Ajatuksia lähiajan tapahtumista ja tulevia suunnitelmia

Pian olisi taas tiedossa seuraava Helsingin matka ja tällä kertaa mä todella toivon, että ei tule mitään ylimääräisiä, ikäviä yllätyksiä. Mulla on tiedossa keskusteluaika psykiatrisella poliklinikalla, hammaslääkäri, rokotukset influenssaa ja keuhkokuumetta vastaan sekä keuhkolääkärin määräämät verikokeet ja keuhkokuvat. Saa ainakin kaikki hoidettua kerralla vaikka reissu venyykin suunnilleen parin viikon mittaiseksi. Harmittaa ainoastaan se, että eläinpaikat olivat jo menneet, niin en saa edes Bambia mukaan. Se on aiemmin toiminut mulle tukena ja turvana. Tää oli niin paha isku, että meinasi oikeasti iskeä paniikki kun tajusin ettei tämä mennytkään niin kuten piti.

Aiemmin yritin pitää pintani ja olla ajattelematta teho-osastoon liittyviä asioita. Se ei kuitenkaan ole onnistunut, koska oon jälleen alkanut nähdä painajaisia ja oon saanut kuoleman pelon siinä mielessä että asiat ovat edelleen kesken vielä tässä maailmassa. Silloin kun paha olo ottaa vallan, niin kuolema todellakin tuntuisi vapautukselta kuten terveystietoihini oli kirjattu ajatuksiani. Juuri nyt mä en kuitenkaan halua kuolla vaikka hetkittäin tuntuukin todella pahalta. Oon suoranaisesti ollut aika masentunut ja sen huomaa esimerkiksi siitä, että mä en tällä hetkellä edes jaksa miettiä mun Helsingin asunnon kohtaloa. Ainakin selvisi, että sinne on tulossa putkiremontti nyt ensi vuonna mikä on oikein hyvä asia kuitenkin. Aiemmin mulla oli sen suhteen enemmänkin ajatuksia, mutta juuri nyt mä en jaksa. Mun voimat on aika lopussa. Mulla oli juuri soittoaika psykiatrisen poliklinikan lääkärille ja kysyin sitten, että mitä tehdä kun mun ollessa sairaalahoidossa mun yhden päivittäislääkkeen määrä olikin virheellisesti puolitettu. Mua kehotettiin jatkamaan taas täydellä annoksella joten päätin sitten antaa sille lääkkeelle vielä mahdollisuuden.

" Rinta joka ei nouse enää, keuhkot jotka eivät hengitä. Sanoit älä itke, olen kuollut vain hetken. Pian kuitenkin näemme ja käteni kaulaasi kiedon. Yksinäiset minuutit vuosiksi kääntyvät. " - Turmion Kätilöt - Vihko

Kun keuhko- ja kaulakipu alkoi hellittää, niin tilalle iskivät Horton-kohtaukset. Onneksi pullossa on edelleen happea jäljellä ja kortisonikuuri on auttanut pitämään kivut poissa. Pientä, normaalia migreeniä on ollut mutta se ei tunnu suurelta asialta verrattuna noihin Horton-kohtauksiin. Kävin neurologin määräämissä verikokeissa ja tulokset saan ensi kuun alussa. Pelkään jo valmiiksi, että mitäs sitten jos kivut palaavat eikä sopivia kipulääkkeitä edelleenkään löydetä. Sitten mun on vaan varattava uusi aika yksityiselle neurologille, koska sekin meni pieleen mun ollessani teho-osastolla. Yksi keino mitä oon edelleen hyödyntänyt, on se että oon vaikka keskellä yötä mennyt kuumaan suihkuun hetkeksi aikaa. Lisäksi yleensä juon pienen tölkin energiajuomaa ja oon muutenkin pyrkinyt pitämään energiajuomat nyt minimissä. Oon yrittänyt miettiä monet lääkkeettömät keinot ahdistuksen vähentämiseksi. Ahdistuneisuus on yksi pahin juttu joka saa mut hermostuneeksi ja sen myötä raivon valtaan ihan pienistäkin asioista joihin en tavallisesti reagoisi niin voimakkaasti. Jotta mun lievä ylipaino ei tuottaisi keuhkoille ongelmia niin oon kiinnittänyt ruokavalioon enemmän huomiota jotta paino lähtisi vähän laskuun ja että ruokavalio pysyisi mahdollisimman terveenä. Mulla on aiemmin ollut moneen kertaan syömisen kanssa ongelmia, että en oo saanut alas lähes mitään joten senkin vuoksi ruokarytmit ovat tärkeitä. Tyttären vaari osti mulle sairaalahoidosta päästyäni jotakin juomaa joka sisältää monet vitamiinit, niin oon ottanut sitä raudan lisäksi kaksi ruokalusikallista päivässä. Musta tuntuu, että pienin askelin saisi karsittua epäterveellisiä juttuja pois vaikka tottakai herkkupäivätkin ovat sallittuja. Silloin kun mulla on herkkupäivä, niin silloin se on jotain pikaruokaa koska mun tekee todella harvoin mieli makeaa. Ennen mun oli vaikeaa painoa pudottaessani katsoa jotakuta mässyttämässä mun seurassa jotakin makeaa, mutta enää se ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Tupakointi pitäisi vielä jättää pois. Mua harmittaa, että retkahdin siihen jälleen sairaalasta päästyäni. Haluaisin kuitenkin pyrkiä siihen, että lopettaisin sen viimeistään sitten kun seuraavat keuhkokuvat otetaan parin viikon päästä.

