Kohti Helsingin reissua ja pieniä edistysaskeleita

Helsingin reissu lähestyy ja oonkin yrittänyt vähitellen pakata kaikkea sellaista mukaan mitä nyt tässä vaiheessa voi. Yleensä mulla on tapana kirjoittaa lista josta sitten viivaan yli kaiken sellaisen mitä oon jo pakannut. Se on kuitenkin silti niin perusjuttu, että aina jotakin jää mutta onneksi määränpäässä muun voi ostaa :D

Päivät on menneet jokseenkin omalla painollaan. Uutena mulla on tullut aamuahdistus ja sen vuoksi otankin tarvittavat lääkkeet heti aamusta. Muuten mä nautin siitä, että herään aamulla aikaisin ja saan vaan nauttia hiljaisuudesta. Toisinaan sitä tulee harrastettua myös öisin, mutta jokainen kaipaa välillä omaa aikaa ja tilaa. Myös kivut ajavat välillä ihan omaan tilaansa jolloin haluaa piiloutua kuin jokin eläin nuolemaan haavojaan. Silloin kun tytär menee vaarilleen, niin mä todellakin aion ottaa aivan levon kannalta. Silloin mä voisin lukea pari kirjaa loppuun ja ehkä jopa maalata. Lenkkeillä aion ainakin vaikka mua edelleen harmittaa se, että en saanut edes toista koiraa mukaan kun ei ollut niitä vierekkäisiä lemmikkipaikkoja. Nyt oon uskaltautunut jopa liikkumaan koirien kanssa tämän pikkukaupungin keskustan alueella.

Ahdistuksen kannalta myös keski- ja iltapäivät ovat pahimpia. Silloin mä olen paljon ärtyneempi ja tuntuu, että pitäisi saada näpertää kaikenlaista turhaa mutta sitten ei välttämättä ole sellaiseenkaan voimia. Mun osa pakko-oireista paheni sairaalajakson jälkeen ja pesen käsiäni ihan liikaa. Vaikka mä rasvaisinkin niitä, niin siitäkin tulee likainen olo ja oon taas pesemässä käsiäni. Muutenkin oon tietyistä asioista tarkka ja jos en tee niitä juuri kuten haluan, niin sekin tuottaa ahdistusta. Turhasta huutamisesta tulee huono omatunto, mutta vielä suurempia ongelmia syntyy jos mä patoan kaiken sisääni. Mä en koe, että nuo mun päivittäiset lääkkeet ovat auttaneet mua millään tapaa. Niiden pitäisi myös piristää, mutta mua väsyttää jatkuvasti. Oon jatkanut kaliumin, raudan ja vitamiinien syöntiä. Välillä tuntuu niin epätoivoiselta, kun musta tuntuu että mä olen yhä vähemmän oma itseni ja kulkisin painava möykky rinnassa, koska on niin suunnattoman paha olla että tavallaan haluan paetakin nukkumiseen. Oon nyt lukenut noin 1/3 osaa Viisas mieli-kirjasta, mutta luulen että luen sen uudelleenkin yrittäen hyödyntää musta itsestäni parhaalta tuntuvia juttuja. Muutamia on jäänyt mieleen ja se osin tuntuu tukevankin mun nettiterapiaa. Kun esimerkiksi suuttuu, niin mielessään voi manata kaiken pahan pois ja sen jälkeen miettiä ketjuanalyysin avulla mitä sanoa eikä olettaa näkökulman olevan vain jokin tietty yksiselitteinen. Asioista pitäisi puhua eikä vain tulkita itsekseen omalla tavallaan.

Tää oli tällainen välikirjoitus ennen Helsingin reissua ja siellä varmaan tulen taas kirjoittelemaan. Jos mä kirjoittelisin joka kerta, kun mun tunnetilat muuttuu niin niitä purkautumisia olisi aika paljon :D Hyvää naistenpäivää! Vaikka mulle se on yleensä ollut päivä muiden joukossa, koska jokainen päivä on sekä naisten että miesten.

Syksyn alun kuulumisia

Tämäkin teksti alkaa samalla tavalla kuin edellinenkin eli odotan edelleen äidin hoitopaikasta vastausta kirjeeseen. Otin yhteyttä potilasasiamieheen ja varmistin, että kirje on kuitenkin mennyt perille ja on käsittelyssä. Soitin Lumon uurnasta ja sanottiin, että koska uurna on sen verran harvinainen niin siinä saattaa kestää vielä viikko tai pari. Tytär keräsi tänään kukkia mulle, ennen se oli kunniatehtävä viedä mummolle kukkia <3

Oon ollut kolmisen päivää ilman lääkkeitä ja oon jaksanutkin tehdä paljon enemmän asioita kuin vähään aikaan. Kieltämättä mä kärsin pitkän aikaan lääkekoukusta ja haluaisin kirjoittaa siitä enemmänkin, mutta en voi. Nyt mieliala on ollut iloisempi ja oon tuntenut varmaan kaikki tunteet pitkästä aikaa kunnolla. Epävakauden huomaa siinä, että muistan varmaan muutaman tilanteen lähipäiviltä kun oon meinannut joko räjähtää tai sitten pitänyt turpani kiinni. Oon valinnut jälkimmäisen, mutta jälkeen päin käynyt keskustelua pääni sisällä mitä olisi tapahtunut jos olisin räjähtänyt :D Tämä lause pitää niin paikkaansa: "Voin tipahtaa yhdestä ajatuksesta helvettiin." En muista, että kuka tämän kirjoitti mutta saa huudella niin saan tähän mainittua. Päässä on pyörinyt toistamiseen äidin viime hetket sekä kuolema. Ehkä se helpottaa sitten, jos/kun saan vastauksen sieltä hoitopaikasta että miksi näin kävi. En saa muuten millään käsiteltyä näitä asioita loppuun.

Horton on pysynyt onneksi poissa. Mulla olisi ollut huomenna hammaslääkäri, mutta piti siirtää se ensi kuulle koska tulin heti reissun jälkeen kipeäksi. Lähdin siis viikko sitten koirien kanssa Ylivieskaan ja oli kyllä ikimuistoinen menomatka, jolle pystyy nyt jo nauramaan. Pysähdyttiin ennen Seinäjokea kahdesti ja sitten, kun viimein päästiin sinne asti niin juuri mun vaunu ja seuraava irrotettiin junasta ylikuumenemisen takia. Istuttiin sitten jossakin kolmannen ja neljännen vaunun eteistilassa koirien kanssa :D Korvaukseksi sain kokonaiset 16e, joka naurattaa myös. Juna oli vielä parisen tuntia myöhässä muistaakseni. Oli ihana nähdä siskoa taas sekä tietenkin Jennaa ja Jesseä. Jonin toivottavasti nään myös pian! Paluumatka sujui hyvin ja saa kyllä olla koirista ylpeä sillä tämä oli Upin ensimmäinen junamatka ikinä. Metrossa oli myös ensimmäistä kertaa ja bussissa on aiemmin ollut parisen kertaa niin oli paljon uusia kokemuksia minimiehelle.

Reissu Vammalaan ja irtautuminen arjesta!

Viime viikonloppuna tuli otettua pieni irtautuminen arjesta, joka oli enemmän kuin paikallaan! Mulla on jonkin aikaa ollut todella ärsyyntynyt mieliala kaiken tämän kiireen keskellä, kun mun perhe koostuu yhdestä lapsesta ja neljästä nelitassuisesta. Siinä on omat haasteensa, mutta ainakin on pakko pysyä liikenteessä. Samalla myös tuntee itsensä omalla tavallaan vahvaksi ihmiseksi, kun jaksaa pyörittää arkea ja tehdä samalla töitä. Nyt kuitenkin itse reissuun, ettei poikkea aiheesta liikaa :D

Majoituin Liekorannassa, joka huokui sellaista ihanaa vanhanajan tunnelmaa. Paikka oli todella rauhallinen ja suuri plussa saunasta! Paikka sijaitsi heti juna-asemaa vastapäätä ja keskustaan oli vain alle parin kilometrin matka. Aluksi oli tarkoitus yöpyä Vammalan Seurahuoneella, mutta kun äiskä suostui hoitamaan koiria niin ei tarvinnut valita välttämättä eläinystävällistä vaihtoehtoa :) Ensin tuli siis Helsingistä mentyä bussilla Tampereelle ja sieltä sitten matka jatkui junalla Vammalaan. Hauskaa on se, että ennen mä kauhistelin bussimatkoja, mutta oikeastaan ne onkin ihan jees ja jopa rennompia kuin junamatkat! En muista milloin viimeksi olisi saanut laittautua oikein rauhassa iltaa varten. Hankin matkaan mukaan tuollaisen uuden minikreppiraudan, jolla sai kivasti hiuksiin tuuheutta. Mun hiuslaatu on mitä on liiallisen värjäämisen takia...

 

 

 

 

Illan päälle tuli suunnistettua Stage&Villiin, en vieläkään ole varma paikan oikeasta nimestä? :'D No mutta kuitenkin! Siellä tuli lauleskeltua pitkästä aikaa karaokea ja katsastettua RosvoSektorin keikka. Kyllä se humalatilakin pääsi iskemään aika rajusti päälle siinä illan mittaan ja aamullahan sitä sitten tunsikin itsensä tunnetusti maailman huonoimmaksi ja noloimmaksi ihmiseksi, hahah! Ai kamala. Henkilökunnasta ei mitään negatiivista sanottavaa vaikka ennen reissua tutkailinkin arvosteluja heidän Facebook-sivuiltaan. Tuli myös tutustuttua uuteen ihmiseen, jonka kanssa sovittiinkin näkevämme ensi kerralla kun tulee taas käytyä Vammalassa :) Kesällä olisi kiva päästä sinne uudelleen vanhuskoira seurana, kun sain tietää että Liekorantaa uudistetaan niin, että koiratkin ovat sinne taas tervetulleita!

Kiitos ja kumarrus, tämä täti päätti rauhoittua nyt hetkeksi aikaa ja sitten kun sopiva tilaisuus taas tulee, niin uudelleen reissuun! Uudet paikat on aina jees, mutta jos sitä ei ensi kerralla tulisi otettua niin runsaasti huikkaa? Nyt mä osaan jo nauraa itselleni... ja muille, hähää!

Turku ja Aurafest 2017

Haaa, se on takanapäin! Turku ja Aurafest. Reissu teki hyvää ja festarit oli hyvät, mutta muutamia ikäviä asioita olisi voinut jättää kokonaan pois vaikkei se kaikki minusta itsestäni ollutkaan kiinni.

 Lauantai-aamuna piti herätä aamulla todella aikaisin verrattuna siihen, miten en todellakaan normaalisti ole mikään aamuvirkku! Pikasuihkuun, nassu kuntoon ja loput tavarat kasaan. Sitten kohti rautatieasemaa ja junaan, joka oli Turussa puoli kahdentoista aikaan. Oli jälleen kerran vaikeaa suunnistaa, mutta onneksi taksin avulla pääsi kätevästi festaripaikalle.

Festareiden jälkeen syömään ja sen jälkeen iskikin niin kamala päänsärky ja sen seurauksena paha olo, johon oli pakko ottaa sumatriptaania sisältävä piikki. Sitten pitikin vaan kulutella aikaa ja tarkoituksena oli lähteä seuraavana aamuna Helsinkiin junalla, joka olisi ollut perillä puoli yhdentoista aikaan. Kunto kuitenkaan riittänyt kipeän olon takia, joten oli pakko valita vaihtoehdoksi bussi joka oli jo aamulla Helsingissä. Mä niin vihaan näitä päänsärkyjä! Aina pilaa jotakin. Ei väliä että junalippu meni hukkaan, sillä se tunne kun pääsi kuumaan suihkuun ja nukkumaan! Loukkaavaa oli se, että kivut olivat niin kovat etten meinannut päästä mihinkään ottamaan RESEPTILÄÄKETTÄNI, sillä mun luultiin olevan niin kovassa kännissä :D Jälkeenpäin pystyn jo nauramaan tälle, mutta sillä hetkellä oli nauru kaukana ja itku herkässä.

Tänään käytiin Lumon kanssa sen budjetille pidemmällä lenkillä ja reppana oli aivan väsynyt :D Kävely teki itsellenikin hyvää ja siitä pitäisi taas saada aktiivisempi tapa. Oon myös pitänyt jonkin aikaa lääkkeistä taukoa mikä osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi. Huomaan, että taas ovat ilkeät piirteet alkaneet nostaa päätään ja toisinaan todellisuudentaju on hämärtynyt. Oon niin monesti tehnyt tän virheen, että kun olo alkaa tuntua paremmalta niin en koe tarvitsevani lääkkeitä. Nyt kuitenkin jatkan niillä ja luotan siihen, että asiat alkavat mennä jälleen parempaan suuntaan :) Joskus vaan pelottaa, että menettää hallinnan elämästään ja joutuu morkkistella tekemiään asioita ihan ilman alkoholiakin. Parempi vaan päästä kokonaan myrkyllisistä ihmisistä eroon. Tästä piti tulla parempi avautuminen, mutta nyt mä en kertakaikkiaan vaan jaksa :D

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, ai että! <3