Don't be afraid to start over. It gives you a chance to build something better.

Niin ne tilanteet vaan muuttuu ja äiskä oli sairaalassa viikon. Kun viime kertaiset verikokeet oli otettu, saatoin äiskän päivystykseen, koska sairaalalta soitettiin että sinne on mentävä heti. Happisaturaatio oli laskussa ja sekä tulehdusarvot että syke korkealla. Keuhkokuvia ja testejä otettiin, mutta ei ole tietoa että mistä tulehdusarvot lähtivät nousuun ja minkä vuoksi äiskän oli vaikeaa hengittää. Sen takia happiviikset olivat apuna. Viime torstaina oli ensimmäinen päivä, kun äiti pärjäsi ilman happea ja happisaturaatiokin pysyi hyvänä. Oireilut alkoivat pari päivää sen jälkeen, kun oltiin annettu kertaalleen tuota eri sytostaattia. Sitä ei enää jatkossa anneta. Muutaman viikon päästä on kontrollikäynti ja sitten alkaa selvitä, että miten jatketaan eteenpäin. Äiskän koira Upi oli mun luona tuon sairaalajakson ajan. Ihana herrasmies <3

Selvisin viimein itse tänään verikokeisiin. Tänään olisi ollut käynti polillakin, mutta peruin sen koska ei vaan ollut voimia mennä. Nukuin viime yönä todella huonosti ja muutenkin vähän kipeä olo. Ahdistus iskee aina välillä, mutta se ei ole samanlaista kuten pahimpina aikoina ettei kyennyt mihinkään. Oon kyllä selvinnyt nyt pari päivää lähes kokonaan ilman ahdistusta ja oon ihmeenkin rauhallinen. Mielialan vaihtelut on niin rasittavia etten edes tiedä kuinka monta kertaa oon sanonut tän. Kaikki uudet tilanteet, niin hyvät kuin pahatkin pahentavat näitä aina. Jos sitten taas pääosin on tasaisen tylsää niin sitten iskee se turhautuminen. Onneksi on nuo elukat, jotka saa pysymään järjen edes jokseenkin päässä vaikeimpina hetkinä. Pari päivää sitten tuli tehtyä tyhmiä asioita, mutta just tällä hetkellä on aika hyvä olla. Sitä ei tiedä, että onko mulla vielä viikonkin päästä samanlainen fiilis vai onko tilanne joku ihan muu. Aina se järki ei vaan ole päällimmäisenä ja silloin ei pysty hyödyntämään asioita. Ei pysty kaikkea avaamaan, koska oon kuitenkin sellasessa tilassa etten mä jaksa mitään arvostelua vaikka sitä tulee aina jossakin määrin ja se on otettava vastaan :D Jokaisen vaan pitäis muistaa ettei ole olemassa mitään tiettyä "kaavaa", joka vaan sopisi kaikille niin lääkkeissä kun muissakin jutuissa. Kenet mun edes pitäis vakuuttaa mistään, vakuuttelenko itselleni että kaikki järjestyy vai muille? Tuntuu et oon ajoittain aivan sekaisin :-) Mutta joo, tällä hetkellä kaikki on ihan ok enkä jaksa stressata, että mitä seuraavaksi.

" Paikoittain elämä se pistää palasiksi, mut kokoon itteni yhtä nopeesti ku hajosinki. Miten kivust päästää irti ku siit tulee elämäntapa? Mullon syy miksen jää sänkyyni makaa. "