Mun ajatukset on aivan sekaisin ja on niin paljon myös sellaista mitä en ainakaan toistaiseksi voi tänne kirjoittaa enkä kertoa edes omille hoitokontakteilleni. Ne on vaikeita psyykkisiä asioita. Mä en vaan viihdy näin, mutta en voi oikein tehdäkään asioiden eteen mitään.

" Oon saanu diagnoosei joit en oo pyytäny, mut ei ne pyydä lupaa. Äkkilähtö ollu monestikki liian lähellä, ku maailma ympäril katos, ristiriidois aivot yhtäkkii hajos. Motivaatioo mun piti ettimällä ettii, mut päätin et mä selviin. Vaik tunnistat mun kasvot, sä et tunne mua. Ei, et tunne mua ja vaik päältäpäin oon ookoo silmät vielki ettii lähint hätäreittii. Oon pelänny kosketusta, älä koske mua. " - Anniina - Sä et tunne mua

Alkuviikosta tuli käytyä tytön kanssa 4-vuotis neuvolan kontrollikäynnillä ja kaikki meni yllättävän hienosti. Hän sai kurkkumätä yms rokotteen sekä rokotteen influenssaa vastaan. Lääkärin tarkastus varattiin huhtikuulle ja seuraava tarkastus onkin sitten vuoden päästä. Oon niin ylpeä mun tyttärestä. Hän vie suurimman osan ajasta mun elämästä, mutta en silti vaihtaisi mitään pois. Välillä on silti ihanaa, että voi rauhassa istua miettimään ja kirjoittaa ajatuksiaan vaikkapa tämän blogin muodossa. Myöhemmin on myös helpompaa hahmottaa lukiessa vanhempia tekstejä, että miten mun ajatukset ovat muuttuneet.

Hommasin muutaman kirjan liittyen epävakaaseen persoonaallisuushäiriöön sekä sivussa jonkinlaisen surukirjan. Vaikka oon tunnesäätelykirjan (Viisas mieli) alkupäässä, niin oon saanut jo joistakin asioista kiinni. Se mikä muhun esimerkiksi on vaikuttanut, niin on vaikkapa koulun opettajat aikanaan. Mun tuntemukset koulukiusaamiseen liittyen on tukahdutettu joka teki musta loppujen lopuksi sen syrjään vetäytyneen joka kiehui sisäisesti. Mitä enemmän kasvoi, niin sitä voimakkaammin mä olen alkanut reagoimaan eri ärsykkeisiin kuten ihmisten käyttäytymiseen ja tulkitsemiseen. Oon myös todella impulsiivinen ja toimin sen mukaan. En jää miettimään seurauksia silloin, kun tuon mielipiteeni julki. Mä en halua pilata muilta mitään, mutta mä aion nyt ja jatkossa kokea ainakin itse niin, että esimerkiksi kaikki mun vihan tunteet on sallittuja. Jos joku ihminen suututtaa mut, niin tuun muistamaan sen aina ja loppujen lopuksi sitä ihmistä ei enää ole olemassa mulle jos ei ole pakko. Aika harvoissa tilanteissa on pakko. Mua helpottaa se, että saan nimenomaan karsittua niitä negatiivisia ihmisiä pois, myös omasta suvustani muiden lisäksi. Oon tietoinen siitä, että voin myös itse omalla käytökselläni tulla hylätyksi mutta mä en aio esittää jotain sellaista mitä mä en ole.

