It's the little things in life

Tuli vietettyä tiistaina vähän erilaisempi ilta kuin yleensä, siskontyttö/paras ystäväni tuli nimittäin Helsinkiin ja käytiin sitten pyörähtämässä Helsinki päivän-konsertissa katsomassa JVG ja Sunrise Avenue. Kyllä kyseisellä reissulla tapahtui yhtä sun toista ja tuli krapula-aamuna naurettua aika makeasti vaikkei tuo krapula ollutkaan mikään mukava kokemus :D Leuatkin paukkuivat kirjaimellisesti kuin popkorni, kyllä sitä onkin kaikenlaisia ihmisiä olemassa. Onneksi myös niitä hyviä, sillä yhdessä välissä mulla putosi puhelin maahan henkkareineen mutta sain sen takaisin. Ainiin ja jäihän mulla vielä baariin kotiavaimetkin, mutta nekin palautui takaisin! Huh, meni kyllä ihan liian lujaa.

Nyt oon ollut viime päivinä tosi väsynyt, sillä oleminen vieraiden ihmisten keskellä ja muu stressi vie voimia todella pahasti. Eilenkin mua ahdisti, kun piti käydä kaupoilla ja osa stressistä purkautuikin sen jälkeen itkuna. Stressi on juuri se mitä en todellakaan kaipaa tällä hetkellä, kun hommaa riittää muutenkin enemmän kuin tarpeeksi. Olotila vaihtelee pettyneestä vihaiseen. Eilen mä en ensin edes meinannut saada unta, kun keho oli fyysisesti väsynyt mutta pään sisällä pyöri kaikenlaisia asioita. Purin sitten sen vähäisen energiani töihin. Sama juttu oli tänään, kun yritin ensimmäisen kerran päivällä nukkua päiväunia. Harmittaa myös se, että hommia on niin paljon etten ole niin paljon henkisesti läsnä tyttäreni suhteen kuten haluaisin. Tuntuu, että vuorokaudessa on tunteja ihan liian vähän. Haluan, että tyttärelläni on mahdollisimman tasapainoinen kasvuympäristö koska hän on kaikista tärkein.

Nyt voi vaan toivoa, että nämä olot tasoittuvat pikkuhiljaa ja yritän olla vähemmillä lääkkeilläkin vaikka se onkin kovin vaikeaa. Tänäänkin kun olin ilman muita kuin yhtä päivittäislääkettä niin olo oli vieroitusoireiden takia paljon pahempi kuin krapulassa. Psykiatriselle poliklinikalle on jälleen aika taas reilun viikon päästä ja motivaatio on edelleen 0. Jonkin aikaa sitten mulla oli sellainen pieni toivonkipinä, että ehkä kaikki vielä muuttuu paremmaksi, mutta nyt mulla on vaan vellonut se olo että kaikki ei voi muuttua kuin pahemmaksi. Mä en enää edes tiedä mitä sanoa. Ainakaan mä en halua, että mua yritetään aina polkea takaisin maanrakoon juuri kun olen saamassa edes vähän otetta takaisin elämästä. Kun saa liikaa huonoja asioita ja paineita niskaansa, niin tuntuu etten usko enää edes karmaan. Mä en ole millään voinut olla niin paha ihminen, että ansaitsen vaan kerta toisen jälkeen pahoja asioita yhä enemmän ja enemmän. Luottamus on mennyt ihmisiin niin pahasti, että mun täytyy aina useaan kertaan miettiä esimerkiksi sitä että onko asioissa jotain takaa-ajatuksia. Tunnen itseni vain helvetin tyhmäksi, joka luottaa sinisilmäisesti ihmisten hyvyyteen ja olen luottamusasioissa jälleen kerran lähtöpistessä. Kaikesta huolimatta toivotan kaikille mukavaa viikonloppua, nauttikaa pienistäkin hyvistä hetkistä! <3 Niin mäkin yritän tehdä.

 " Se lyö nii kovaa,

et sattuu bäng bäng bäng.

Typerä sydän. "

- Ellinoora feat. Eetu

" Ihan sama mitä teen,

jengi ohi kävelee.

Meen autotielle makaamaan eikä kukaan mua huomaa."

- Keko Salata

Whoever is trying to bring you down is already below you

Olipa mahtavaa nähdä myös parasta ystävääni eli siskontyttöä taas! Saatiin puhuttua mieltä vaivanneet asiat halki, hän on aina ollut mulle se rakkain ystävä ja tuki, niin on edelleen eikä sitä muuta mikään! <3

Tuli samaan syssyyn käytyä viihteellä, mutta se ei haittaa sillä hauskaa oli. Myös aiemmin uusi Rockin Corner tuli katsastettua ja olipa positiivinen yllätys aiempaan verrattuna! Tilat näyttivät paljon suuremmilta ja väkeäkin oli paljon enemmän kuin "entisinä" aikoina kun se oli vielä Länkkäri Pub. Kun on vapaa-aikaa taas, niin varmasti tulee pyörähdettyä uudemmankin kerran.

Värjäsin myös hiukseni kuukausien tauon jälkeen. Pelotti, että miten paljon ne tulevat kulumaan mutta ihan hyvät tuli. Mitä ruokahaluihin tulee, niin ne eivät edelleenkään ole olleet edes normaalit. Tänäänkin syödessä paremmin tottakai ne tulivat laattana ulos. Asia alkaa vaivata yhä enemmän mieltä, joten pakko hakea apua jos tilanne ei muutu.

Ongelmia on tullut lisää myös alakerran naapurin kanssa, josta olen kirjoitellut täällä jo useampaan kertaan. Tänään sain kuulla, että hän on mennyt talonmiehelle väittämään, että asunnossani riehutaan. Miten minä täällä tyttäreni kanssa riehuisin? Todennäköisesti lapseton ihminen ei ymmärrä sitä koskaan, että lasta ei voi pakottaa olemaan hiljaa tai saada sitä nukkumaan sormia napsauttamalla. Talonmies kehottikin tekemään virallisen valituksen kyseisestä naapurista, mutta ensin odottelen kirjoittamaani sähköpostiin vastausta uudelta isännöitsijältä. Sen jälkeen viisastuu enemmän, että millä tavalla kannattaisi alkaa etenemään.

Toki mieltä on myös pahoittanut se, että äitiyttäni on tultu arvostelemaan vain somessa näkyvissä olevien kuvien perusteella. Pääsin kyllä nopeasti asian yli, sillä tiedän itse mikä on totuus. On väitetty esim. sitä, että tyttöni istuu päivät pitkät syöttötuolissa tai "häkissä" eli leikkikehässä jota ei täällä enää edes ollut pitkään aikaan! Ihankuin kukaan meistä olisi ihmisenä täydellinen, mutta silti tiedän näiden väitteiden olevan silkkaa paskapuhetta ja oon lapselleni paras mahdollinen äiti! <3 Inhottaa, että tuli näiden väitteiden keskellä pahoitettua muutamien ihmisten mieli, mutta silti itse tiedän mikä on totuus ja se kuka ikinä näitä juttuja on väittänyt, niin toivottavasti tuntee piston omassa tunnossaan. Mä en tosiaan halua kuulla enempää! Ei haittaa, jos muista asioista tultaisiin mussuttamaan, mutta äitiyden arvostelu menee tunteisiin ja pahasti. Kaikesta huolimatta ihanaa joulun aikaa kaikille! <3