Viimeinkin hyviä uutisia äidille ja myös minulle!

Oltiin äiskän, siskon ja muun lähipiirin kanssa aikamoisessa jännityksessä, kun äiti sai ajan tt-kuvaukseen samaksi illaksi, kun päivällä oli ollut kontrollikäynti koskien keuhkosyöpää. Keuhkokuvassa siis oli näkyvillä mahdollista leviämistä pääkasvaimen tienoilla. Kun sitten tt-kuvauksen tuloksia jännitettiin viikko, niin tuloksista selvisi että pääkasvain on ennallaan eli ei ole kasvanut eikä minkäänlaista leviämistä ole tapahtunut! Pitkään aikaan ei ole tullut näin hyviä uutisia ja seuraava kontrollikäynti on huhtikuussa. Aivan mahtavaa!

Mitä omaan psykiatrin käyntiini tulee, niin käytiin siellä läpi perusasioita ja lääkitysasiaa. Lääkäri soitti minulle jo saman päivän aikana ja kertoi, että kirjoittaa reseptin Voxraan joka on siis Zybania vastaavaa. Olen aloittanut lääkkeet ja tuntuu, että jonkinlaista piristymistä ja hyvää mieltä on havaittavissa. Tottakai nuo äidin uutiset piristivät ihan mielettömästi, mutta nyt tuntuu etten kanna murheita juuri mistään! Luotan siihen, että kaikki asiat järjestyvät. Toivon, että tämä ei ole vain jotain lääkkeiden alkuvaikutusta vaan että kaikki menee jatkossakin edes hetken aikaa hyvin! Seuraava aika psykiatrille on jo viikon päästä. Luottavaisin mielin mennään! Alkuviikosta käyn myös kilpirauhaskokeissa.

Olen vakaasti päättänyt sen, että yritän vieroittautua rauhoittavista lääkkeistä pois. Haluan kokea elämän sellaisena kuin se on ja nähdä myös ne hyvät asiat ilman että olen lähes jatkuvasti jossain määrin lamaantunut. Aikoinaan kun vedin lääkkeillä kirjaimellisesti tajuntani kankaalle ja toivoin kuolevani, niin olen onnekas että mitään pahempaa ei tapahtunut. Nyt en jätä hoitosuhteita kesken vaan käyn psykiatrilla säännöllisesti ja otan myös nuo uudet lääkkeet päivittäin. Niistä on apua myös tupakasta vierottautumisesta, joten nyt olen päättänyt että säännöllinen tupakointi saa päättyä tässä parin viikon tienoilla eli synttäreillä! Olisihan se nyt huikea synttärilahja itselleen, että lopettaisi tuon jatkuvan savustamisen? :D

Äidin syöpäkontrolli hoitotauon jälkeen

Kyllä tänäänkin vaan riitti vipinää, kun tuli herättyä puolen päivän aikaan. Siinähän se meni koko päivä siivotessa ja säikähtäessä, kun talonmies oppipoikineen tuli soittamaan ovikelloa ja kertoi, että alakerran rouvalle on valunut kylpyhuoneen vedet. Säikähdin, mutta onneksi kävi ilmi että määrä oli todella pieni! Tuli siis pestyä perusteellisesti kylpyammeen alusta ja kun tuo kylpyhuone on alkuperäinen, niin sen remontointikin on jo merkitty kiireelliseksi. Huh! Remonttia odotellessa, toivottavasti ei enää tarvitse säikkyä ainakaan tämän asian kohdalla...

Maanantaina olin äidin seurana verikokeissa ja keuhkoröntgenissä ja eilen sitten kävimme kuuntelemassa tulokset. Lääkäri kertoi, että aiemmin (toivottavasti nytkin) terveeseen keuhkoon on tullut etäpesäke. Tieto ei ole varmaa, koska kyse voi olla myös vääränlaisesta hengitystekniikasta. Eilis illaksi äiti sai jo ajan tarkempaan tt-kuvaukseen ja tulokset kuullaan suunnilleen viikon päästä. Nyt siis jännitetään eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Lääkäri sanoi, että suunnitelmissa olisi hoitaa mahdollisesti sädehoidolla tuo pois. Toivottavasti sitä pesäkettä ei ole! Kaikki oli muuten ennallaan eikä pääkasvain ollut muuttunut pahempaan suuntaan eikä muuta poikkeavaa kuvissa näkynyt. Veriarvot olivat oikein hyvät.

Siirsin tuota eilistä psykiatrin aikaani nyt kuun lopulle, jotta pääsin mukaan kuulemaan tulokset. Huomaan, että en todellakaan voi hyvin sillä purkki rauhoittavia kuluu tätä menoa suunnilleen parissa viikossa. Olo on rauhaton ja ahdistunut koko ajan ja nään painajaisia ilman tuota mirtatsapiiniakin joka niitä aiemmin on aiheuttanut. Odotan niin, että lääkitysasia saataisiin kuntoon ja olisi taas jotain toivoa omastakin hyvinvoinnista. Parempaa ruokavaliota olen pitänyt edelleen yllä, mutta paino se ei vaan tunnu putoavan. Väsymyskin on edelleen suuri, mutta onneksi tuo ulkoilu pitää mielen edes hiukan tasapainossa!

Kriisistä kriisiin ja lääkäristä lääkäriin...

Kävin jokin aika sitten keuhkokuvissa varmistamassa, että kaikki on ok. Äidin sairastuminen keuhkosyöpään sai mut todenteolla pohtimaan sitä, että mun on pakko lopettaa tupakointi. Edelleenkään en oo siinä onnistunut, joten tänään sitten lääkäri opasti mua varaamaan uuden ajan lääkärille, jotta voitaisiin keskustella erilaisista psyykelääke vaihtoehdoista, jotka auttavat samalla vieroittautumaan tupakasta. Keuhkokuvat olivat siis ok ja nyt meen vielä käymään verikokeissa katsomassa maksa-arvot. Ne arvot ovat painaneet mieltä, sillä varsinkin migreeniin ja Hortonin syndroomaan tarkoitettuja lääkkeitä menee paljon. Mulla on myös esiintynyt ajoittain inhottavaa kipua oikean kylkikaaren alla vaikka toki se voi johtua myös monesta muusta asiasta. Noloa myöntää, mutta juon myös energiajuomia ihan liikaa ja päivittäin. Jos oon ilman, niin ne oireet siitä tuntuvat kyllä vahvasti päänsärkyjen lisääntymisenä, ärsytyksenä, vapinana, sydämen tykytyksinä ja kuumina aaltoina :D

Käytiin myös kuulemassa äidin tulokset koskien keuhkosyöpää ja pään magneettikuvia. Hoitovaste sytostaattiyhdistelmän kanssa on edelleen hyvä ja hoitoja tullaan erittäin todennäköisesti jatkamaan vielä pari kertaa tutulla sytostaatilla ilman toista käytössä ollutta sytostaattia. Äidillä on alkanut hiukset ohentumaan sekä hänellä on ollut nilkkakipuja, jotka ovat sytostaattihoidon tuomia haittavaikutuksia. Mutta hiukan tuli myös takkiin, sillä äidin päästä löydettiin puolen sentin kokoinen mahdollinen etäpesäke. Se tutkitaan tarkemmalla kuvauksella tällä viikolla, jotta asia varmistuu ja samalla selvitetään, että onko etäpesäkkeitä enempää sen lisäksi. Lääkäri kertoi, että koska pesäke on niin pieni, niin se saadaan kyllä hoidettua pois joko kohdennetulla sädehoidolla tai koko pään alueen sädehoidolla. Kysyin lääkäriltä leikkausmahdollisuutta keuhkojen kohdalla, mutta se ei edelleenkään ole mahdollista. Riskeinä ovat mahdolliset parantumattomat vammat sekä riski siitä, että syöpä jatkaisikin leviämistään. Tuntui surulliselta, sillä päälähtöisesti leikkaus on ainut parantava hoitomuoto syöpää vastaan.

Justus-kissa pääsi eilen mukaan äiskälle moikkaamaan sisarkissaansa Mammaa :D Mamman ilme oli aluksi näkemisen arvoinen, kunnes sitten viimein meni tutkimaan vierasta tarkemmin. Justus ei paljon ujostellut vaan kävi jopa ruokakupeilla syömässä. Kotiin päästyämme se meni lähes heti takaisin kuljetusboksiin ja oli varmaan odottamassa jo uutta vierailua :D

Loppuun vielä pari kuvaa Lumosta sekä Muumitalosta, joka tuli tilattua tyttärelle joululahjaksi. Tuli myös vanhat muistot vahvasti mieleen, kun tuli viimein kokeiltua Kiinasta tilattua Nintendon kopiota :D Kaikki ne vanhat pelit, ai että! Seuraavaksi varmaan kirjoittelen tyttärestäni hieman laajemman tekstin, sillä siitä on kyselty :)

I choose to be happy

Pitkästä aikaa on sellainen päivä, kun saa kuulla jotain hyviäkin asioita eli sen, että ensimmäinen sytostaattihoitokerta oli jo lähtenyt pienentämään äidin kasvainta! Kyseessä siis keuhkosyöpä. Ylihuomenna toinen hoitokerta ja huomenna äiti saa paremmat pahoinvointilääkkeet hoidon jälkeiseen pahoinvointiin.

Tuon tiedon jälkeen mulle iski vahvasti sellainen fiilis, että tänään ei kukaan tai mikään voi pilata mun päivää ja oon jaksanut tehdä paljon juttuja, jotka ovat aina jääneet tekemättä aikeista huolimatta. Päivän opetuksena jälleen se, että toivoa ei ikinä pidä menettää ja ikävienkin asioiden keskeltä voi pilkahtaa jotain hyvää!

Perjantaita sanotaan pitsaperjantaiksi, joten silloin sorruin tilaamaan pitsaa. Aiemmin tuollaiset kömmähdykset ovat aina saaneet mut vajoamaan niin alas, että oon päättänyt jättää kaikki laihdutusaikeet yms. Silloinhan sitä varsinkin repsahtaa, jos kieltää itseltään kaiken mahdollisen hyvän. En todellakaan ole ottamassa tätä tavaksi, joten se jäi siihen ja tänäänkin oon popsinut Fitnesstukusta tilaamiani shiratakinuudeleita herkkusienien kera. Shiratakinuudelit valmistetaan siis konjakjauhosta eli jamssijuuresta. Se on lähes hiilihydraatiton tuote ja siinä on 5kcal/100g. Hyvä vaihtoehto ainakin itselleni, sillä oon ihan hulluna nuudeleihin! :D Koostumukseltaan ne eroavat siinä, että ne maistuvat ns. sitkeämmiltä. Oon kuitenkin kuullut, että paistettuna ne olisivat lähempänä "tavallisten" nuudeleiden makua, joten tätä täytyy testata joku päivä. Alempana oleva kuva nuudeleista on napattu Fitnesstukun sivuilta.

Illan päälle vielä lenkkeilemään. Ihanaa päivää kaikille! <3

Some people feel the rain. Others just get wet.

Käytiin tänään äiskän kanssa syöpäpoliklinikalla keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa, joka kertoi tulevista hoidoista jotka alkavat jo maanantaina! Kyseessä on sytostaattihoito. Onneksi alkavat näin pian :)

Tänään ostin junaliput Turkuun, sillä ensi viikon lauantaina suunnistan Aurafestiin lauantaipäiväksi. Jotain piristystä tämän harmaan arjen keskellä, kun vapaa-aika on edelleenkin hyvin harvassa! Sunnuntaina takaisin ensimmäisellä junalla, mutta ei se mitään :D Onneksi on kesä vaikka sekin lähestyy loppuaan.

En jaksa kuluttaa energiaa ikävien asioiden miettimiseen, sillä niitä on ollut aivan tarpeeksi ja nyt aion iloita kaikesta siitä hyvästä mitä on. Silti mielessä käy aina välillä ajatus, että minkä takia jotkut kuvittelee ettei ihminen osaa olla onnellinen yksin vaan aina täytyisi olla joku ja parisuhteessa? Ovatko he sitten itse sellaisia? Oon nuori, joka on kuitenkin ikäisekseen nähnyt ja kokenut parisuhteita siitä viisastuneena, että silloin kun ei jaksa huolehtia tarpeeksi edes itsestään, ei ole viisasta aloittaa mitään juttua väkisin vaan antaa kaiken mennä omalla painollaan eteenpäin. Mun mielestä tällä hetkellä on hyvä juuri näin, sillä ei tarvitse miettiä liikaa. Haluan vaan elää päivän kerrallaan enkä suunnitella paljonkaan elämää eteenpäin. Hän kyllä ymmärtää, joka ehkä kokee tämän koskevan itseään. En edes tiedä, että tunnenko vihaa vain välinpitämättömyyttä. Hän valitsi välinpitämättömyyden, niin kai minäkin.

Tämäkin ilta aivan rauhallisesti ja huomenna äiskän luokse, jotta hänkin näkee tytärtäni ennen hoitojen alkamista :) En edes muista, että milloin viimeksi olisin kävellyt sateessa huoletta sateenvarjon kanssa ja se oli itse asiassa aika mukavaa tänään!

