Just breathe

Nyt taas vähän sellasta fiilispohdintaa... Hehkutinkin, kun olin aiemmin liikenteessä ilman rauhoittavia. Tänään sitten alkoi paniikki puskea päälle jo viedessä koiraa ulos. Siitä kuitenkin tuli selvittyä ja äiskälle lähtiessäni ajattelin, että eiköhän sekin matka taitu. Se kuitenkin on vain reilu kilometri. En ollut aamusta alkaen tyytyväinen ulkonäkööni millään tasoa ja tottakai siinä sitten tulee vastaan muiskuttelevia duunareita :D Tuntui, että mun kasvot lehahti aivan punaiseksi kiukusta, kun mietin että minkä tason hampuille ne viheltelee yms, kun näytin omasta mielestäni ihan järkyttävälle. Siitä siis päivän ensimmäinen kiukku, että teki mieli ottaa  kuokka käteen ja iskeä kalloon :D Joo, ei sais puhua näin rumasti, kun kyse on niin pienistä asioista jotka vaikuttavat suuresti väärällä hetkellä.

Äiskällä tuo olotila tasoittui jonkin verran ja unohdinkin koko rauhoittavat. Matka oli kuitenkin kamala, että odotin vaan että pääsen hissiin vetämään henkeä rauhassa. Tärisytti ja pulssi oli ihan kamala! Tottakai hississäkin tuli naapuri vastaan pistävine hajuvesineen, että se siitä hengenvedosta :D Syöpäpoliklinikalla kaikki meni hyvin ja aiempien potilaiden myöhästelystä huolimatta äiskä pääsi sädehoitoon ajallaan. Päänsärkyjä ja huimausta voi kuulemma esiintyä viikon tai parin päästä. Seuraava kontrollikäynti onkin sitten vasta ensi vuoden puolella.

Fiilikset huipentuivatkin sitten, kun odottelin bussia että pääsisin kotiin. Kiukutti jokainen ihminen ja tottakai siinä pysäkillä sitten oli sellainen ihminen josta en oo koskaan välittänyt ja yhtä vähän hän minusta :D Ärsytti jopa kyseisen tyypin ääni, että tuntui fiiliskäyrä tippuvan yhä alemmas. Onneksi ei ollut pitkä matka, mutta kotiin tullessa teki vaan mieli lysähtää maahan ja itkeä sillä hetkellä tuntunutta kurjaa elämäänsä :D Piti tottakai alkaa siivoamaan. Yleensä mua ei kiinnosta muiden naapureiden elämänäänet pätkän vertaa, mutta jopa rapussa kuuluvat äänet ärsyttivät sillä hetkellä. Kun sitten viimein pääsin suihkuun, niin nämä kaikki tämän päivän ajatukset tasoittuivat. Sitten se välähti, että ei tämä päivä ole sen erikoisempi kuin muutkaan päivät eli kaikki on hyvin :D Joskus vaan se väsymyspiikki iskee kunnolla eikä jaksaisi tehdä tavallisia arkipäivän asioita. Selvisin siis ilman rauhoittavia vaikka tänään se ei olisi niinkään ollut kannattavaa, oli sellainen fiilisten vuoristorata taas :D Viime yönä isäkin vieraili taas unissa, joten jo herätessä olo oli kummallinen. Edellisiltana tuli myös pohdittua kaikenlaisia some-juttuja, mutta oli vaan todettava että jokainen tekee itse päätökset ja se kaikki paska on myös otettava vastaan mitä tulee. Ei ikinä voi tietää, että kuka lukee omia tekstejä, katsoo omia videoita tai kommentoi niihin.

Kuten aiemminkin sanottu, niin sanasta syöpä on tullut meille sellaista arkipäivää, että sille voidaan äiskän kanssa jopa joskus nauraa. Kaikki eivät tätä ymmärrä, mutta niin se on. Siitä voidaan puhua eikä sitä salata. Osaa arvostaa elämän pieniä asioita eikä aina stressata niistä kaikkein turhimmista. Tällaista ei kukaan koskaan haluaisi kokea, tää on siitä huolimatta ollut avartava juttu kun miettii elämää.

Onneksi lapsen isä on hoitanut lasta, jotta oon päässyt olemaan kaikessa mukana. Jos en olisi mukana, niin kaikki asiat tuntuisivat vierailta ja enemmän pelottavilta. Onneksi ympärillä on muutama ihana ihminen, jotka ovat siinä pysyneet eivätkä lähteneet. En enää päästä lähelleni helposti. Ei se määrä, vaan laatu <3 Tottakai on sellaisia ihmisiä ja asioita, ettei mene päivääkään heitä/niitä miettiessä. Siihen ei vaan voi itse vaikuttaa, että olisi jokin formatointipainike joka poistaisi kaikki muistot ja tunteet. Ehkä tässäkin auttaa aika tai tapahtuneet asiat on ainakin helpompi työntää syrjään eikä tunne enää esim. vihan tunteita niin voimakkaasti. Kaikesta tulee vain yhdentekevää. Ehkä joku päivä, mä en tiedä! Enkä ehkä haluakaan tietää, jos niin ei olekkaan. Oon vaan sellainen persoona, joka ei unohda asioita helposti ja siellä ne ajatukset silti taustalla pyörii :D Laitetaas pari fiilikseen sopivaa biisiä!