Viime ajan kuulumisia ja äitienpäivä

Oon käynyt nyt pari kertaa psykiatrisella poliklinikalla ja ensimmäisestä käynnistä jäi kyllä todella paha mieli, kun sanoivat että rauhoittavat lääkkeet pitäisi lopettaa kokonaan. Aivan kuin lamaannuin, koska koin että se ei todellakaan olisi varsinkaan tässä mielentilassa millään tavalla hyvä idea ja vieläpä vuosia syöneenä. Olin tosin nyt lähes neljä päivää syömättä niitä ja tuntui kuin olo olisi jollakin tasolla ehkäpä jopa kohentunut. Toinen kerta poliklinikalla oli kivempi, kun puhuttiin lääkeasioista ainoastaan Voxran annostuksen nostamisesta ja mahdollisesta psykoterapiasta. Huomenna on taas meno, saa nähdä mitä tällä kertaa tapahtuu. Kädestäkin on tikit poistettu, mutta sulavat tikit eivät olleetkaan täysin sulaneet joten täytyy niitä vielä itse nyppiä pois. Ruma jälki jää siihenkin, mutta mä en häpeä sitä. Se on merkki, joka kertoo elämän todella raskaista hetkistä. Aina ei voi olla vahva.

Oon miettinyt keinoja millä tavalla saada elämästä tasapainoisempi ja tottakai täytyy pitää kaikista perusasioistakin huolta kuten syömisestä, nukkumisesta ja liikunnasta. Ruokahalut ovat olleet aika vähäiset, mutta ei se pahitteeksi ole kunhan ei jää pysyväksi olotilaksi. Olen tällä hetkellä henkisesti niin hajalla, että mä en todellakaan kaipaa minkäänlaisia ylimääräisiä kuormittavia tekijöitä mun elämään. En epäile enää sanoa mielipidettäni, jos jokin asia ei miellytä. Mä aion elää juuri täysin omalla tavallani ja tehdä kaikki päätökset itse. Jos sitä ei hyväksy, niin mun elämässä ei todellakaan tarvitse olla millään tavalla mukana. En aio jäädä itkemään kenenkään perään, sitä mä olen jo aiemmin elämässäni tehnyt liikaa. Oon niin kyllästynyt ja täynnä vihaa. En voi sietää sitä, että joku pakenee asioita eikä selvitä niitä heti. Hommasin myös uuden puhelinliittymän, jotta saan vetäytyä enemmän omaan rauhaan pohdiskelemaan asioita. Joskus se tekee erittäin hyvää ja piristää, kun ei elä elämäänsä pelkästään luuri kourassa ja katsele elämää vain ruudun läpi. Jos ei siis kuulu päivittäin, niin syynä on tämä ja muutenkaan mulla ei millään riitä aika vastata jokaiseen viestiin, pahoittelut siitä!

Myös pohdinnat terveydenhuollosta aiheuttavat suunnatonta vihaa ja katkeruutta. Mielenterveysongelmistani voin osittain syyttää vuosia kestänyttä koulukiusaamista, mutta kaikki ei selity sillä. Se ei selity edes lapsuudenkokemuksilla, koska mulla oli onnellinen lapsuus. Mutta olin siis jo aiemmin maininnut itsetuhoisista aikeistani, mutta niitä ei otettu todesta. Ne otettiin todesta vasta nyt, kun liian suureksi kasvaneet paineet ajoivat mut tekemään itsetuhoisia tekoja. Pelkään, että asiat jätetään taas kesken ja olen pian samassa tilassa. Joskus on niin epätoivoinen olo, että pelkää ettei tästä voi parantua koskaan. Monesti tulee kysyttyä, että miksi juuri minä? Miksi en voi olla onnellinen ja nauttia elämän pienistäkin iloista? On vain sisäinen tyhjyys ja epätoivo suurimman osan ajasta.

Mulla oli niin paljon asioita mielessäni, mutta kun en tehnyt mitään muistiinpanoja niin kaikkea ei tule nyt kirjoitettua. Joskus kun on omissa oloissaan rauhassa, niin ajatukset vilisevät päässä aikalailla. Kaikki tärkeät asiat pitäisi heti kirjoittaa ylös eli saattaa olla, että tämäkin teksti saa pian jatkoa. Kaikesta huolimatta kaikille äideille oikein ihanaa äitienpäivää! <3 " Kerran on vuodessa sellanen päivä, et haihtuu äideiltä huolen häivä. Kukkia, kakkuja, soittokin riittää, kunhan saan vaan äitiäni kiittää. Ei väliä minkä ikäinen, aina olen sun lapsonen. Paljon olen saanut sulta, siis kiitos ja onnea äiti-kulta! "

I miss me. The old me, the happy me.

Mistähän sitä taas aloittaisi, kun on muutenkin niin sekavat fiilikset? Onhan siitä vierähtänyt vähän aikaa, kun oon ihan vain avautunut fiiliksistä ja muutenkin päivitellyt nykyhetken asioita pintaa syvemmältä.

Mitä kylpyhuoneremonttiin tulee, niin nythän sen kanssa alkaa jo kuudes viikko. Tässä on taas viikko mennyt hukkaan, sillä kun remppajätkä ilmoitti että lattia on täysin kuiva niin eihän täällä ole taaskaan näkynyt ketään. Tänään kun tuli soitettua asiasta, niin eihän tuo tiedonkulku ollut jälleen toiminut eli kenelläkään ei ollut tiedossa, että lattia on jo kuiva! Ei vaan voida ymmärtää, että miten kovasti helpottaa elämää, kun saa käydä suihkussa, pestä koirat, pestä pyykkiä... Mieli tekisi laukoa pari kirosanaa ellei useampikin. Ja että taloudessa jossa on lapsi, niin pitäisi hoitaa remontit ennen muita? Paskan vitut sanon minä.

Aiemmin jo mainitsin siitä, että väsymys on palannut takaisin ja että pitäisi soitella lääkärille päivittäislääkkeen annostuksen nostamisesta. En oo saanut sitä aikaiseksi enkä myöskään varattua uutta aikaa psykiatrille jonka peruin. Ei vaan ole taas paljonkaan jaksamista ja motivaatioita mihinkään. Olo on ulkopuolinen ja tuntuu, että en mä ole tästä maailmasta. Sanotaan vain asioita, jotka luullaan tietävänsä. Ei kukaan pääse mun pään sisään. En tiedä millainen mun pitää olla, miten sopeutua tähän maailmaan? Oon niin kyllästynyt tähän kaikkeen, että lääkkeitä on taas mennyt enemmän ja itsetuhoiset ajatukset palanneet. Juuri pari iltaa sitten mun teki mieli juoda pää täyteen ja vetää purkillinen lääkkeitä naamaan, toivoa että kuolisin johonkin hengityslamaan enkä enää aamulla heräisi. En tiedä sitäkään, että onko mulla edes oikeutta tuntea näin vai onko tämä kaikki vaan mun sairaan pään sisällä? Ei sellaista ihmeparantumista tule, että mä voisin tasapainoisesti. Ja ei, kyse ei ole mistään pienestä mielialan romahtamisesta. Ei, en kaipaa sanoja että kyllä se siitä. Oon niin kyllästynyt kaikkeen, että joskus menettää toivonsa ja olisi valmis nappaamaan suuhunsa ihan mitä vain että olo hellittäisi, eikä tarvitsisi suunnitella miten tappaa itsensä ettei varmasti jäisi kitumaan. Nyt se on taas sanottu, siltä musta tuntuu... ainakin suurimman osan ajasta ja pelkään itseäni.

" Kun maailma on bad niin hyvältä tää tuntuu, kun alkaa painaa päät niin pillereit ja punkkuu. "

Ruma - Tina Tönäp
 

Viikon takainen minireissu piristi omalla tavallaan, mutta jotenkin sen jälkeen normaali arkeen palaaminen on ollut vaikeaa. Ehkä se johtuu vaan siitä, että alkoholia tuli juotua kerrankin runsaammin ja ehkä ne vaikutukset tuntuvat edelleen jollain tasoa. Tänään kuitenkin tuli taas aloitettua lenkkeily ahkerammin ja vedettyä seitsemän kilometrin lenkki. Se on hyvä alkuunsa! Latasin myös jonkun 7 minuutin treenisovelluksen, joka sisältää päivässä aina viisi harjoitusta. Mun mielestä se on ihan kiva muun liikunnan ohelle, saa nähdä kehittyisikö kunto tässä samalla kun painokin putoaa! Pitkästä aikaa uskaltauduin käymään vaa'alla tuossa hetki sitten ja olihan se paino pudonnut, hyvä minä! Kun jatkaa tätä samaa ruokavaliota ja liikuntaa, niin oon varma että vielä ne tavoitteet tulee saavutettua ja voin olla ylepä itsestäni. Kun miettii, niin mun elämässä ei ole asioita kamalasti pielessä kun ajattelee järjellä ja positiivisella asenteella. Jostain kuitenkin ne synkät ajatukset nostavat päätänsä ja yrittävät taas ajaa mut hulluuden kynnykselle. Mä en halua sitä! Usein tuntuu jopa hengittäminen niin vaikealta, että saa mennä sekunnin ja minuutin kerrallaan eteenpäin tässä elämässä. Muutamia vuosia sitten mä luulin, että tällaiset voimakkaat mielialan heittelyt kuuluivat johonkin teini-ikään, mutta ei se mennytkään niin... Mä olen jo 24 ja ajoittain tämä vain pahenee.

Kylpyhuoneremontin edistyminen, vegaanituotteiden maistelua ja muuta tilannekatsausta

Tällä viikolla se sitten alkoi eli kylpyhuoneen alustava remontti! Maanantaina tosin oli omia kiireitä, joten sen vuoksi ilmoitin että vasta tiistaina saa aloittaa. Tulipahan maanantaina ainakin pyörähdettyä pitkästä aikaa keskustassa :D Alempana kuva entisestä lattiasta sekä siitä millainen se on nyt ennen kuin saa uuden maton! Kyllä on ollut orpo olo, kun ei ole päässyt joka päivä peseytymään. Tänään kävin peseytymässä aivan kunnolla ja kyllä sitä suihkua vaan oppi arvostamaan aivan eri tavalla. Käyn yleensä myös kännissä ollessani suihkussa, sillä en halua tinkiä siitä mikään päivä! :D Nyt on hiukan huono juttu, kun vanhuskoira Lumo on tottunut käymään tarpeillaan vessassa, kun ei rakko enää pidä kuten nuorella koiralla niin ei pääse sinne tekemään tämän remontin takia. Jotenkin sitä silti vaan ollaan tässäkin asiassa selvitty! Ensi viikolla pitäisi jonkun tulla tekemään kosteusmittaukset ja sitten alkaa lattian kuivatus. Eipä toteutunut alkuperäisin tiedoin, että piti olla tällä viikolla valmis. Hahah! On kyllä aivan ymmärrettävää, kun ei edesmennyt isäni antanut tehdä minkäänlaista remonttia kylpyhuoneeseen. Paljon olisi asioita hoidettavana, mutta olen siirtänyt menoja sillä en halua eläinten jäävän yksin kotiin remontin aikana. En vaan luota, etteivätkö kissat keksisi jonkin ratkaisun päästä "toiselle puolelle" ja kauhukuvat vaan vilisevät päässä, että karkaisivat ovesta ulos kun se käy jatkuvasti kiitos remontin yms. Kyllä varmaan mummokoirakin pitäisi sellaisen räksytyksen, kun tänne jotakin vieraita ukkoja pyrkisi :D

 

 

 

 

 

 

Synttäritkin olivat ja menivät, kyllä paras lahja oli nähdä parasta ystävää ja viettää muutenkin synttäreitä ihan pienellä porukalla <3 Tulin vaan tietysti kipeäksi synttäreiden kunniaksi niin en jaksanut iltaa viettää, kuten normaalisti olisin jaksanut. Möks!

 

 

En muuten edes muista, että milloin viimeksi olisin lukenut kirjoja jos ei lasketa näitä paria kirjaa mitkä luin muutamassa päivässä! Kyseessä siis Cheekistä eli Jare Tiihosesta ja JVG:stä eli Jare Brandista ja Ville Gallesta kertovat kirjat. Kirjoissa tuli kyllä vastaan sellaisia juttuja, että millaisia asioita ei tulisi edes mieleen kysyä ja asioita, joihin pystyi samaistumaan. Pakko sanoa, että en kyllä kadu näitä kirjoja yhtään ja jätti kyllä ajattelemisen aihetta! Olisihan se kiva pohtia näitä juttuja, mutta en pohdi jos joku haluaa nämä kyseiset kirjat lukea etten innostu paljastamaan kaikkea :D Sitten täytyy vielä mainostaa Nikke Ankaran uutta biisiä eli Rikkinäistä prinsessaa, käykäähän kuuntelemassa!

Kasvissyönti eteni myös siihen, että nyt oon innostunut testaamaan täysin ei-eläinperäisiä tuotteita. Tällä hetkellä multa löytyy vegaanista juustoa, kaura- ja riisijuomia, kuohukermoja, suklaata ja tofua. Toki myös perus soijarouhetta- ja suikaleita sekä kasvispihvejä. Noista uusista ja oudoimmista olen ehtinyt testaamaan juustoa ja kaurajuomaa eikä ollenkaan paha! Tuota kaurajuomaa aion käyttää myös vegaaniseen makaronilaatikkoon eli raportoin näistä tuotteista sitten enemmän. Kermasta ja suklaasta olisi tarkoitus tehdä vegaanista suklaamoussea, toivottavasti pääsen hehkuttamaan ja sanomaan nam! Lihan syönnistä on aina edes jossakin määrin tullut mulle huono omatunto ja sen syöminen sotii sitä vastaan, että mitä en tosiaankaan haluaisi eläimille tapahtuvan. En ala tästä nyt "saarnaamaan" sillä ne jotka ovat tutustuneet tai haluavat tutustua aiheeseen, niin tietävät kyllä. En luokittele itseäni mihinkään niin sanottuun ruokamuottiin, mutta kunhan selvensin asiaa :D Älkää ottako itseenne tai tehkö omia johtopäätöksiä! Jos teillä on ehdottaa jotakin teidän lempituotteitanne niin saa todellakin ehdottaa :)

 

 

Äidin syöpäkontrolli hoitotauon jälkeen

Kyllä tänäänkin vaan riitti vipinää, kun tuli herättyä puolen päivän aikaan. Siinähän se meni koko päivä siivotessa ja säikähtäessä, kun talonmies oppipoikineen tuli soittamaan ovikelloa ja kertoi, että alakerran rouvalle on valunut kylpyhuoneen vedet. Säikähdin, mutta onneksi kävi ilmi että määrä oli todella pieni! Tuli siis pestyä perusteellisesti kylpyammeen alusta ja kun tuo kylpyhuone on alkuperäinen, niin sen remontointikin on jo merkitty kiireelliseksi. Huh! Remonttia odotellessa, toivottavasti ei enää tarvitse säikkyä ainakaan tämän asian kohdalla...

Maanantaina olin äidin seurana verikokeissa ja keuhkoröntgenissä ja eilen sitten kävimme kuuntelemassa tulokset. Lääkäri kertoi, että aiemmin (toivottavasti nytkin) terveeseen keuhkoon on tullut etäpesäke. Tieto ei ole varmaa, koska kyse voi olla myös vääränlaisesta hengitystekniikasta. Eilis illaksi äiti sai jo ajan tarkempaan tt-kuvaukseen ja tulokset kuullaan suunnilleen viikon päästä. Nyt siis jännitetään eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Lääkäri sanoi, että suunnitelmissa olisi hoitaa mahdollisesti sädehoidolla tuo pois. Toivottavasti sitä pesäkettä ei ole! Kaikki oli muuten ennallaan eikä pääkasvain ollut muuttunut pahempaan suuntaan eikä muuta poikkeavaa kuvissa näkynyt. Veriarvot olivat oikein hyvät.

Siirsin tuota eilistä psykiatrin aikaani nyt kuun lopulle, jotta pääsin mukaan kuulemaan tulokset. Huomaan, että en todellakaan voi hyvin sillä purkki rauhoittavia kuluu tätä menoa suunnilleen parissa viikossa. Olo on rauhaton ja ahdistunut koko ajan ja nään painajaisia ilman tuota mirtatsapiiniakin joka niitä aiemmin on aiheuttanut. Odotan niin, että lääkitysasia saataisiin kuntoon ja olisi taas jotain toivoa omastakin hyvinvoinnista. Parempaa ruokavaliota olen pitänyt edelleen yllä, mutta paino se ei vaan tunnu putoavan. Väsymyskin on edelleen suuri, mutta onneksi tuo ulkoilu pitää mielen edes hiukan tasapainossa!

She took each pill to escape what her life had become until she became numb

Ei oo hetkeen ollut taas energiaa kirjoitella, sillä jaksaminen on ollut vähissä ja aloittaessani Verpamilin uudelleen jatkuviin päänsärkyihin, siitä ilmenneet haitavaikutuksetkaan eivät ole olleet kovin mukavia. Nyt oonkin pohtinut sitä, että miten paljon lääkkeistä on sekä apua että myös niitä ei-niin-mukavia haittavaikutuksia. " Verpamil kuuluu ns. kalsiuminestäjiin. Sen vaikutuksesta verisuonten seinämäjännitys laukeaa, jolloin sepelvaltimot laajenevat ja verenvirtaus sydänlihakseen lisääntyy. "

Verpamilia menee siis päivässä 3 x 2 tabletin annoksella vuorokaudessa ja päänsäryt ovatkin nyt toistaiseksi pysyneet poissa, toivottavasti jatkossakin näin! Neurologi viimeksi jo varoitteli, että Hortonin syndrooman päänsärkykohtauksiin kannattaa varautua taas syksyllä. Siltä alkoikin jo näyttää. Haittavaikutuksina mulla on Verpamilista tullut vapinaa mikä ilmenee käsissä ja jaloissa. Esimerkkinä vaikkapa puhelimella on vaikeaa näpytellä virheittä. Samalla myös tuntuu ettei kykene tekemään kotitöitäkään kunnolla, sillä kolottaa fyysisesti esim. käsiin jotain nostellessa tai tehdessä. Ennemmin kuitenkin valitsen tämän kuin ne kamalat päänsäryt! Mulla on ilmennyt myös muutaman päivän ajan inhottavia kipuja oikean kylkikaaren alla, jonka takia pitäisi mennä varmuuden vuoksi tarkastuttamaan maksa-arvot. Kuitenkin sen verran kaikenlaisia lääkkeitä joutuu ottamaan eikä tuo jatkuva energiajuoman lipittäminenkään hyvää tee! Viimeksi ne olivat rajoilla. Kilpirauhas-arvot myös, sillä suvussa esiintyy paljon kilpirauhasen vajaatoimintaa. Huomenna mennään keuhkokuviin molemmat, sekä minä että äiti.

Mielialalääkkeenä mulla taas on Mirtazapin, joka otetaan iltaa vasten helpottamaan myös nukahtamista. Nyt sitä keväästä syöneenä oon huomannut, että mulla edelleen tulee kausia jolloin en tarvitse paljonkaan unta jaksaessani tehdä vaikka mitä ja vielä todella hyvällä fiiliksellä. Myös rahankäyttö noina aikoina ei ole aivan kohtuullista vaan kohtuutonta! Puskee esiin siis kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluva maaninen vaihe. Jos se olisikin vaan sitä, niin mikäpä siinä sillä mulla ei juurikaan aggressiivia oireita maniavaiheeseen kuulu. Tuon kauden jälkeen kun vaan iskee se huono kausi ja silloin ärsyttää pienimmätkin epäkohdat kuten jonkin tavaran oleminen väärässä paikassa. Ai että! :D Tuo lääke on vienyt samalla lähes kokonaan seksuaaliset halut pois. Pahimpiin ahdistustiloihin käytän rauhoittavia eli Opamoxia, mutta nyt sitä on joutunut ottamaan sen verran enemmän, että se on alkanut menettää tehonsa.

Alkoholia en oo juonut varmaan yli kuukauteen, sillä todellakin olisi ihanaa saada itseni kuntoon tai ainakin tasapainoon näiden mielenterveysongelmien kanssa ja alkoholin tiedän aiheuttavan ylimääräistä ahdistusta. Yleensä aina juoneena tulee törppöiltyä ja purettua se kaikki sisällä oleva viha. Silloin kohde voi olla kuka tahansa ja mitä kummallisimmista syistä :D

Siinäpä päällimmäiset pohdinnat tältä kertaa... Loppuun muutamia kuvia, kun mummokoira-Lumo sai viimein uuden telttansa ja kissat omivat uuden nojatuolin, jonka suojasin jo valmiiksi toisen kisulin mahdollisilta merkkauksilta :D Onneksi se ei ole tehnyt niin!

Ja tämä...