Keskeltä vaikeuksia löytyy mahdollisuus

Reilu kuukausi sitten äiti suunnisti työpaikkalääkärille pitkittyneen yskän sekä toistuvien flunssien vuoksi, joiden seurauksena sitten otettiin keuhkokuvat sekä verikokeita. Aiemmin hän kävi spirometriassa, jotta keuhkojen toiminnasta saataisiin tietoa. Samana päivänä lähes heti keuhkokuvien ottamisen jälkeen hänet pyydettiin takaisin paikalle ja kerrottiin, että häneltä on löytynyt varjostumaa ja mahdollista kasvainta n. 3cm alueelta oikeasta keuhkosta. Se oli järkytys meille kaikille! Sieltä sitten jatkotutkimuksina uuteen spirometriaan sekä tarkempaan tt-kuvaukseen.

Lääkärin vastaanotolla lääkäri kertoi kasvaimen olevan oikeassa keuhkossa kuten jo keuhkokuvista kävi suhteellisen selvästi ilmi sekä todennäköisen keuhkosyövän levinneen hilustasoon ja imusolmukkeisiin. Vaikka siihen oltiin jollakin tapaa varauduttu, että kyseessä on erittäin todennäköisesti syöpä, niin silloin tuntui että maailma romahti. Elättelimme toivoa siihen päivään asti, että jos kyseessä olisikin jokin muu kuin juuri syöpä. Seuraavalla viikolla äiti pääsi koepalojen ottoon bronkoskopialla, joka ei hänen mielestään todellakaan ollut mikään mukava toimenpide. Seuraavaksi jännitettiin sitä, että onnistuiko koepalojen otto vai tuleeko tieto, että seuraavaa lääkärin vastaanottoaikaa siirretään ja koepalat otetaan toisella tavalla.

Tietoa ei tullut, joten tänään kävimme vastaanotolla ja siellä selvisi, että kyseessä todella on keuhkosyöpä, mutta ei nopeasti leviävä pienisoluinen tyyppi. Tilanteeseen nähden tieto tästä oli hyvä ja nyt on lisää uskoa ja toivoa jatkaa eteenpäin! Tänään hän sai b-vitamiinipistoksen sekä reseptin foolihappoihin, jotka aloitetaan jo tänään. Huomenna tulee poliklinikalta soitto mahdollisesta peruutusajasta jolloin sytostaattihoidot aloitetaan mahdollisimman pian.

  
Aiemmin kun on kuullut jonkun sairastavan syöpää, niin on ollut todella myötätuntoinen. Nyt kun se koskettaa omaa perheenjäsentä, niin siihen suhtautuu tunteellisemmin sillä ymmärtää muita syöpää sairastavia paremmin. Tässä sen on oppinut, että turhasta ei kannata valittaa ja miten onnellinen voi olla tällaisenkin tilanteen keskellä, sillä kaikkea tai mitään ei vielä todellakaan ole menetetty! Osaa arvostaa pieniäkin hyviä hetkiä aivan uudella tavalla <3

 " Kaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Vaikka tulevaisuus on arvoitus, on
jokainen vahvasti eletty hetki myös
uutta mukaan otettavaa huomiseen. "

Pain is real. But so is hope.

Viimeinkin löytyi hiukan aikaa saada jotain julkaistuksi tänne! Aiemmassa kirjotuksessani mainitsin, että äidilläni on terveyden kanssa ongelmia ja syynä on siis keuhkosyöpä. Kysyin äidiltäni luvan tämän tekstin julkaisemiseen, ettei kukaan käsitä minun kirjoittelevan tästä asiasta omin lupineni.

Kuukausi sitten äidiltäni löydettiin keuhkokuvista kasvainepäily ja tt-kuvauksen jälkeen se todettiin varmaksi kasvaimeksi eli keuhkosyöväksi. Viikko sitten äidiltä otettiin bronkoskopialla koepalat ja nyt keskiviikkona menemme kuulemaan lääkäriltä tulokset. Vaikka tämä on erittäin raskas ja surullinen asia, niin emme todellakaan ole luovuttaneet emmekä luopuneet toivosta! Sytostaattihoidot alkavat todennäköisesti erittäin pian. Kaikkien näiden asioiden keskellä olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä enkä siksi ole ollut täälläkään niin aktiivinen. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ei tiennyt tätäkään, että äidin pitkittynyt flunssa ja yskä paljastuisi syöväksi. Muita yleisoireita ovat olleet väsymys, laihtuminen sekä ruokahaluttomuus.

Oli ihanaa ja suuri piristys, kun sisko ja kummipoikani kävivät pitkästä aikaa, niin pääsivät serkuksetkin leikkimään keskenään :) <3