Keskeltä vaikeuksia löytyy mahdollisuus

Reilu kuukausi sitten äiti suunnisti työpaikkalääkärille pitkittyneen yskän sekä toistuvien flunssien vuoksi, joiden seurauksena sitten otettiin keuhkokuvat sekä verikokeita. Aiemmin hän kävi spirometriassa, jotta keuhkojen toiminnasta saataisiin tietoa. Samana päivänä lähes heti keuhkokuvien ottamisen jälkeen hänet pyydettiin takaisin paikalle ja kerrottiin, että häneltä on löytynyt varjostumaa ja mahdollista kasvainta n. 3cm alueelta oikeasta keuhkosta. Se oli järkytys meille kaikille! Sieltä sitten jatkotutkimuksina uuteen spirometriaan sekä tarkempaan tt-kuvaukseen.

Lääkärin vastaanotolla lääkäri kertoi kasvaimen olevan oikeassa keuhkossa kuten jo keuhkokuvista kävi suhteellisen selvästi ilmi sekä todennäköisen keuhkosyövän levinneen hilustasoon ja imusolmukkeisiin. Vaikka siihen oltiin jollakin tapaa varauduttu, että kyseessä on erittäin todennäköisesti syöpä, niin silloin tuntui että maailma romahti. Elättelimme toivoa siihen päivään asti, että jos kyseessä olisikin jokin muu kuin juuri syöpä. Seuraavalla viikolla äiti pääsi koepalojen ottoon bronkoskopialla, joka ei hänen mielestään todellakaan ollut mikään mukava toimenpide. Seuraavaksi jännitettiin sitä, että onnistuiko koepalojen otto vai tuleeko tieto, että seuraavaa lääkärin vastaanottoaikaa siirretään ja koepalat otetaan toisella tavalla.

Tietoa ei tullut, joten tänään kävimme vastaanotolla ja siellä selvisi, että kyseessä todella on keuhkosyöpä, mutta ei nopeasti leviävä pienisoluinen tyyppi. Tilanteeseen nähden tieto tästä oli hyvä ja nyt on lisää uskoa ja toivoa jatkaa eteenpäin! Tänään hän sai b-vitamiinipistoksen sekä reseptin foolihappoihin, jotka aloitetaan jo tänään. Huomenna tulee poliklinikalta soitto mahdollisesta peruutusajasta jolloin sytostaattihoidot aloitetaan mahdollisimman pian.

  
Aiemmin kun on kuullut jonkun sairastavan syöpää, niin on ollut todella myötätuntoinen. Nyt kun se koskettaa omaa perheenjäsentä, niin siihen suhtautuu tunteellisemmin sillä ymmärtää muita syöpää sairastavia paremmin. Tässä sen on oppinut, että turhasta ei kannata valittaa ja miten onnellinen voi olla tällaisenkin tilanteen keskellä, sillä kaikkea tai mitään ei vielä todellakaan ole menetetty! Osaa arvostaa pieniäkin hyviä hetkiä aivan uudella tavalla <3

 " Kaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Vaikka tulevaisuus on arvoitus, on
jokainen vahvasti eletty hetki myös
uutta mukaan otettavaa huomiseen. "