Tällä viikolla oon alkanut päästä normaaleihin rytmeihin kiinni, kun ikävien asioiden ja kipujen takia en kyennyt tekemään juuri mitään muutamaan viikkoon. Kävin viime viikon lopulla lääkärissä ja siellä sitten uusittiin lääkereseptit. Kaikkia neurologisia testejä en läpäissyt, joten neurologia konsultoidaan ja sieltä tulee mahdollisesti lähiaikoina yhteydenotto. Aloitettiin jälleen kolmen viikon kortisonikuuri ja olenkin ollut nyt kivuttomana onneksi. Kuuri saa pitää kivut siihen asti poissa, kunnes pääsisin tarkempiin tutkimuksiin ja pystyisin sillä aikaa hoitamaan töitä ja muita välttämättömiä juttuja. Pirteyttäkin on tullut lisää kortisonista, mutta sen huonoihin puoliin kuuluu kasvojen ihon huononeminen sekä mulla on kädet aivan rikki taas. Mielummin kuitenkin nämä vaivat kuin ne kamalat kivut. Onneksi on vielä muitakin konsteja, mutta ne ovat sitten niitä viimeisiä jos kivut palaavat eikä mikään auta. Mielialalääkkeitä en syö, koska juuri nuo mitkä mulla on käytössä saattavat samalla heikentää myös kipulääkkeiden tehoa ja juuri tällä hetkellä koen tärkeämmäksi hoitaa kivut pois, sillä nekin vaikuttavat mielialaan todella negatiivisesti. Viime viikolla tapasin myös ensimmäistä kertaa kasvokkain Marin ja toivottavasti ensi kerran menee kaikki iloisemmin, kun nähdään! <3
Silloin kun käy muitakin ikäviä asioita, niin kyllä silloin oppii aina arvostamaan elämää pala palalta enemmän. Tämä pitäisi kuitenkin muistaa myös joka päivä ja sanoa kaikille läheisille niitä asioita joita haluaa heidän tietävän. Muutenkin kaikenlaiset asiat laittavat pohtimaan niitä kysymyksiä, että mitä kaikkea elämältä oikeasti haluaa. Elämä ei ole ikuista ja mullakin esimerkiksi suurimpana toiveena on päästä muuttamaan täältä pois, aloittamaan elämä itsekseen alusta ja lähemmäs niitä ihmisiä, jotka rakastavat ja joita mä rakastan. Jos mä eläisin vielä vuosia näin, niin mä en pystyisi tähän. Tää on liian kuluttavaa ja mä haluan elää enkä jäädä tähän tilaan paikoilleni pitkäksi aikaa. Eilen varsinkin mulle taas iski tämmönen fiilis todella vahvana. Näitä kysymyksiä pitäisi jokaisen miettiä, sillä me eletään vaan kerran ja miksi elää elämäänsä sitten epämukavasti, jos voi tehdä muutoksia ja erilaisia vaihtoehtoja on aina olemassa? Mä en ainakaan halua vuosien päästä havahtua siihen, että elämästä on kadonnut vuosia enkä mä ole elänyt onnellisena. Ja just nyt mä en ole onnellinen vaikka jokaisesta päivästä voi löytää jotain hyvää, jos pysähtyy miettimään. Eläimet tuo mulle joka päivä onnenhetkiä ja esimerkiksi niinkin pieni asia, kun Bambi ihmettelemässä ensilunta <3
" Jos sullon villi sydän niin seuraa mua, jos sullon tahtoo anna sen kuulua vaikka muut ei vielä ymmärrä. Jos sullon villi sydän niin seuraa mua, tiedät ettet saa sitä kahlittua. Se rauhottuu, kun kaiken nään. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti