Viime kuussa vietiin tosiaan koiranpennut rokotuksille. Ne oli aiemmin jo varhaisrokotettu. Upilla todettiin napatyrä ja katkennut maitohammas. Napatyrälle ei tarvitse tehdä mitään paitsi jos se kasvaa tai muuttuu kovaksi. Tällä hetkellä se ei ole muuttunut huonoon suuntaan. Hetki sitten huomasin, että maitohammaskin oli irronnut itsestään niin ei tarvitse käydä poistattamassa sitä. Molemmat ovat oppineet sisäsiisteyttä, Bambi tosiaan hieman hitaammin kun mulla on niin paljon asioita hoidettavanani, mutta kyllä se tästä. Kotona siis tekee lehden päälle silloin kun on tehdäkseen, mutta osaa pidätellä yönkin yli jo. Musta on niin ihanaa, kun Bambi tulee kylkeen kiinni nukkumaan ja on aina niin iloinen, kun aamulla herään. Se antaa heti aamusta hyvän mielen. Nyt vielä vaan lisää sisäsiisteyden harjoittelua sekä yksin olemista kotona. Bambi tulee Lumon kanssa ihan hyvin toimeen, sen suhteen ei ole hätää ja se on kyllä ihmeellistä miten hyvin Lumo-vanhus on kestänyt tämän kesän helteetkin. Nuorempi kisuni oli kipeänä muutaman päivän ajan, kun ei ruoka eikä vesi maistunut enkä nähnyt sen käyvän hiekkalaatikollakaan. Sitten sille tuli annettua ananaksesta lientä ja öljyä suun kautta mahdollista karvapalloa varten ja alkoihan se ruoka viimein maistumaan. Lähellä oli, että olisi pitänyt lääkäriin viedä mutta hän tokeni.
Kuun ensimmäisenä lauantaina äiti oli iltaan asti hyväkuntoinen ja oma itsensä, kunnes hän soitti mulle paniikissa ettei hänellä ole tuntoa vasemmassa kädessä ja puoli päätäkin oli mennyt tunnottomaksi. Ambulanssi soitettiin välittömästi ja äiti kiidätettiin Meilahden päivystykseen. Siellä otettiin magneettikuvat päästä ja keuhkoista sekä sydänfilmi ja muita peruskokeita. Aivoista paljastui kaksi kasvainta, joita ei kuulemma voi leikata eikä sädettää kokonaan pois. Äiti pääsi neurologian osastolta pois seuraavan viikon tiistaina syntymäpäivänään. Sen jälkeisenä torstaina sitten käytiin lääkärin vastaanotolla ja sädehoidon suunnittelussa. Kasvaimia olikin kolme. Samalla valmisteltiin maski ja otettiin magneettikuvat. Oli aluksi järkytys, mutta onneksi lääkäri sanoi itsevarmasti, että nyt tosiaan pyritään pysäyttämään kasvainten kasvu ja sädehoito kun vaikuttaa muutaman kuukauden, niin kasvaimet mahdollisesti alkavat kutistumaan. Niin pelottavaa kuin se välillä onkin, niin on vaan heittäydyttävä ottamaan kaikki mahdollinen hoito vastaan. Ensimmäinen sädehoito oli eilen, seuraava on huomenna ja viimeinen ainakin tämän erän sädehoito perjantaina. Sitten on pari lääkärin vastaanottoa ja ehkä alkavat lisäksi sytostaatit. Viime viikolla kaiken päälle tuli suru-uutinen, että enoni eli äidin veli on kuollut. Ei kyllä tosiaan kaipaisi suru-uutisia, mutta elämä on niin yllättävä ja kuolema väistämätön juttu meille jokaiselle.
Pari viikkoa sitten jätin lääkkeet aivan seinään ja rauhoittavia on mennyt nyt todella harvakseen. Ensi kuun alussa on lääkäri ja vähän jännittää siellä kertoa, että olen omin päin mennyt jättämään lääkkeet kokonaan pois kun viime kerrallakaan sitä ei suositeltu. Mä haluan nyt kuitenkin kokeilla olla näin ja tuntea tunteet aidosti ja ottaa kaiken vastaan sellaisena kuin ne on. Ensi vastaanotolla sitten tutkitaan epävaakata persoonallisuushäiriötä tarkemmin. Luulin, etten koskaan tulisi näkemään päivää kun mä pärjään ilman lääkkeitä, mutta niin se vain kävi. Mun aggressiot on vähentyneet ja tunnen olevani paljon rauhallisempi kuin ennen. En enää koskaan halua joutua rauhoittavien tai minkään muun takia lääkekoukkuun. Nyt on suhteellisen hyvä olla näin ja tällä mennään. Haluan rohkaista muitakin uskomaan parempaan huomiseen ja siihen, että kaikki vielä järjestyy. Vaikka tulisi otettua askeleita taaksepäin, niin silti jokainen on koko ajan lähempänä voittoa. Kaikki me olemme voittajia! <3 Ainut mikä on alkanut vaivaamaan on taas Hortonin syndrooman päänsärkykohtaukset. Eilen oli taas yksi pahimmista juuri kun oltiin äiskän kanssa syöpäpoliklinikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti