Kun oma koti on muuttunut painajaiseksi

Oon kirjoittanut aiemminkin siitä, että millaista on elämä kun naapurina asuu sellainen ihminen, joka tyrannisoi muita pienimmistäkin asioista. Vieläpä alakerran naapuri, joka todellakin pitää kamalat koputusorkesterit pienimmästäkin kolahduksesta. Täällä linkki yhteen näistä kirjoittamistani teksteistä.

Muutamia kuukausia sitten piti irrottaa lapsen leikkikehästä pohja, sillä välillä hän innostui hetkeksi aikaa pomppimaan siinä aiheuttaen pientä meteliä. Tämä kaikki kuitenkin tapahtui päiväsaikaan ja tässä tapauksessa jopa kirjoitin naapurille lapun ilmoittaakseni, että pohja on poistettu ja pahoittelin siitä syntyvää meteliä. Hänelle on myös huomautettu ystävällisesti häneltä oveensa unohtuneista avaimista. Sellainen tilanne olisi itselle painajaista, kun unohtaisi avaimensa oveen ja joku vielä varastaisi ne ja tulisi luvatta omaan asuntoon. Jälkikäteen mietittynä inhottaa, että on pitänyt olla ystävällinen, sillä meno hänellä vaan pahenee pahenemistaan.

Viime yönä käsiä pestessä wc-käynnin jälkeen hän piti jälleen kerran tutun koputussoolonsa johon lapsikin heräsi. Sitten hän vielä keksi, että miten mukavaa on alkaa huutelemaan wc:n ilmastointikanavasta! Sieltähän hän sitten uhkaili, että soittaa poliisit jos meteli jatkuu. Mikä ihmeen meteli, eikö hän itse pidä hygieniastaan huolta? Olisivat varmaan poliisit nauraneet, sillä eihän heillä toki ole tärkeämpiä tehtäviä kuin tulla huomauttamaan pikaisesta käsienpesusta syntyneistä äänistä. Olin jo aiemmin yhteydessä isännöitsijään häiritsevästä koputtelusta jopa päiväsaikaan ja kyselin jopa tarkemmin siitä, että onko suihkussa käynnille tietty aika. Luonnollisestikin suihkussa saa käydä kellonympäri, sillä joku voi olla vaikka vuorotöissä. Minulle myös kerrottiin, että asiaa käsitellään seuraavassa kokouksessa ja että olisiko minulla kellonaikoja hänen häiritsevästä käyttäytymisestään. Liian kilttinä ihmisenä tietenkin vastasin, että kellonajat on mutta he voivat antaa asian olla mikäli koputtelu ei jatku. Juttelin myös talonmiehen sekä muiden rapun ihmisten kanssa siitä, miten hän aiheuttaa haittaa itse koko talonväelle koputtelemalla.

Musta tuntuu todella pahalta, että tää vainoaminen on jatkunut neljä vuotta eli siitä asti, kun muutin tänne. Kodin pitäisi olla turvapaikka jossa saa kuulua normaaleja elämisen ääniä. Kodin pitäisi tuntua kodilta, jonne on aina mukava tulla. Täällä se ei ole ollut niin vaan aina on se odotuksen tunne, kun pääsee muuttamaan pois. Tuntuu pahalta, koska mä muuten viihtyisin täällä vielä hetken aikaa. Kuitenkin yksi ihminen voi muuttaa asioita niin paljon, että omasta kodista tulee painajainen ja välillä tulee oltua äidin luona pitkiäkin aikoja, koska ei yksinkertaisesti uskalla olla kotona. Nyt vaan punnitsen eri vaihtoehtoja, että mitä mun pitäisi tehdä tämän asian kanssa. Otanko isännöitsijään uudestaan yhteyttä vai kirjoitanko tälle naapurille suoraan? Tosin tämä jälkimmäinen ei ole ennenkään auttanut ja aina saa pelätä, että milloin hän tulee ulkona vastaan ja kilahdan aivan täysin! Välillä tuntee aivan mieletöntä alakuloisuutta siitä, että ei saa elää kuin normaali ihminen vaan joutuu jatkuvasti pelkäämään. Välillä taas iskee kamala raivo koko ihmistä kohtaan, että jos hän tulisi siinä tilassa soittamaan ovikelloa niin varmasti tulisi kunnon tappelu. Aina vaan toivoo rauhallisempina kausina, että tilanne vielä muuttuu. Nyt tiedän, että se ei muutu kuin minun tai hänen muuttaessa täältä pois. Ja ei voi olla sattumaa, että kaikki tässä asunnossa asuneet ovat olleet hänen mielestänsä häiritseviä!