" Tunteet kertovat, kenen seurassa meidän on hyvä olla ja kenen seura ei tunnu kovinkaan miellyttävältä. Tunteilla ja mielipiteillä on merkitystä, kun pohdimme, mitä haluamme tehdä elämässämme, mitä opiskella, mitä harrastaa tai miten asua. Ihminen, joka ei pysty luottamaan näin tärkeään tiedonlähteeseen, on eksyksissä elämässään, kuin suunnistamassa vailla kompassia. "

" Uskallettuaan lopulta tuoda esiin todellista tuskaansa hän kuvasi terapeuttinsa ihmetelleen, minne se mukavia juttuja kertonut henkilö X katosi. Monet peittävät vaikeita tunteitaan myös hoitavilta ihmisiltään. Valitettavasti ympäristö voi niin vahvasti palkita tällaista aidot tunteet peittävää selviytymistyyliä, että se vain lujittuu läpi elämän. "

" Mitätöivän ympäristön oppi "ei ole hyvä näyttää, miltä oikeasti tuntuu" johtaa siis siihen, että ihminen tulee yhä uudestaan ohitetuksi ja mitätöidyksi. Muut joko eivät lainkaan ymmärrä ihmisen olevan hädässä tai voivat jopa kuvitella ihmisen liioittelevan, jos sanallinen tai sanaton viesti on ristiriitainen: "Tuskin hän nyt niin epätoivoinen on, hänhän vaikuttaa pirteältä. "

Kun muutin Ylivieskaan, niin täälläkin on ollut suuria muutoksia. Joskus mietin, että oonko mä tehnyt virheen ajautuessani tänne mutta miksi muuallakaan olisi sen parempi olla? Vai onko mussa vaan sellainen sisäinen levottomuus etten mä viihdy paikallani? Mun sopeutuminen tänne alkoi tavallaan uudelleen ja tuntui kuin tuon teho-osasto kokemuksen myötä multa olisi pudonnut pohja ihan kaikelta. Joku aika sitten mulle kaikki oli aivan yhdentekevää ja käytännössä mä en tuntenut yhtään mitään, en ketään enkä mitään kohtaan. Pikkuhiljaa oon pääsemässä kiinni, mutta silti elämän yllätyksellisyys pelottaa mua. En oo valmis vielä lähtemään täältä joten sen vuoksi mun on vietävä asioita eteenpäin eikä ajateltava, että "sitten kun". Viikkojen jälkeen oli niin paha olla, että viilsin. Mä en häpeä sitä, koska se helpottaa mun oloa edes hetkellisesti ilman että teen jotain vielä pahempaa. Se ainoastaan harmittaa, että viime kerrasta oli aikaa ja lähtölaskenta alkaa tavallaan alusta. Miksi sellaista toisaalta pitäisi edes laskea? Lähipäivät ovat olleet aika vaikeita. En tiedä, että johtuuko se siitä että oon omatoimisesti yrittänyt vähentää lääkkeitä. Nyt ei auta kuin toivoa, että tulevat päivät olisivat parempia. Nyt on taas viikonloppu vaikkei sillä tässä elämäntilanteessa niin kamalasti merkitystä ole. Viime viikonlopusta täytyy silti mainita, että se oli kyllä kiva kun mut ja tyttö yllätettiin pienillä synttärijuhlilla. Innostuin kuntouttamaan jalkojanikin ja tein parikin eri lenkkiä tutkaillen paikkoja. Saa olla niin tyytyväinen, että on omat jalat jotka kantaa. Mä olisin halunnut tästä positiivisemman tekstin, mutta nyt mä en vaan pysty siihen oman pääni takia. Toivottavasti elämän pienet ilon hetket kuitenkin välittyvät kuvien muodossa. Äidin kuolemastakin on tänään jo kahdeksan kuukautta. Mä en voi käsittää miten aika vaan vierii, mutta siitä huolimatta tuntuu kuin kaikesta olisi vasta pari kuukautta ja suru on edelleen todella vahvana.

" Pohjolan prinsessa tahtoo vapauteen, villamyssy päähän ja vallankumoukseen. "

" Help, I have done it again. I have been here many times before. Hurt myself again today. " - Sia - Breathe Me

The only true wisdom is in knowing that you know nothing

Uusi estolääke Hortonin syndroomaan eli sarjoittaiseen päänsärkyyn ei ole ainakaan vielä auttanut ja se turhauttaa kamalasti. Viimeksi tänään äkillinen väsymys enteili kamalaa Mr. Horton-kohtausta joka kuitenkin meni ohi suhteellisen nopeasti. Olin todella kiukkuinen! Nyt oon lääkkeiden rinnalle ottanut lakritsijuuren käyttöön eikä se ollut edes niin pahanmakuista mitä mä ehdin jo luulla. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta se on vienyt kivut nopeammin pois kun vaan jaksaa laittaa ne tulille kivun iskiessä. Vielä on muitakin keinoja, mutta kyllä noiden kohtausten aikana tuntuu ihan siltä, että ei näitä kipuja jaksa ja haluaisi vain kuolla pois. Oon pärjännyt ilman rauhottavia jo pitkän aikaa, mutta välillä todella kovat ahdistukset puskevat pintaan. En ole syönyt mitään päivittäisiä lääkkeitäkään. Polin siirsin ensi kuun puolelle, kun mulle iski flunssa. Ensi kuussa mulla on myös toinen lääkärin vastaanotto sairaslomaa varten. Mun pitää yrittää nyt saada lääkeasioita hieman kuntoon ja saatava rytmit kuntoon, että jaksan alkaa tekemään muitakin töitä taas ahkerammin. Jos niitä ei tee, niin iskee kyllä todella huono omatunto vaikken mä kyllä päivisin laiskottele, että olisin täysin tekemättä mitään. Kuitenkin on tytär edelleen kotona, neljä eläintä ja siinä samalla pidän kämppää pystyssä. Nuorin koira on sellainen Horton-koira, että jos se olisi poika niin se olisi varmasti sen nimi. Se ei koskaan jätä mua yksin vaikeassa tilanteessa :D

Äiskällä on ensimmäinen hoito takana, niin sytostaattitiputus kuin kotona otettavat kapselitkin. Keskiviikkona suunnataan keuhkoröntgeniin ja verikokeisiin, torstaina selviää lääkärin vastaanotolla onko hoito toiminut ja perjantaina on sitten mahdollisesti seuraava sytostaattitiputus, jonka jälkeen viikon päästä taas Vinorelbiini-kapselit kotona. Nyt ei auta kuin toivoa parasta! Äiskälle doketakselihoidosta tuli sivuoireina rakkuloita ja tästä hoidosta taas tuntuu nousevan patteja milloin mihinkin. Hommattiin meille ns. sytostaattisukat, jotka laitetaan aika jalkaan kun on hoito :D

Ystävänpäiväkin oli ja meni ja sen jälkeen 16.pvä mun synttärit jolloin täytin jo 25 vuotta. Tuntuu oudolta, kun en tunne itseäni yhtään mitenkään aikuiseksi, ollaan lähellä kolmikymppisiä ja jo puolessa välissä viisikymppisiä, apua! Tyttären kanssa vietettiin molemmat päivät kahdestaan, mutta se kelpasi mulle oikein hyvin :) Ei tee mieli juhlia ainakaan alkoholin parissa, koska Horttoni voisi innostua siitä vielä enemmän.
 

Välillä on kamalan outo olo, kun en tunne edes tunnistavan itseäni. Herää kysymyksiä, että kuka mä oikein olen yms. Joskus on hyvä olla ja välillä todella paha. Ainakin sen mä tiedän, että mun ei tarvitse tehdä itselleni epämiellyttäviä asioita vaan jonkun muun vuoksi tai että mä en yritä "muuttaa ketään". Ketään ei edes pidä yrittää muuttaa, sen takia lainausmerkit koska kaikkien muutosten pitää loppupeleissä lähteä ihan itsestä. Silloin joku muiden vietävissä oleva ihminen esittää ja siitä ei koidu kellekkään mitään hyvää. Tämä on sellainen yleinen ajatus kaiken suhteen, koska ihmisten, ajatusten ja asioiden pitää olla aitoja tai ei voi päästä mihinkään suuntaan. Se on vieras tunne, kun alat yhtäkkiä miettimään itsesi, kaikkien ja kaiken olemassaoloa että mikä järki tässä edes on? Huonoina hetkinä mun suusta on kuultu se lause niin monet kerrat, että mulle olisi aivan sama vaikka koko maailma räjähtäisi :D Mulla on päässä tällä hetkellä kolme eri aihetta, joista mun pitäisi kirjoittaa ihan omat tekstinsä.

Kylpyhuoneremontin edistyminen, vegaanituotteiden maistelua ja muuta tilannekatsausta

Tällä viikolla se sitten alkoi eli kylpyhuoneen alustava remontti! Maanantaina tosin oli omia kiireitä, joten sen vuoksi ilmoitin että vasta tiistaina saa aloittaa. Tulipahan maanantaina ainakin pyörähdettyä pitkästä aikaa keskustassa :D Alempana kuva entisestä lattiasta sekä siitä millainen se on nyt ennen kuin saa uuden maton! Kyllä on ollut orpo olo, kun ei ole päässyt joka päivä peseytymään. Tänään kävin peseytymässä aivan kunnolla ja kyllä sitä suihkua vaan oppi arvostamaan aivan eri tavalla. Käyn yleensä myös kännissä ollessani suihkussa, sillä en halua tinkiä siitä mikään päivä! :D Nyt on hiukan huono juttu, kun vanhuskoira Lumo on tottunut käymään tarpeillaan vessassa, kun ei rakko enää pidä kuten nuorella koiralla niin ei pääse sinne tekemään tämän remontin takia. Jotenkin sitä silti vaan ollaan tässäkin asiassa selvitty! Ensi viikolla pitäisi jonkun tulla tekemään kosteusmittaukset ja sitten alkaa lattian kuivatus. Eipä toteutunut alkuperäisin tiedoin, että piti olla tällä viikolla valmis. Hahah! On kyllä aivan ymmärrettävää, kun ei edesmennyt isäni antanut tehdä minkäänlaista remonttia kylpyhuoneeseen. Paljon olisi asioita hoidettavana, mutta olen siirtänyt menoja sillä en halua eläinten jäävän yksin kotiin remontin aikana. En vaan luota, etteivätkö kissat keksisi jonkin ratkaisun päästä "toiselle puolelle" ja kauhukuvat vaan vilisevät päässä, että karkaisivat ovesta ulos kun se käy jatkuvasti kiitos remontin yms. Kyllä varmaan mummokoirakin pitäisi sellaisen räksytyksen, kun tänne jotakin vieraita ukkoja pyrkisi :D

 

 

 

 

 

 

Synttäritkin olivat ja menivät, kyllä paras lahja oli nähdä parasta ystävää ja viettää muutenkin synttäreitä ihan pienellä porukalla <3 Tulin vaan tietysti kipeäksi synttäreiden kunniaksi niin en jaksanut iltaa viettää, kuten normaalisti olisin jaksanut. Möks!

 

 

En muuten edes muista, että milloin viimeksi olisin lukenut kirjoja jos ei lasketa näitä paria kirjaa mitkä luin muutamassa päivässä! Kyseessä siis Cheekistä eli Jare Tiihosesta ja JVG:stä eli Jare Brandista ja Ville Gallesta kertovat kirjat. Kirjoissa tuli kyllä vastaan sellaisia juttuja, että millaisia asioita ei tulisi edes mieleen kysyä ja asioita, joihin pystyi samaistumaan. Pakko sanoa, että en kyllä kadu näitä kirjoja yhtään ja jätti kyllä ajattelemisen aihetta! Olisihan se kiva pohtia näitä juttuja, mutta en pohdi jos joku haluaa nämä kyseiset kirjat lukea etten innostu paljastamaan kaikkea :D Sitten täytyy vielä mainostaa Nikke Ankaran uutta biisiä eli Rikkinäistä prinsessaa, käykäähän kuuntelemassa!

Kasvissyönti eteni myös siihen, että nyt oon innostunut testaamaan täysin ei-eläinperäisiä tuotteita. Tällä hetkellä multa löytyy vegaanista juustoa, kaura- ja riisijuomia, kuohukermoja, suklaata ja tofua. Toki myös perus soijarouhetta- ja suikaleita sekä kasvispihvejä. Noista uusista ja oudoimmista olen ehtinyt testaamaan juustoa ja kaurajuomaa eikä ollenkaan paha! Tuota kaurajuomaa aion käyttää myös vegaaniseen makaronilaatikkoon eli raportoin näistä tuotteista sitten enemmän. Kermasta ja suklaasta olisi tarkoitus tehdä vegaanista suklaamoussea, toivottavasti pääsen hehkuttamaan ja sanomaan nam! Lihan syönnistä on aina edes jossakin määrin tullut mulle huono omatunto ja sen syöminen sotii sitä vastaan, että mitä en tosiaankaan haluaisi eläimille tapahtuvan. En ala tästä nyt "saarnaamaan" sillä ne jotka ovat tutustuneet tai haluavat tutustua aiheeseen, niin tietävät kyllä. En luokittele itseäni mihinkään niin sanottuun ruokamuottiin, mutta kunhan selvensin asiaa :D Älkää ottako itseenne tai tehkö omia johtopäätöksiä! Jos teillä on ehdottaa jotakin teidän lempituotteitanne niin saa todellakin ehdottaa :)