I miss me. The old me, the happy me.

Mistähän sitä taas aloittaisi, kun on muutenkin niin sekavat fiilikset? Onhan siitä vierähtänyt vähän aikaa, kun oon ihan vain avautunut fiiliksistä ja muutenkin päivitellyt nykyhetken asioita pintaa syvemmältä.

Mitä kylpyhuoneremonttiin tulee, niin nythän sen kanssa alkaa jo kuudes viikko. Tässä on taas viikko mennyt hukkaan, sillä kun remppajätkä ilmoitti että lattia on täysin kuiva niin eihän täällä ole taaskaan näkynyt ketään. Tänään kun tuli soitettua asiasta, niin eihän tuo tiedonkulku ollut jälleen toiminut eli kenelläkään ei ollut tiedossa, että lattia on jo kuiva! Ei vaan voida ymmärtää, että miten kovasti helpottaa elämää, kun saa käydä suihkussa, pestä koirat, pestä pyykkiä... Mieli tekisi laukoa pari kirosanaa ellei useampikin. Ja että taloudessa jossa on lapsi, niin pitäisi hoitaa remontit ennen muita? Paskan vitut sanon minä.

Aiemmin jo mainitsin siitä, että väsymys on palannut takaisin ja että pitäisi soitella lääkärille päivittäislääkkeen annostuksen nostamisesta. En oo saanut sitä aikaiseksi enkä myöskään varattua uutta aikaa psykiatrille jonka peruin. Ei vaan ole taas paljonkaan jaksamista ja motivaatioita mihinkään. Olo on ulkopuolinen ja tuntuu, että en mä ole tästä maailmasta. Sanotaan vain asioita, jotka luullaan tietävänsä. Ei kukaan pääse mun pään sisään. En tiedä millainen mun pitää olla, miten sopeutua tähän maailmaan? Oon niin kyllästynyt tähän kaikkeen, että lääkkeitä on taas mennyt enemmän ja itsetuhoiset ajatukset palanneet. Juuri pari iltaa sitten mun teki mieli juoda pää täyteen ja vetää purkillinen lääkkeitä naamaan, toivoa että kuolisin johonkin hengityslamaan enkä enää aamulla heräisi. En tiedä sitäkään, että onko mulla edes oikeutta tuntea näin vai onko tämä kaikki vaan mun sairaan pään sisällä? Ei sellaista ihmeparantumista tule, että mä voisin tasapainoisesti. Ja ei, kyse ei ole mistään pienestä mielialan romahtamisesta. Ei, en kaipaa sanoja että kyllä se siitä. Oon niin kyllästynyt kaikkeen, että joskus menettää toivonsa ja olisi valmis nappaamaan suuhunsa ihan mitä vain että olo hellittäisi, eikä tarvitsisi suunnitella miten tappaa itsensä ettei varmasti jäisi kitumaan. Nyt se on taas sanottu, siltä musta tuntuu... ainakin suurimman osan ajasta ja pelkään itseäni.

" Kun maailma on bad niin hyvältä tää tuntuu, kun alkaa painaa päät niin pillereit ja punkkuu. "

Ruma - Tina Tönäp
 

Viikon takainen minireissu piristi omalla tavallaan, mutta jotenkin sen jälkeen normaali arkeen palaaminen on ollut vaikeaa. Ehkä se johtuu vaan siitä, että alkoholia tuli juotua kerrankin runsaammin ja ehkä ne vaikutukset tuntuvat edelleen jollain tasoa. Tänään kuitenkin tuli taas aloitettua lenkkeily ahkerammin ja vedettyä seitsemän kilometrin lenkki. Se on hyvä alkuunsa! Latasin myös jonkun 7 minuutin treenisovelluksen, joka sisältää päivässä aina viisi harjoitusta. Mun mielestä se on ihan kiva muun liikunnan ohelle, saa nähdä kehittyisikö kunto tässä samalla kun painokin putoaa! Pitkästä aikaa uskaltauduin käymään vaa'alla tuossa hetki sitten ja olihan se paino pudonnut, hyvä minä! Kun jatkaa tätä samaa ruokavaliota ja liikuntaa, niin oon varma että vielä ne tavoitteet tulee saavutettua ja voin olla ylepä itsestäni. Kun miettii, niin mun elämässä ei ole asioita kamalasti pielessä kun ajattelee järjellä ja positiivisella asenteella. Jostain kuitenkin ne synkät ajatukset nostavat päätänsä ja yrittävät taas ajaa mut hulluuden kynnykselle. Mä en halua sitä! Usein tuntuu jopa hengittäminen niin vaikealta, että saa mennä sekunnin ja minuutin kerrallaan eteenpäin tässä elämässä. Muutamia vuosia sitten mä luulin, että tällaiset voimakkaat mielialan heittelyt kuuluivat johonkin teini-ikään, mutta ei se mennytkään niin... Mä olen jo 24 ja ajoittain tämä vain pahenee.

Miksi syön nykyään pääosin kuin vegaani?

Osa teistä on ihmetellyt otsikon mukaista asiaa ja nyt ajattelin avata sitä hieman. Muistan, kun asuin teini-iässä kotona ja mielessä oli silloinkin eläinten hyvinvointi. Silloin halusin kokeilla kasvisruokavaliota ja äitikin lähti siihen mukaan. Oli positiivinen kokemus, sillä todettiin että myös kasvisruoalla voi syödä hyvin ja maistuvasti! Mausteilla saa myös ihmeitä aikaan esimerkiksi soijarouheen/suikaleiden kanssa. Se jos mikä on mulle tässä tuottanut ongelmia, mutta kerta kerralta sujuu paremmin :D

Välillä on ollut kausia jolloin olen syönyt enemmän kasvispainotteisesti ja vähemmän lihaa. Kun asetin yhden tavoitteen eli sen, että haluan laihtua niin päätin siinä sivussa lopettaa lihan syönnin. Nykyään on ollut taas paljon mielessä se, että miten kamalat olot eläimillä on ja mitä ihminen oikein tekisi, kun joutuisi itse elämään niin? Korostan, että en tuomitse ihmisiä jotka syövät lihaa, mulla vain itselläni pyörivät nämä ajatukset jatkuvasti päässä. Päätin loppujen lopuksi, että miksi en sitten pyrkisi syömään kuin vegaani? Tämä on ollut ihan huippujuttu, sillä tämän myötä oon tutustunut sellaisiin tuotteisiin jotka mulle eivät tulisi sekasyöjänä mieleenkään. Nykyään on niin paljon vastaavia, vegaanisia tuotteita! Kaurakerma oli mulle vähän aikaa sitten uusi tuttavuus sekä mustapapupihvit, joista onnistuinkin taikomaan vegaanisen aterian eli pottuja, mustapapupihvejä ja kermaisen pippurikastikkeen, yam! Kasvissyöjät siis voivat käyttää osin eläinperäisiä tuotteita kuten maitotuotteita tai syödä esimerkiksi kananmunia. Vegaanisesti syövä ei taas syö mitään eläinperäistä.

Kaikki eivät tule ajatelleeksi sitä, että miten moni eläin ei saa elää lajilleen tyypillisesti, koska tilat ovat ahtaat ja virikkeitä on vähän. Kun porsaita kastroidaan, niitä ei välttämättä nukuteta eikä puudutusta anneta. Se siksi, ettei lihaan tule uroshormonien tuottamaa sivumakua. Onko se hyvä syy? Mielestäni ei. Munijakanoilla tilaa on vain A4 arkin verran ja tässä munantuotannossa kananpojat tapetaan kuoriutumisen jälkeen lähes välittömästi, koska niistä ei ole taloudellista hyötyä. Kyllä mulla ainakin on kyyneleet lähellä, kun mietinkin näitä juttuja. En kirjoita tästä enempää vaan siitä kiinnostuneet löytävät kyllä lisää tietoa, ihan liian herkistävä ja karu aihe mulle.

Eläimet on mulle todella rakkaita otuksia. Mulla on ollut aina jokin eläin pienestä pitäen ja ne ovat aina olleet niitä, jotka ovat pitäneet mut elossa silloin kun on ollut vaikeaa. En siedä sitä, että niille puhutaan rumasti. Tottakai joskus eläimet aiheuttavat ärsytystä, kuten kissan pissaaminen väärään paikkaan yms, mutta täytyy silloin itse katsoa peiliin ja miettiä, että mikä siihen on syynä. Eläimelle ei auta huutaminen, sillä vain pahentaa tilannetta. Tottakai siihen on joskus tullut itsekkin sorruttua, kukaan ei ole täydellinen mutta pyrin koko ajan enemmän olemaan parempi ihminen kaikin tavoin. Suoranaisesti mä en tule toimeen ihmisten kanssa, jotka vihaavat eläimiä. Sen vaan huomaa ihmisestä ja silloin ei selittelyt auta :D Ymmärrän tottakai ihmiset, jotka oikeasti pelkäävät esimerkiksi koiria. Heillä on siihen syynsä eikä syy ole se, että ovat vaan päättäneet vihata eläimiä muuten vaan. Mäkin ennen pelkäsin kissoja, koska ollessani pieni äiti luopui ensimmäisestä kissasta mulle puhjenneen allergian myötä ja mä jostain sitten patosin sen peloksi. Nykyään kun katson noita omia, ihania rontteja niin mä todellakin ihmettelen että miten mä olen voinut pelätä tuollaisia pieniä palleroita. Niin se vaan menee, että jos mun elämään tuppautuu niin silloin on hyväksyttävä myös karvatassut <3 Jossain oli mainittu kysymys, että söisikö ihminen oman koiransa? Moni vastaisi ei, mutta samalla tavalla myös siat, lehmät ja muutkin ovat eläimiä. Eivät he itse ole päättäneet sitä, että heistä tulisi tuotantoeläimiä vaan ihminen.

Jos kiinnostuit vegaanisesta ruokavaliosta tai ylipäätänsä eläinten oikeuksista, niin laitan tähän alle pari hyödyllistä linkkiä päästäksesi alkuun. Nykyään ainakin on tietoa saatavilla eikä ainakaan kokeilunhalu töppää siihen! :) On myös ollut ilo huomata, että vegaaniset tuotteet merkitään eri kaupoissa yhä selkeämmin. Nyt ne linkit:

Täältä löydät vegaanituotteita lueteltuina
Täällä voit ryhtyä lahjoittajaksi tai toimintaan mukaan, löydät tietoa muutenkin eläinten oikeuksista sekä voit tilata itsellesi kasvissyöjän infopaketin päästäksesi alkuun!

Reissu Vammalaan ja irtautuminen arjesta!

Viime viikonloppuna tuli otettua pieni irtautuminen arjesta, joka oli enemmän kuin paikallaan! Mulla on jonkin aikaa ollut todella ärsyyntynyt mieliala kaiken tämän kiireen keskellä, kun mun perhe koostuu yhdestä lapsesta ja neljästä nelitassuisesta. Siinä on omat haasteensa, mutta ainakin on pakko pysyä liikenteessä. Samalla myös tuntee itsensä omalla tavallaan vahvaksi ihmiseksi, kun jaksaa pyörittää arkea ja tehdä samalla töitä. Nyt kuitenkin itse reissuun, ettei poikkea aiheesta liikaa :D

Majoituin Liekorannassa, joka huokui sellaista ihanaa vanhanajan tunnelmaa. Paikka oli todella rauhallinen ja suuri plussa saunasta! Paikka sijaitsi heti juna-asemaa vastapäätä ja keskustaan oli vain alle parin kilometrin matka. Aluksi oli tarkoitus yöpyä Vammalan Seurahuoneella, mutta kun äiskä suostui hoitamaan koiria niin ei tarvinnut valita välttämättä eläinystävällistä vaihtoehtoa :) Ensin tuli siis Helsingistä mentyä bussilla Tampereelle ja sieltä sitten matka jatkui junalla Vammalaan. Hauskaa on se, että ennen mä kauhistelin bussimatkoja, mutta oikeastaan ne onkin ihan jees ja jopa rennompia kuin junamatkat! En muista milloin viimeksi olisi saanut laittautua oikein rauhassa iltaa varten. Hankin matkaan mukaan tuollaisen uuden minikreppiraudan, jolla sai kivasti hiuksiin tuuheutta. Mun hiuslaatu on mitä on liiallisen värjäämisen takia...

 

 

 

 

Illan päälle tuli suunnistettua Stage&Villiin, en vieläkään ole varma paikan oikeasta nimestä? :'D No mutta kuitenkin! Siellä tuli lauleskeltua pitkästä aikaa karaokea ja katsastettua RosvoSektorin keikka. Kyllä se humalatilakin pääsi iskemään aika rajusti päälle siinä illan mittaan ja aamullahan sitä sitten tunsikin itsensä tunnetusti maailman huonoimmaksi ja noloimmaksi ihmiseksi, hahah! Ai kamala. Henkilökunnasta ei mitään negatiivista sanottavaa vaikka ennen reissua tutkailinkin arvosteluja heidän Facebook-sivuiltaan. Tuli myös tutustuttua uuteen ihmiseen, jonka kanssa sovittiinkin näkevämme ensi kerralla kun tulee taas käytyä Vammalassa :) Kesällä olisi kiva päästä sinne uudelleen vanhuskoira seurana, kun sain tietää että Liekorantaa uudistetaan niin, että koiratkin ovat sinne taas tervetulleita!

Kiitos ja kumarrus, tämä täti päätti rauhoittua nyt hetkeksi aikaa ja sitten kun sopiva tilaisuus taas tulee, niin uudelleen reissuun! Uudet paikat on aina jees, mutta jos sitä ei ensi kerralla tulisi otettua niin runsaasti huikkaa? Nyt mä osaan jo nauraa itselleni... ja muille, hähää!

Don't listen to what they say. Go see.

On tullut huomattua, että kyllä tuon uuden lääkkeen positiivinen alkuvaikutus eli piristyminen on alkanut väistymään mitä pidempään sitä on nyt käyttänyt. Enää ei ole niin pirteä olo ja tulee otettua päiväunet lähes päivittäin. Suhteellisen ajoissa kuitenkin tulee aamuisin noustua, joten se ei ole paha se. Myös ärtymys on jossain määrin palannut, mutta veikkaan sen pääosin johtuvan tuosta väsymyksestä sekä jaksamattomuudesta. Ei itse lääkkeestä. Ai jossain määrin? Mähän kilahtelen jatkuvasti. Täytyy ensi viikolla soitella lääkärille ja kysyä annostuksen nostamisesta maksimiin, muuten lähtee rauhoittavien käyttö taas lapasesta. Ensi viikolla on aika psykiatrillekin.

Väsymys terveellä tavalla johtuu siitä, että oon alkanut liikkumaan enemmän Lakun kanssa varsinkin. Alkuviikosta tuli käveltyä yhteensä kymmenisen kilometriä ja sitten oli välissä yksi lepopäivä. Eihän ne päiväunet pahaa tee, kunhan ei liikaa nuku. Henkinen väsymys ehkä enemmän on sitä, että tuo remontti rajoittaa elämää epämukavasti Oon tottunut käymään päivittäin suihkussa ja nyt kun sinne ei pääse päivittäin, niin sekin ottaa nuppiin ja pahasti. Osa voi ajatella, että miksi en käy sitten noissa yleisissä tiloissa, mutta se ei ole mulle päivittäinen vaihtoehto. Oma suihku on aina oma suihku ja siellä käymisen pitäisi olla rentouttavaa. Siivottua ei tule niin usein, koska haluan aina siivoamisen päätteeksi jälleen kerran peseytyä. Nyt nuo lämmittimet ovat olleet tuolla kylpyhuoneessa yli sen kymmenisen päivää eli nyt joutuu olemaan kotona taas "vankina", että tietää miten kosteus on hävinnyt ja mitä tapahtuu seuraavaksi ja ennen kaikkea MILLOIN! Täytyy ensi viikolla soitella, jos ei ala kuulumaan mitään.

Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä käymään Lahdessa, mutta suunnitelmat muuttuivatkin ja päätin, että lähdenkin kuun puolessa välissä itselleni uuteen paikkaan ja kauemmas eli Vammalaan. Sieltä on hotelli varattuna ja nyt pitäisikin vaan saada aikaiseksi hankkia junaliput. Kaipaan pientä irtiottoa arjesta jolloin tarvitsee huolehtia vain itsestään eikä tarvitse miettiä muiden tarpeita laisinkaan. Ja mikä parasta, pääsee suihkuun vapaasti ja pääsee pynttäytymään oikein urakalla ;) Tästä reissusta voi tulla huikea tai sitten ihan kamala, hiukan on odotuksia mutta katsotaan kaikessa rauhassa... Kaikessa rauhassa joo, kun on aivan malttamaton olo ja haluaa vaan pois täältä mahdollisimman nopeasti! Koirat on tällä hetkellä ainoat jotka pitää mut edes jossain määrin järjissäni, ne on rakkaimpia tukipilareita tässä. Viisain sanoin: "Jos se on mielestäsi VAIN koira, niin sinä olet mielestäni VAIN IDIOOTTI!" Eläinotukset rakastavat aidosti ja eivät ainakaan aiheuta tahallaan pahaa mieltä, päinvastoin hyvää mieltä <3 Kissapariskuntaa unohtamatta.

Hyvää myöhäistä naistenpäivää kaikille naisille, joka oli eilen! <3 Jokaisen päivän kyllä pitäisi olla sekä naisten että miesten päivä.