää mut mielenterveydellisesti niin pohjalle ettei pintaan ole enää paluuta.

Sitä on kysytty, että miten olen sopeutunut tänne Ylivieskaan. Pakko sanoa, että helpommin mitä luulin mutta on ollut vaikeaakin. Oon viillellyt viime aikoina paljon enemmän, koska tunnen olevani epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa tällä hetkellä todella hukassa ja koen viiltelyn helpottavan nopeiten kaikenlaisia raivonpurkauksia milloin mistäkin. Jälkeenpäin moni asia tuntuu niin hölmöltä, mutta itse tilanteisssa en osaa ajatella järkevästi. Tuntuu kuin alkaisin olla mielenterveyshäiriöiden kanssa aika paljon lähtöruudussa. Aina korostetaan, että mielenterveyden asiohin vaikuttavat esim. ruokailut, liikunta yms mutta kun ei ole motivaatiota ja jaksamista. Senkin vuoksi tänään päätin ja tein niin, että ilmoittauduin etänä Personal Trainer-kurssille, josta kerron myöhemmin enemmän sen edetessä. Mua vaan pelottaa etten pysty sitoutumaan siihenkään, mutta mä aion yrittää. Vaikka uuden vuoden lupauksia en enää harrastakkaan, niin ehkä silti voisin yrittää sitoutua siihen kurssiin. Muutenkin on muutamia päätöksiä tehtävänä ja pian tämän kulkurin olisi alettava suunnittelemaan asunnon myyntiä sekä uuden ostamista, mutta nyt mulla ei ole voimia siihenkään. Mä niin toivon, että kaikki tasaantuisi pikkuhiljaa. Aiemmin mulla oli käytössä Brintellix, mutta kun siitä ei tuntunut olevan enää tarpeeksi apua niin siirryttiin Voxraan takaisin joka menee nyt 300mg/vrk annoksella. Mä oon raivonnut aamusta alkaen ja se ei todellakaan tunnu hyvältä vaan pahentaa sekä muiden että omaakin oloa. En mä halua olla mikään raivoava kusipää, mutta kun mä en voi näille naksahduksille mitään. Monesti mä haluaisin vaan romahtaa, että antakaa mun vaan olla ja luovuttaa. Lepopulssikin huitelee 120-140 ja se pahentaa muitakin oireita. Uuden lääkityksen alkaessa mun pitäisi todellakin olla yksin jossakin eristyksessä, että en ainakaan pahoittaisi muiden mieliä. Mulla on täällä paljon hyviä asioita ja tulevia juttuja, mutta nyt mä en pysty nauttimaan niistä. Mä en tiedä, että miten selviän uuden vuoden tai haluanko mä oikeastaan viettää sitä edes ollenkaan. Tulossa olisi muutenkin reissu Tampereelle katsomaan Andy McCoyta mitä mä oon odottanut, mutta mä en tiedä selviänkö siitäkään reissusta kunnialla. Tottakai aina voisi yrittää myydä liput, mutta koska mä kutsuin yhden mun tärkeimmistä ihmisistä sinne mukaan niin mä en voi tuottaa pettymystä. Sitten olisi reissu Helsinkiin sen reissun jälkeen ja sinne mun on pakko jaksaa mennä, koska mulla on samana päivänä käynti psykiatrisella poliklinikalla kun minä ja koiramme saavumme Helsingin asemalle. Siellä tehdään sitten kuntoutussuunnitelmaa ja yritetään keksiä jonkinlainen ratkaisu mun tämän hetkiseen tilanteeseen. Seuraavana päivänä vielä hammaslääkäriin selvittämään hampaan kohtaloa, että joudunko mä juurihoitoon. Mä oon niin väsynyt, mutta kun nousen keikkumaan aina aamuyöstä hereille ja sitten on taas hetkeen vaikeaa saada unta. Tuon jutun jälkeen edessä olisi sitten vielä mahdollinen muutto ja mä todella pelkään, että miten voimat tulee riittämään tähän kaikkeen tai jos riittää, niin tiedän että saattaa tulla pitkäksi aikaa kamalan voimaton olo ja romahdus sekä huono omatunto, kun en jaksa tehdä asioita. Työelämäänkin olisi palattava, sen mä uskon ehkä onnistuvan minimimäärillä omien aikataulujeni mukaisesti.

 

Uudet muutokset aina pelottavat, mutta jos on mahdollisuus niin niitä kannattaa useimmissa tapauksissa aina kokeilla! Niin mäkin tein ja nyt mä hetken aikaa ainakin tarkkailen täällä, että miten tämä kaikki lähtee sujumaan kun saan voimani takaisin ja edes osan stressaavista asioista pois alta. Toivon kaikille mukavaa talvea ja sen jälkeen seuraavaa kevättä! <3 Mä en tiedä varmuudella, että milloin seuraavan kerran jaksan tälle kirjoitella mutta hengissä ollaan edelleen ja yritetään :)

Reissu Vammalaan ja irtautuminen arjesta!

Viime viikonloppuna tuli otettua pieni irtautuminen arjesta, joka oli enemmän kuin paikallaan! Mulla on jonkin aikaa ollut todella ärsyyntynyt mieliala kaiken tämän kiireen keskellä, kun mun perhe koostuu yhdestä lapsesta ja neljästä nelitassuisesta. Siinä on omat haasteensa, mutta ainakin on pakko pysyä liikenteessä. Samalla myös tuntee itsensä omalla tavallaan vahvaksi ihmiseksi, kun jaksaa pyörittää arkea ja tehdä samalla töitä. Nyt kuitenkin itse reissuun, ettei poikkea aiheesta liikaa :D

Majoituin Liekorannassa, joka huokui sellaista ihanaa vanhanajan tunnelmaa. Paikka oli todella rauhallinen ja suuri plussa saunasta! Paikka sijaitsi heti juna-asemaa vastapäätä ja keskustaan oli vain alle parin kilometrin matka. Aluksi oli tarkoitus yöpyä Vammalan Seurahuoneella, mutta kun äiskä suostui hoitamaan koiria niin ei tarvinnut valita välttämättä eläinystävällistä vaihtoehtoa :) Ensin tuli siis Helsingistä mentyä bussilla Tampereelle ja sieltä sitten matka jatkui junalla Vammalaan. Hauskaa on se, että ennen mä kauhistelin bussimatkoja, mutta oikeastaan ne onkin ihan jees ja jopa rennompia kuin junamatkat! En muista milloin viimeksi olisi saanut laittautua oikein rauhassa iltaa varten. Hankin matkaan mukaan tuollaisen uuden minikreppiraudan, jolla sai kivasti hiuksiin tuuheutta. Mun hiuslaatu on mitä on liiallisen värjäämisen takia...

 

 

 

 

Illan päälle tuli suunnistettua Stage&Villiin, en vieläkään ole varma paikan oikeasta nimestä? :'D No mutta kuitenkin! Siellä tuli lauleskeltua pitkästä aikaa karaokea ja katsastettua RosvoSektorin keikka. Kyllä se humalatilakin pääsi iskemään aika rajusti päälle siinä illan mittaan ja aamullahan sitä sitten tunsikin itsensä tunnetusti maailman huonoimmaksi ja noloimmaksi ihmiseksi, hahah! Ai kamala. Henkilökunnasta ei mitään negatiivista sanottavaa vaikka ennen reissua tutkailinkin arvosteluja heidän Facebook-sivuiltaan. Tuli myös tutustuttua uuteen ihmiseen, jonka kanssa sovittiinkin näkevämme ensi kerralla kun tulee taas käytyä Vammalassa :) Kesällä olisi kiva päästä sinne uudelleen vanhuskoira seurana, kun sain tietää että Liekorantaa uudistetaan niin, että koiratkin ovat sinne taas tervetulleita!

Kiitos ja kumarrus, tämä täti päätti rauhoittua nyt hetkeksi aikaa ja sitten kun sopiva tilaisuus taas tulee, niin uudelleen reissuun! Uudet paikat on aina jees, mutta jos sitä ei ensi kerralla tulisi otettua niin runsaasti huikkaa? Nyt mä osaan jo nauraa itselleni... ja muille, hähää!