Helsingin reissu lähestyy ja oonkin yrittänyt vähitellen pakata kaikkea sellaista mukaan mitä nyt tässä vaiheessa voi. Yleensä mulla on tapana kirjoittaa lista josta sitten viivaan yli kaiken sellaisen mitä oon jo pakannut. Se on kuitenkin silti niin perusjuttu, että aina jotakin jää mutta onneksi määränpäässä muun voi ostaa :D
Päivät on menneet jokseenkin omalla painollaan. Uutena mulla on tullut aamuahdistus ja sen vuoksi otankin tarvittavat lääkkeet heti aamusta. Muuten mä nautin siitä, että herään aamulla aikaisin ja saan vaan nauttia hiljaisuudesta. Toisinaan sitä tulee harrastettua myös öisin, mutta jokainen kaipaa välillä omaa aikaa ja tilaa. Myös kivut ajavat välillä ihan omaan tilaansa jolloin haluaa piiloutua kuin jokin eläin nuolemaan haavojaan. Silloin kun tytär menee vaarilleen, niin mä todellakin aion ottaa aivan levon kannalta. Silloin mä voisin lukea pari kirjaa loppuun ja ehkä jopa maalata. Lenkkeillä aion ainakin vaikka mua edelleen harmittaa se, että en saanut edes toista koiraa mukaan kun ei ollut niitä vierekkäisiä lemmikkipaikkoja. Nyt oon uskaltautunut jopa liikkumaan koirien kanssa tämän pikkukaupungin keskustan alueella.
Ahdistuksen kannalta myös keski- ja iltapäivät ovat pahimpia. Silloin mä olen paljon ärtyneempi ja tuntuu, että pitäisi saada näpertää kaikenlaista turhaa mutta sitten ei välttämättä ole sellaiseenkaan voimia. Mun osa pakko-oireista paheni sairaalajakson jälkeen ja pesen käsiäni ihan liikaa. Vaikka mä rasvaisinkin niitä, niin siitäkin tulee likainen olo ja oon taas pesemässä käsiäni. Muutenkin oon tietyistä asioista tarkka ja jos en tee niitä juuri kuten haluan, niin sekin tuottaa ahdistusta. Turhasta huutamisesta tulee huono omatunto, mutta vielä suurempia ongelmia syntyy jos mä patoan kaiken sisääni. Mä en koe, että nuo mun päivittäiset lääkkeet ovat auttaneet mua millään tapaa. Niiden pitäisi myös piristää, mutta mua väsyttää jatkuvasti. Oon jatkanut kaliumin, raudan ja vitamiinien syöntiä. Välillä tuntuu niin epätoivoiselta, kun musta tuntuu että mä olen yhä vähemmän oma itseni ja kulkisin painava möykky rinnassa, koska on niin suunnattoman paha olla että tavallaan haluan paetakin nukkumiseen. Oon nyt lukenut noin 1/3 osaa Viisas mieli-kirjasta, mutta luulen että luen sen uudelleenkin yrittäen hyödyntää musta itsestäni parhaalta tuntuvia juttuja. Muutamia on jäänyt mieleen ja se osin tuntuu tukevankin mun nettiterapiaa. Kun esimerkiksi suuttuu, niin mielessään voi manata kaiken pahan pois ja sen jälkeen miettiä ketjuanalyysin avulla mitä sanoa eikä olettaa näkökulman olevan vain jokin tietty yksiselitteinen. Asioista pitäisi puhua eikä vain tulkita itsekseen omalla tavallaan.
Tää oli tällainen välikirjoitus ennen Helsingin reissua ja siellä varmaan tulen taas kirjoittelemaan. Jos mä kirjoittelisin joka kerta, kun mun tunnetilat muuttuu niin niitä purkautumisia olisi aika paljon :D Hyvää naistenpäivää! Vaikka mulle se on yleensä ollut päivä muiden joukossa, koska jokainen päivä on sekä naisten että miesten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti