18. marraskuuta 2017

It's the little things in life

 
 Nyt sain taas hetken aikaa kaipaamani Lumo-koiran takaisin kotiin :D Se on aina niin, että jos ei ole koko eläinjengi saman katon alla, niin olo on tyhjä ja jotain puuttuu! Ollessani äiskällä se heitti koipensa mun päälle ja lähtöpuuhia tehdessä se oli ensimmäisenä ovella lähtemässä mukaan, pitihän se sitten ottaa :D Se on koira, joka hyväksyy vain tietyt ihmiset lähelleen ja kaipaa omaakin rauhaa. Vähän kuin mä! :D
 



Käytännöllinen keksintö on mun mielestä lemmikkiportti, jolla saa tiloja jaettua. Mia-Mariannen tepastellessa ympäriinsä ja Lumon ollessa sisällä tilat on pakko jakaa. Lumo ei nimittäin tykkää äkkipikaisista liikkeistä ja niitähän Mia-Marianne tekee, koska on pieni eikä ymmärrä että kaikki eivät voi tykätä kaikista. Kesäisin ja lämpimillä ilmoilla Lumo tykkää olla paljon parvekkeella. Laku taas on luonteeltaan sellainen, että ei yhtään säikähdä Mia-Mariannen mennessä halaamaan sitä tai nukkumaan sen kainaloon. Lumo ja Laku ovat tässä asiassa keskenään kuin yö ja päivä. Kissoille on mun mielestä tärkeää olla myös omia paikkoja, joihin ne pääsevät kosketusta karkuun mikäli eivät siitä tykkää. Justus hyväksyy paijailua Mia-Mariannelta enemmän kuin pikkukisu-Justiina. Lemmikkiportit ovat käteviä myös siitä, että kissat pääsevät käyttämään kaikkia tiloja ketterästi. Niillä on myös oma korkea puu ja vikkelästi löytävät myös muut piilopaikat.
 



Tuli loihdittua muutama päivä sitten pastariippuvaisena spagettivuokaa, tosin en syönyt siitä kuin pienen annoksen vaikka hyvää olikin :) Pakko saada tämä ruokavalio pysymään suunnitelmissa. Siihen tuli siis pätkittyä spagettia, sipulia, jauhelihaa, valkosipulimaustetta, spagettikastikepussi, tomaattia, mustapippuria ja juustoraastetta. Ehkä musta vielä kokki tulee... Tai sitten ei! :D Pasta tulee aina olemaan mun ikuinen ongelma! Äiskän kämppä tuli myös koristeltua joulukoristeilla, musta ne on ihania vaikkei joulun aika vielä olekaan! Kuitenkin jo pimeää, niin kaikki valot ja muut piristävät. Äiskän luona olisi jälleen kerran viihtynyt pidempäänkin, koska siellä ei ahdista samalla tavalla kuin kotona. Toki kisujen takia oli pakko palata kotiin ja heti ensimmäisenä oli alakerran naapuri koputtelemassa tänne yläkertaan kotiinpaluun kunniaksi :D Tänään äidille iski huono olo, koska sädehoidon haittavaikutukset... Mutta eteenpäin mennään, hauskaa viikonloppua kaikille! <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti