30. lokakuuta 2018

Break the rules. Find your freedom. Live your life.

Tällä viikolla oon alkanut päästä normaaleihin rytmeihin kiinni, kun ikävien asioiden ja kipujen takia en kyennyt tekemään juuri mitään muutamaan viikkoon. Kävin viime viikon lopulla lääkärissä ja siellä sitten uusittiin lääkereseptit. Kaikkia neurologisia testejä en läpäissyt, joten neurologia konsultoidaan ja sieltä tulee mahdollisesti lähiaikoina yhteydenotto. Aloitettiin jälleen kolmen viikon kortisonikuuri ja olenkin ollut nyt kivuttomana onneksi. Kuuri saa pitää kivut siihen asti poissa, kunnes pääsisin tarkempiin tutkimuksiin ja pystyisin sillä aikaa hoitamaan töitä ja muita välttämättömiä juttuja. Pirteyttäkin on tullut lisää kortisonista, mutta sen huonoihin puoliin kuuluu kasvojen ihon huononeminen sekä mulla on kädet aivan rikki taas. Mielummin kuitenkin nämä vaivat kuin ne kamalat kivut. Onneksi on vielä muitakin konsteja, mutta ne ovat sitten niitä viimeisiä jos kivut palaavat eikä mikään auta. Mielialalääkkeitä en syö, koska juuri nuo mitkä mulla on käytössä saattavat samalla heikentää myös kipulääkkeiden tehoa ja juuri tällä hetkellä koen tärkeämmäksi hoitaa kivut pois, sillä nekin vaikuttavat mielialaan todella negatiivisesti. Viime viikolla tapasin myös ensimmäistä kertaa kasvokkain Marin ja toivottavasti ensi kerran menee kaikki iloisemmin, kun nähdään! <3




Silloin kun käy muitakin ikäviä asioita, niin kyllä silloin oppii aina arvostamaan elämää pala palalta enemmän. Tämä pitäisi kuitenkin muistaa myös joka päivä ja sanoa kaikille läheisille niitä asioita joita haluaa heidän tietävän. Muutenkin kaikenlaiset asiat laittavat pohtimaan niitä kysymyksiä, että mitä kaikkea elämältä oikeasti haluaa. Elämä ei ole ikuista ja mullakin esimerkiksi suurimpana toiveena on päästä muuttamaan täältä pois, aloittamaan elämä itsekseen alusta ja lähemmäs niitä ihmisiä, jotka rakastavat ja joita mä rakastan. Jos mä eläisin vielä vuosia näin, niin mä en pystyisi tähän. Tää on liian kuluttavaa ja mä haluan elää enkä jäädä tähän tilaan paikoilleni pitkäksi aikaa. Eilen varsinkin mulle taas iski tämmönen fiilis todella vahvana. Näitä kysymyksiä pitäisi jokaisen miettiä, sillä me eletään vaan kerran ja miksi elää elämäänsä sitten epämukavasti, jos voi tehdä muutoksia ja erilaisia vaihtoehtoja on aina olemassa? Mä en ainakaan halua vuosien päästä havahtua siihen, että elämästä on kadonnut vuosia enkä mä ole elänyt onnellisena. Ja just nyt mä en ole onnellinen vaikka jokaisesta päivästä voi löytää jotain hyvää, jos pysähtyy miettimään. Eläimet tuo mulle joka päivä onnenhetkiä ja esimerkiksi niinkin pieni asia, kun Bambi ihmettelemässä ensilunta <3






" Jos sullon villi sydän niin seuraa mua, jos sullon tahtoo anna sen kuulua vaikka muut ei vielä ymmärrä. Jos sullon villi sydän niin seuraa mua, tiedät ettet saa sitä kahlittua. Se rauhottuu, kun kaiken nään. "


15. lokakuuta 2018

Don't be afraid to start over. It gives you a chance to build something better.

Niin ne tilanteet vaan muuttuu ja äiskä oli sairaalassa viikon. Kun viime kertaiset verikokeet oli otettu, saatoin äiskän päivystykseen, koska sairaalalta soitettiin että sinne on mentävä heti. Happisaturaatio oli laskussa ja sekä tulehdusarvot että syke korkealla. Keuhkokuvia ja testejä otettiin, mutta ei ole tietoa että mistä tulehdusarvot lähtivät nousuun ja minkä vuoksi äiskän oli vaikeaa hengittää. Sen takia happiviikset olivat apuna. Viime torstaina oli ensimmäinen päivä, kun äiti pärjäsi ilman happea ja happisaturaatiokin pysyi hyvänä. Oireilut alkoivat pari päivää sen jälkeen, kun oltiin annettu kertaalleen tuota eri sytostaattia. Sitä ei enää jatkossa anneta. Muutaman viikon päästä on kontrollikäynti ja sitten alkaa selvitä, että miten jatketaan eteenpäin. Äiskän koira Upi oli mun luona tuon sairaalajakson ajan. Ihana herrasmies <3



Selvisin viimein itse tänään verikokeisiin. Tänään olisi ollut käynti polillakin, mutta peruin sen koska ei vaan ollut voimia mennä. Nukuin viime yönä todella huonosti ja muutenkin vähän kipeä olo. Ahdistus iskee aina välillä, mutta se ei ole samanlaista kuten pahimpina aikoina ettei kyennyt mihinkään. Oon kyllä selvinnyt nyt pari päivää lähes kokonaan ilman ahdistusta ja oon ihmeenkin rauhallinen. Mielialan vaihtelut on niin rasittavia etten edes tiedä kuinka monta kertaa oon sanonut tän. Kaikki uudet tilanteet, niin hyvät kuin pahatkin pahentavat näitä aina. Jos sitten taas pääosin on tasaisen tylsää niin sitten iskee se turhautuminen. Onneksi on nuo elukat, jotka saa pysymään järjen edes jokseenkin päässä vaikeimpina hetkinä. Pari päivää sitten tuli tehtyä tyhmiä asioita, mutta just tällä hetkellä on aika hyvä olla. Sitä ei tiedä, että onko mulla vielä viikonkin päästä samanlainen fiilis vai onko tilanne joku ihan muu. Aina se järki ei vaan ole päällimmäisenä ja silloin ei pysty hyödyntämään asioita. Ei pysty kaikkea avaamaan, koska oon kuitenkin sellasessa tilassa etten mä jaksa mitään arvostelua vaikka sitä tulee aina jossakin määrin ja se on otettava vastaan :D Jokaisen vaan pitäis muistaa ettei ole olemassa mitään tiettyä "kaavaa", joka vaan sopisi kaikille niin lääkkeissä kun muissakin jutuissa. Kenet mun edes pitäis vakuuttaa mistään, vakuuttelenko itselleni että kaikki järjestyy vai muille? Tuntuu et oon ajoittain aivan sekaisin :-) Mutta joo, tällä hetkellä kaikki on ihan ok enkä jaksa stressata, että mitä seuraavaksi.







" Paikoittain elämä se pistää palasiksi, mut kokoon itteni yhtä nopeesti ku hajosinki. Miten kivust päästää irti ku siit tulee elämäntapa? Mullon syy miksen jää sänkyyni makaa. "