Kyllä tänäänkin vaan riitti vipinää, kun tuli herättyä puolen päivän aikaan. Siinähän se meni koko päivä siivotessa ja säikähtäessä, kun talonmies oppipoikineen tuli soittamaan ovikelloa ja kertoi, että alakerran rouvalle on valunut kylpyhuoneen vedet. Säikähdin, mutta onneksi kävi ilmi että määrä oli todella pieni! Tuli siis pestyä perusteellisesti kylpyammeen alusta ja kun tuo kylpyhuone on alkuperäinen, niin sen remontointikin on jo merkitty kiireelliseksi. Huh! Remonttia odotellessa, toivottavasti ei enää tarvitse säikkyä ainakaan tämän asian kohdalla...
Maanantaina olin äidin seurana verikokeissa ja keuhkoröntgenissä ja eilen sitten kävimme kuuntelemassa tulokset. Lääkäri kertoi, että aiemmin (toivottavasti nytkin) terveeseen keuhkoon on tullut etäpesäke. Tieto ei ole varmaa, koska kyse voi olla myös vääränlaisesta hengitystekniikasta. Eilis illaksi äiti sai jo ajan tarkempaan tt-kuvaukseen ja tulokset kuullaan suunnilleen viikon päästä. Nyt siis jännitetään eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Lääkäri sanoi, että suunnitelmissa olisi hoitaa mahdollisesti sädehoidolla tuo pois. Toivottavasti sitä pesäkettä ei ole! Kaikki oli muuten ennallaan eikä pääkasvain ollut muuttunut pahempaan suuntaan eikä muuta poikkeavaa kuvissa näkynyt. Veriarvot olivat oikein hyvät.
Siirsin tuota eilistä psykiatrin aikaani nyt kuun lopulle, jotta pääsin mukaan kuulemaan tulokset. Huomaan, että en todellakaan voi hyvin sillä purkki rauhoittavia kuluu tätä menoa suunnilleen parissa viikossa. Olo on rauhaton ja ahdistunut koko ajan ja nään painajaisia ilman tuota mirtatsapiiniakin joka niitä aiemmin on aiheuttanut. Odotan niin, että lääkitysasia saataisiin kuntoon ja olisi taas jotain toivoa omastakin hyvinvoinnista. Parempaa ruokavaliota olen pitänyt edelleen yllä, mutta paino se ei vaan tunnu putoavan. Väsymyskin on edelleen suuri, mutta onneksi tuo ulkoilu pitää mielen edes hiukan tasapainossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti