Only in the darkness can you see the stars

Mulla on pääosin mennyt ihan hyvin, kun pääsin käymään lääkärissä ja sain kortisonikuurin katkaisemaan Hortonin päänsärkyjä. Kipuja ei ole ollut nyt, mutta kortisonin lopetuksen jälkeen osalla kohtaukset palaavat takaisin. Nyt on vain nautittava niistä kivuttomista hetkistä niin kauan kuin niitä riittää! Jos kivut uusivat, niin sitten uudelleen lääkäriin ja mahdollisesti kuvataan pää uudemman kerran ettei siellä ole mitään ylimääräistä. Viime kuvaus oli siis suppeampi. Pään hermot voivat olla myös todella ärtyneet.

Mitä äiskän keuhkosyöpään tulee, niin sädetykset ovat tosiaan ohi ja itse pääkasvain keuhkoissa oli kasvanut vain vähän. Kun uudet verikokeet on otettu ja ollaan käyty kuuntelemassa sairaanhoitajalta asioita, niin sitten alkaa uusi sytostaattihoito jota voidaan antaa neljä jaksoa eli yhteensä jopa kahdeksan kertaa. Tällä kertaa kyllä myös pää on kuvattava samalla. Luottavaisin mielin mennään ja edelleen otetaan kaikki vastaan mitä saadaan. Tällä viikolla käytiin myös viimein hakemassa peruukki ja suosittelen! Oli kyllä asianmukaista palvelua ja nopeaa, oikein nappivalinta!

Oon käynyt polilla ja siellä on tutkittu esim. epävakaata persoonallisuushäiriötä tarkemmin. Viimeksi oli todella vaikea kerta, koska mulle kerrottiin että mun hoitokontakti päättyy siellä ja mut ohjataan todennäköisesti psykoterapiaan. Heillä ei ole tarpeeksi enää mahdollisuuksia auttaa mua. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että jokin sekamuotoinen jakso on iskenyt ja lääkeasiat ovat senkin vuoksi vaikeita, kun epävakaa personaallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö jylläävät päällekkäin. Mä en kuitenkaan haluaisi taas aloittaa lääkkeitä, mutta painotettiin että varsinkin psykoottisiin oireisiin pitäisi lääkkeet olla ettei psykoosi pääse iskemään vahvana yhtäkkiä näiden harhojen jälkeen mitä mulla on alkanut taas olla. Silloin voisin olla vaaraksi sekä itselleni että muille. En osoittanut vihreää valoa millekkään lääkkeille, joten ehdotettiin että lääkkeet pitäisi käydä ottamassa paikan päällä pitkävaikutteisina etten jättäisi niitä ottamatta. Vaikka taivaan ja helvetin välillä seilaaminen on välillä raskasta, niin mä haluan tuntea enkä olla tuntematta. Mulla on niin tyhjä olo ja aivan kuin joku olisi lyönyt mua vasten kasvoja. Silti haluan uskoa, että parempaan päin mennään. En oo saanut hetkeen edes puettua mun ajatuksia sanoiksi vaikka mulla olisi niin paljon sanottavaa. Päivittäin iskee kamala tyhjyys ja poissaoleva olo, en tunne mun käsiä enkä tunnu tietävän kuka olen. On asioita mitä oon puhunut vain polilla ja vain harvoille ihmisille ja sen takia he ovat kannalla millä ovat. 

Onneksi mulla on elämässä muutamia ihania ihmisiä, jotka saa musta paljon enemmän irti kuin vain tämä pintaraapaisun. Vähän aikaa sitten mä huomasin, että kun oon pakottanut itseni hymyilemään niin se hymy on nyt aitoa ja se tuntuu todella hyvältä. Mä tunnen onnea enkä ole jatkuvasti katse alaspäin <3 Kiitän teitä kaikkia lukijoita siitä, että saan tsemppiviestejä ja teitä kiinnostaa aidosti mitä mulle kuuluu. Joskus sitä pysähtyy miettimään ja mä oon teistä todella kiitollinen. Vaikka mulla ei olisi aikaa vastata kaikille erikseen, niin mä todellakin luen joka ikisen viestin ja ne merkitsee mulle paljon!

Ainiin ja kaiken päälle tosiaan oltiin Jennan kanssa katsomassa Cheekin Valot sammuu-keikkaa Lahdessa ja se oli toteutettu todella upeasti. Onneksi se oli mahdollista, sillä se oli kyllä yksi siisteimmistä kokemuksista ikinä! Siinä on kyllä mies, jota arvostaa ja johon pystyy tietyllä tavalla samaistumaan. Tästäkin riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta tällä kertaa jätän tämän tähän eli kiitän ja kumarran!