14. syyskuuta 2019

Syksyn alun kuulumisia

Tämäkin teksti alkaa samalla tavalla kuin edellinenkin eli odotan edelleen äidin hoitopaikasta vastausta kirjeeseen. Otin yhteyttä potilasasiamieheen ja varmistin, että kirje on kuitenkin mennyt perille ja on käsittelyssä. Soitin Lumon uurnasta ja sanottiin, että koska uurna on sen verran harvinainen niin siinä saattaa kestää vielä viikko tai pari. Tytär keräsi tänään kukkia mulle, ennen se oli kunniatehtävä viedä mummolle kukkia <3


Oon ollut kolmisen päivää ilman lääkkeitä ja oon jaksanutkin tehdä paljon enemmän asioita kuin vähään aikaan. Kieltämättä mä kärsin pitkän aikaan lääkekoukusta ja haluaisin kirjoittaa siitä enemmänkin, mutta en voi. Nyt mieliala on ollut iloisempi ja oon tuntenut varmaan kaikki tunteet pitkästä aikaa kunnolla. Epävakauden huomaa siinä, että muistan varmaan muutaman tilanteen lähipäiviltä kun oon meinannut joko räjähtää tai sitten pitänyt turpani kiinni. Oon valinnut jälkimmäisen, mutta jälkeen päin käynyt keskustelua pääni sisällä mitä olisi tapahtunut jos olisin räjähtänyt :D Tämä lause pitää niin paikkaansa: "Voin tipahtaa yhdestä ajatuksesta helvettiin." En muista, että kuka tämän kirjoitti mutta saa huudella niin saan tähän mainittua. Päässä on pyörinyt toistamiseen äidin viime hetket sekä kuolema. Ehkä se helpottaa sitten, jos/kun saan vastauksen sieltä hoitopaikasta että miksi näin kävi. En saa muuten millään käsiteltyä näitä asioita loppuun.



Horton on pysynyt onneksi poissa. Mulla olisi ollut huomenna hammaslääkäri, mutta piti siirtää se ensi kuulle koska tulin heti reissun jälkeen kipeäksi. Lähdin siis viikko sitten koirien kanssa Ylivieskaan ja oli kyllä ikimuistoinen menomatka, jolle pystyy nyt jo nauramaan. Pysähdyttiin ennen Seinäjokea kahdesti ja sitten, kun viimein päästiin sinne asti niin juuri mun vaunu ja seuraava irrotettiin junasta ylikuumenemisen takia. Istuttiin sitten jossakin kolmannen ja neljännen vaunun eteistilassa koirien kanssa :D Korvaukseksi sain kokonaiset 16e, joka naurattaa myös. Juna oli vielä parisen tuntia myöhässä muistaakseni. Oli ihana nähdä siskoa taas sekä tietenkin Jennaa ja Jesseä. Jonin toivottavasti nään myös pian! Paluumatka sujui hyvin ja saa kyllä olla koirista ylpeä sillä tämä oli Upin ensimmäinen junamatka ikinä. Metrossa oli myös ensimmäistä kertaa ja bussissa on aiemmin ollut parisen kertaa niin oli paljon uusia kokemuksia minimiehelle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti