1) Ensimmäinen on ehdottomasti aikaansaamattomuus! Ne, joilta puuttuu aivan täysin se oma-aloitteisuus tehdä asioita. En voi sietää sitä, että aina oletetaan muiden hoitavan kaikki jutut. Tottakai ihmisillä voi olla erilaisia syitä toimia näin, mutta tarkoitan puhtaasti laiskuutta tässä asiassa. "Ihan kohta..." ja aika lentää kuin siivillä.
2) "Hihihi!" ja se kaikkien ihannoima elämän välttämättömyys eli puhelin kourassa. Siinä sitten kysyt että mitä? Vastaus on toki, että ei mitään tai kerron myöhemmin. Sen tietää, että sitä juttua ei kuitenkaan koskaan saa kuulla :D Tekee oman olon aika ulkopuoliseksi, että turha siinä sitten toisen ihmetellä hiljenemistä tai ärtyneisyyttäkin.
3) "Mömmömmöö joo näin tehää heti huomenna!" sanotaan tuhannen päissään ja ollaan niin parasta ystävää. Kun selvä päivä koittaa, niin sitten ei ollakaan enää missään yhteyksissä ja vastataan vain silloin kun itse haluaa.
4) Ne ihmiset, jotka pitävät yhteyttä vain silloin kun tarvitsevat jotain tai tietävät hyötyvänsä jostakin. Jos kyseisellä ihmisolennolla on paha olla, niin silloin tarvitaan tukea mutta sitä ei kuitenkaan tarjota vastavuoroisesti.
5) Sellaiset, jotka on aina menossa ja sitten kun tämä persoona pyytää johonkin ja toinen ei pääse, niin sitten siitä suututaan! Mikä olettamus se on, että toisten pitäisi sitten aina ehtiä näkemään ja tekemään sitä ja tätä? Ei voi käsittää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti