Eipä olisi kannattanut mennä kehumaan, että ei ole pahemmin kipuja ollut. Nyt on siis Mr. Horton taas vieraillut muutamaan otteeseen muiden päänsärkyjen rinnalla. Pitäisi saada aikaiseksi käydä jälleen kerran lääkärissä ja hoitaa siinä ohella muitakin juttuja. Pari kirosanaa olisi paikallaan...
Äiskä sai viikko sitten ensimmäinen sytostaattitiputuksen eri sytostaatilla. Kaikki meni muuten hyvin ettei tiputuksen aikana tullut mitään allergisia reaktioita, mutta myöhemmin sitten käden kyynärpää näyttää keränneen nestettä yms. Sanottiin, että jos tilanne ei pahene niin ei tarvitse käydä näyttämässä. Kuitenkin verikokeet otetaan ensi viikolla ennen seuraavaa hoitokertaa ja tulehdusarvot ratkaisevat. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Viikon alussa oli polikäynti, jonka oli tarkoitus olla loppukäynti. Toisin kävi, kun kerroin mun pahoista ajatuksista. Nyt siis jouduin aloittamaan lääkityksen, että saan jatkaa polilla ja saadaan pahimmat olotilat kuriin. Ihan kamalan pettynyt fiilis, mutta toisaalta tämä virhe on tehty monta kertaa ja pitäisi malttaa odottaa pidempää hyvää kautta ennen lääkkeiden lopettamista. Tänään on ollut ensimmäinen päivä vähään aikaan, joka on mennyt nyt paremmin tämän huonon kauden iskettyä. Mietin aika usein, että tunnen olevani sellainen taakka eikä olisi kuin yksi ulospääsy kaikesta. En halua rasittaa muita. Ahdistaa taas liian usein eikä mikään ole hyvä, on vaikeaa hengittää. Ne sanat ei auta, että mulla on lapsi, ihanat eläimet, oma koti, ystäviä yms... Se ei vaan mene niin, koska näitä olotiloja ei voi järjellä selittää. Ei ole mitään syytä, mutta on vaan liikaa vaadittu että saisi vaan nauttia elämästä. Se aiempi katkeruus on noussut pintaan, että miksi juuri minä? Milloin tää helpottuu? Milloin tää päättyy? Miksi? Oon myös miettinyt, että pitäisikö mun sulkea tämä henkilökohtaisempi blogi ja muut somet. Ottaa vaan etäisyyttä kaikkeen, koska mä en pysty antamaan itsestäni tällä hetkellä juuri mitään. Se jää nähtäväksi, että mihin suuntaan nämä olotilat alkavat mennä. Toivon todellakin, että parempaan vaikka joskus se toivo on hukassa ja pahasti. No mutta jos aina olisi hyvä olla, niin en varmasti nauttisi niistä hyvistä hetkistä niin täysillä? Jos tää henkinen paha olo ei olisi mulla, niin sitten se olisi jollakin toisella. Usein tekee mieli vaan nostaa kädet pystyyn ja todeta, että mä en pysty tähän enää! En jaksa.
" I tried to forget you
I tried to love you
But I hurt you all the time "
I tried to love you
But I hurt you all the time "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti