Niinhän siinä kävi, että nyt olen ollut parisen päivää todella helposti ärsyyntyvä ja räjähdysherkkä. Olen edelleen käynyt psykiatrisella poliklinikalla ja onneksi kertoja harvennettiin nyt niin, että käyn siellä juttelemassa parin viikon välein. Eilisillasta asti on ollut niin ahdistunut ja turhautunut olo, että ihan pelottaa milloin naksahtaa päässä. Ensi kerraksi täytyisi täytellä muutamia kaavakkeita, että saadaan lisätietoa persoonallisuushäiriöistä. Onneksi siihen on vielä hetken aikaa, kun ei huvittaisi liikkua yhtään mihinkään. Tähän asiaan liittyen on pakko jakaa yksi netistä otettu teksti, koska tämä on tärkeää muistaa. Valitettavasti en muista, että mistä paikasta teksti on napattu, kun tallensin sen itselleni kuvakaappauksen muodossa. Toivottavasti kaikki muistavat tämän allaolevan pätkän jatkossa!
" Potilaan lähellä olevat ihmiset tuntevat usein syyllisyyttä. Heillä on epäilyjä, he tuntevat olevansa vastuussa pahenemisvaiheesta, itsetuhoisuudesta. Heistä tuntuu, että heidän olisi pitänyt tietää, sanoa jotakin paljon aikaisemmin. Kun joku läheisistämme kärsii epävakaasta persoonallisuudesta, meidän on otettava nämä asiat huomioon:
- Me emme ole aiheuttaneet tätä häiriötä.
- Me emme voi parantaa sitä.
- Me emme voi hallita sitä. "
" Potilaan lähellä olevat ihmiset tuntevat usein syyllisyyttä. Heillä on epäilyjä, he tuntevat olevansa vastuussa pahenemisvaiheesta, itsetuhoisuudesta. Heistä tuntuu, että heidän olisi pitänyt tietää, sanoa jotakin paljon aikaisemmin. Kun joku läheisistämme kärsii epävakaasta persoonallisuudesta, meidän on otettava nämä asiat huomioon:
- Me emme ole aiheuttaneet tätä häiriötä.
- Me emme voi parantaa sitä.
- Me emme voi hallita sitä. "
Poliklinikan lääkäriä myös näin ja hän kirjoitti reseptin Ketipinoriin. Kieltäydyin jo päivystysreissulla ottamasta sen reseptiä vastaan, mutta kai tuokin on nyt sitten kokeiltava. Olen kuullut sen väsyttävän aika paljon mikä ei todellakaan ole positiivinen vaikutus itselleni. Ennen lääkäriä kävin verikokeissa ja sydänfilmissä. Kaikki oli muuten ok, mutta jokin maksa-arvo oli hiukan koholla sekä kalsiumarvo. Hyvää mieltä tuottaa se, että eräs ystäväni kehui tänään vahvaksi. En muista, että kuka meidän pienemmistä piireistä sanoi, että: "Parasta tässä sairaudessa on vertaistuki." ja se on kyllä totisinta totta! Poliklinikan lääkärin kanssa keskustellessa ymmärsin myös, että vaikka kuntoni on mikä on niin siitä huolimatta kykenen tekemään töitä kotoa käsin ja se on se, mikä saa riittää tällä hetkellä. Luottotiedotkin ovat kunnossa vaikka joskus maanisina aikoina tulee todella kummallisia heräteostoksia yms. Vaikka välillä menee vaikeammin, niin silti pystyn pitämään sellaisen tietynlaisen järjestyksen ja se jos mikä helpottaa ajatuksena niinä todella vaikeina päivinä. Aina ei vaan jaksa tehdä kaikkea yksin eikä kyllä pitäisikään. Nykyään myös itsevarmuus on kasvanut sen verran, että minä en aio olla kenellekään se toinen vaihtoehto tai pompoteltava. Jos minun ajatuksillani ja mielipiteilläni ei ole jonkun mielestä mitään arvoa, niin sitten sellaiset ihmiset saavat kyllä lentää tiehensä.
Pitäisi olla joka päivälle jotain pientä tekemistä tai menoa, ettei aivan mökkihöperöksi tule. Oli ihana olla äidin luona viime viikonloppuna, eläimetkin piristävät. Äiskän luona on Justus-kissani sisarkissa Mamma. Tuli hyvä mieli siitäkin, kun tuli käytyä isänkin haudalla laittamassa sitä kuntoon. Isä ei koskaan unohdu. Tänään onkin ollut kylmempi ilma, mutta toivotaan että päästään tänä kesänä nauttimaan aurinkoisista ja lämpimistä päivistä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti