Sieltä se syksy vaan saapuu huomaamatta! Tänään vasta pysähdyin miettimään sitä, kauneinta vuodenaikaa ja muutakin.
Tänään uskaltauduin käymään pitkästä aikaa vaa'alla ja olin ollut siinä luulossa, että olen lihomisesta huolimatta alle 60 kilon, niin toisin oli. Yli meni ja lievästi sanoen järkytyin! En oo tarpeeksi huomannut, että miten huonoon kuntoon oon itseni päästänyt. Toki lihominen on huomattavissa, mutta ei sitä itse heti tajunnut. Tää vaa'alla käyminen oli lopullinen herätys mulle! Oon painoindeksiltäkin jo ylittänyt lievän lihavuuden rajan ja oon suorastaan surullinen sekä vihainen itselleni. Välillä itseinho on todella suurta enkä todellakaan kaipaa ketään ainakaan fyysisesti lähelleni. Oon meinannut sortua taas tyhmiin asioihin kuten viiltelyyn, mutta oon toistaiseksi päässyt ajatusten yli. Se ei ole ratkaisu, se ei tee ketään laihemmaksi. Ajatus laihtumisesta helpottaa ja varsinkin se, ettei se ole jäänyt vain ajatuksen tasolle. Nyt viimein ymmärrän, että en oo enää se ikuisesti hoikka tyttö, joka saa syödä mitä vaan ja miten paljon vaan lihomatta. Vaikkei ihmiset tarkoita pahaa "et sä oo lihava" "oot sopiva"-kommenteillaan, niin silti mua hiukan ärsyttää, koska tässä tapauksessa en osaa ottaa kehuja vastaan. Yleensä rajaan kuvat missä lihominen näkyy :D Anteeksi! Ja ei, tämän tekstin tarkoitus ei ole olla mikään angstiteksti "yhyy, oon läski"-tyylillä, vaan tässä on vaan mun omia ajatuksia itsestäni. On aina ihmisiä, jotka ovat lihavempia tai laihempia kuin joku toinen. Painonmuutokset voivat myös johtua erilaisista sairauksista, muistakaa se ennenkuin haukutte jotakin läskiksi tai kukkakepiksi. Omalla kohdallani ei kuitenkaan näin ole.
Itsekuri on pitänyt suhteellisen hyvin ja kevyemmällä ruoalla sekä pienemmillä annoksilla mennään edelleen. Yksi idea mihin tykästyin, niin oli se että pastan voi korvata kukkakaalilla! Päätin testata ja nyt siitä tuleekin mun kestosuosikki. Turhat kalorit pois ja hyvää on! Pian loppuu shiratakinuudelit ja niitä olisi metsästettävä lisää :D Ne eivät kyllä pidä nälkää pitkään poissa, mutta silti menevät ns. oikeiden nuudeleiden korvikkeena oikein mainiosti. Kerran kuukaudessa voin sallia itselleni herkkupäivän, en edes parin viikon tai todellakaan viikon välein.
Koiratkin ovat nauttineet siitä, kun oon jaksanut olla aktiivisempi kuin ennen tätä mun ns. kuntokuuria :D Hyvää syksyn alkua kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti