Joulu 2017 ja uuden vuoden suunnitelmat

Nyt se on takanapäin eli joulu! Mukavasti ja rauhallisesti meni ja tyttökin oli tyytyväinen lahjoihinsa :) Lempparit olivat vaaleanpunaiset karvakengät, 6-osainen Muumi-talo sekä moniosainen kynä + vesivärisetti! Lapsen isä esitti joulupukkia ja ei edes tunnistanut häntä :D Mia-Marianne sai kummitädiltään Petralta ihania vaatteita, Muumi-pyyhkeen ja palapelin, josta tykkäsi hirmuisesti. Sitä me tänäänkin taas koottiin yhdessä tytön kanssa :D Yksi lempilahja oli myös leegot! Rakas Lumo-koirani täytti päivää ennen jouluaattoa 13-vuotta, eteenpäin mennään! ;)

 

Oli ihanaa viettää aikaa äidin luona, sillä siellä on aina hyvä olla. Tänään kotiin tullessa meinasin jopa saada kunnon paniikkikohtauksen, sillä varmasti alitajuntaisesti stressaa tuo alakerran naapuri. Laatta lensi, sydän tykytti, itketti ja luulin kuolevani. Täydelliset paniikin oireet. Onneksi siitä tuli selvittyä ja nyt odotan kovasti uutta vuotta, jotta pääsee äiskän luokse ja päivää ennen sitä Casinolle katsomaan Arttu Lindemanin keikkaa. Voitin liput sinne ja samalla saa nähtyä rakasta ystävää eli Mia-Mariannen kummitätiä <3 Siinä tuleekin sitten vietettyä uutta vuotta etukäteen ja uutena vuotena voikin keskittyä vaan herkutteluun!

 
Oon myös innoissani yhdestä mahdollisesta työjutusta ja toivon todella, että tärppää! Se olisi just sellaista hommaa, johon mulla olisi motivaatiota ja jota voi tehdä kotoa käsin. Saisi tienattua ja jotakin täytettä elämään! Toivotaan, toivotaan... Siitä ehkä enemmän sitten, jos tämä menee niinkuin pitäisi. Hyvä kutina mulla ainakin on! Loppuun vielä se, että tuli testattua ensimmäistä kertaa Burger Kingiä ja oli iloinen yllätys, siellä täytyy käydä uudelleenkin! Sitä voisi kokeilla uudelleen näin jouluruokien jälkeen ja sitten siirtyä takaisin siihen kevyempään ruokavalioon ;)

Huomioikaa rakkaat lukijani myös tämä, että rakkaan siskoni Päivi Ojalan ja siskonpoikani Joni Ojalan kissasta ei ole ollut havaintoja muutamaan päivään Ylivieskassa! Yhteydenotot suoraan heille Facebookin kautta, jos on tietoa! Huoli on kova!

Whoever is trying to bring you down is already below you

Olipa mahtavaa nähdä myös parasta ystävääni eli siskontyttöä taas! Saatiin puhuttua mieltä vaivanneet asiat halki, hän on aina ollut mulle se rakkain ystävä ja tuki, niin on edelleen eikä sitä muuta mikään! <3

Tuli samaan syssyyn käytyä viihteellä, mutta se ei haittaa sillä hauskaa oli. Myös aiemmin uusi Rockin Corner tuli katsastettua ja olipa positiivinen yllätys aiempaan verrattuna! Tilat näyttivät paljon suuremmilta ja väkeäkin oli paljon enemmän kuin "entisinä" aikoina kun se oli vielä Länkkäri Pub. Kun on vapaa-aikaa taas, niin varmasti tulee pyörähdettyä uudemmankin kerran.

Värjäsin myös hiukseni kuukausien tauon jälkeen. Pelotti, että miten paljon ne tulevat kulumaan mutta ihan hyvät tuli. Mitä ruokahaluihin tulee, niin ne eivät edelleenkään ole olleet edes normaalit. Tänäänkin syödessä paremmin tottakai ne tulivat laattana ulos. Asia alkaa vaivata yhä enemmän mieltä, joten pakko hakea apua jos tilanne ei muutu.

Ongelmia on tullut lisää myös alakerran naapurin kanssa, josta olen kirjoitellut täällä jo useampaan kertaan. Tänään sain kuulla, että hän on mennyt talonmiehelle väittämään, että asunnossani riehutaan. Miten minä täällä tyttäreni kanssa riehuisin? Todennäköisesti lapseton ihminen ei ymmärrä sitä koskaan, että lasta ei voi pakottaa olemaan hiljaa tai saada sitä nukkumaan sormia napsauttamalla. Talonmies kehottikin tekemään virallisen valituksen kyseisestä naapurista, mutta ensin odottelen kirjoittamaani sähköpostiin vastausta uudelta isännöitsijältä. Sen jälkeen viisastuu enemmän, että millä tavalla kannattaisi alkaa etenemään.

Toki mieltä on myös pahoittanut se, että äitiyttäni on tultu arvostelemaan vain somessa näkyvissä olevien kuvien perusteella. Pääsin kyllä nopeasti asian yli, sillä tiedän itse mikä on totuus. On väitetty esim. sitä, että tyttöni istuu päivät pitkät syöttötuolissa tai "häkissä" eli leikkikehässä jota ei täällä enää edes ollut pitkään aikaan! Ihankuin kukaan meistä olisi ihmisenä täydellinen, mutta silti tiedän näiden väitteiden olevan silkkaa paskapuhetta ja oon lapselleni paras mahdollinen äiti! <3 Inhottaa, että tuli näiden väitteiden keskellä pahoitettua muutamien ihmisten mieli, mutta silti itse tiedän mikä on totuus ja se kuka ikinä näitä juttuja on väittänyt, niin toivottavasti tuntee piston omassa tunnossaan. Mä en tosiaan halua kuulla enempää! Ei haittaa, jos muista asioista tultaisiin mussuttamaan, mutta äitiyden arvostelu menee tunteisiin ja pahasti. Kaikesta huolimatta ihanaa joulun aikaa kaikille! <3

Testauksessa J.Mäki professionalin hiustuotteet

Pääsin mukaan testaamaan J.Mäki professionalin hiustuotteita ja näistä tuotteista kokeilin tuuheuttavaa shampoota ja hoitoainetta sekä korjaavaa shampoota ja hoitoainetta. Tuotteet olivat mulle aivan uusi tuttavuus, sillä en muutenkaan oo mikään hiustieteilijä :D Alla olevat kuvat on otettu J.Mäki professionalin sivustolta.

Oon pilannut hiukseni liiallisella värjäämisellä ja vaalentamisella ja nuo korjaavat tuotteet olivat positiivinen yllätys, sillä sain pesun jälkeen hiukseni kammattua paljon helpommin pelkäämättä, että kaikki katkeavat kampaan :D Hiuksista tuli myös ihanan pehmeät ja tuotteiden tuoksu oli hyvä, mistä oon myös tarkka! Jotkut kokeilemani tuotteet muilta merkeiltä ovat muuten ajaneet asiansa, mutta tuoksu on ollut kamala. Tää oli aivan mahtavaa, että tuo korjaava vaikutus alkoi näyttämään merkkejä jo yhen pesukerran jälkeen ilman säännöllistä käyttöä. Monissa tuotteissa kun on maininta, että vaikutus voi alkaa näkymään vasta parinkin viikon säännöllisen käytön jälkeen.

Mitä taas näihin tuuheuttaviin tuotteisiin tulee, niin nekin olivat positiivinen yllätys. Omien mokien takia sekä luonnostaan vihaan hiuksiani, sillä ne ovat kamalan lättänät ja ohuet eivätkä näytä yhtään miltään ilman hiusten muotoilua. J.Mäki professionalin tuuheuttava shampoo sekä hoitoaine tekivät sen, että hiukset näyttivät todellakin tuuheammilta kuivuessaan pesun jälkeen. Hiustenkuivainta en käytä nykyään enää ollenkaan, sillä se kuluttaa hiuksia paljon. Tuotteissa oleva bambu-uute oli mulle sellainen sana, johon en ole aiemmin törmännytkään. Pesun jälkeisillä kammatuilla ja kuivuneilla hiuksilla olisi kehdannut lähteä jopa ulkomaailmaan ilman sen kummempia muotoiluja.

Kiitos siis, että sain olla mukana testaamassa näitä mulle uusia tuotteita ja tämän testauksen myötä löysinkin sellaisia tuotteita jotka voisin ottaa vaikkapa päivittäiseen käyttöön. Etsinnässä onkin ollut joku nykyistä parempi tuote, josta saisikin sellaisen vakkarituotteen ja näitä voisi suositella muillekin! :D Oisko se nyt sitten tämä?

Suomi 100 vuotta!

Hyvää 100v itsenäisyyspäivää koko Suomi! <3 Tää päivä onkin tullut otettua aivan rauhallisesti :)

 

 

Siskonpoika ajeli Helsinkiin viime viikonlopuksi ja oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa! Tottakai sitä käytiin hiukan juhlimassa, laulamassa karaokea ja katsomassa tonttutyttöjen strippishow :D Ja katsomassa OG Ulla-Maijan keikka! Vähän erilainen viikonloppu siis kuin yleensä. Käytiin äiskän kanssa myös ottamassa viime viikolla influenssarokotteet ja vielä muutama asia on tulilla. Omasta aktiivisuudestani huolimatta en ole saanut vieläkään kaikkia asioita hoidetuksi. Äiskä lähti siskonpojan mukaan pohjoiseen ja nyt onkin tullut oltua äiskän kämpällä hoitamassa Mamma-kissaa ja nauttimassa suuremmista tiloista.

 

 

 

 

 

Olin eilen lääkäriin yhteydessä ja päätettiin, että Mirtazapinia jatketaan kuitenkin siitä huolimatta vaikka aloitan tuon tupakasta vierottautumislääkkeen. Tuo tupakasta vierottautumislääke aiheuttaa siis unettomuutta ja Mirtazapin olisi järkevää pitää siinä rinnalla helpottamaan nukkumista. Ruoka ei oo vieläkään alkanut maistumaan kunnolla, mutta ei ole painokaan pudonnut. Kummastuttaa ja ärsyttää. Oksennus lentää myös, jos syö suuremman kuin hiiren annoksen. Piristyksenä kuitenkin oon tutustunut muutamiin ihmisiin ja kavereita mulla ei tosiaan ole ainakaan liikaa! :D Nyt nukkumaan, hyvää yötä! <3

Mirtazapinin lopetus

Tänään olikin ahkera päivä ja tuli hoideltua asioita, huomenna jatkuu! Tuli käytyä Mäkissä, sillä Mirtazapinin lopetettuani ruokahalut katosivat lähes täysin. Toki tuli myös ostettua vähän herkkuja, että edes joku menisi alas. Lääkkeen kanssa ruokahalut olivat välillä aivan valtavat ja tuntui kuin olisin syönyt lähes koko ajan jotakin :D Keskivartalossa on vararengasta, joten pieni syömättömyys ei ole pahasta. Tuntuu kyllä oudolta, kun nykyään saa jopa muistuttaa itseään syömisestä. Näläntunnetta ei vaan yksinkertaisesti ole ja useimmiten jopa ällöttää ajatella ruokaa. Täytyy vielä lääkärin kanssa pähkäillä sitä, että olisiko pienempi annos mirtatsapiinia hyväksi tuon uuden Zybanin rinnalla. Yöt ovat nykyään unettomia, sillä unta on vaikeaa saada. Mirtazapinin kanssa se onnistui hyvin. Sen lääkkeen teho kuitenkin heikkeni mielialan kohdalla :( Vielä en ole siis Zybania aloittanut, sillä haluan selvittää vielä muutamia asioita ja saada mieltä painavia juttuja mahdollisimman paljon hoidettua, jotta tupakanlopettaminen olisi sitten se ykkösjuttu ja motivaatio olisi korkealla! Tämä kuitenkin tulee tapahtumaan pian, sillä aika moni juttu alkaa pääosin olla aika mallillaan.

Vielä pitäisi käydä jouluostoksilla ja huomenna jatkuu shoppailu muutenkin. Tavallaan odotan joulua, koska parhautta on se yhdessäolo ja jospa se jouluruokakin sitten maistuisi ;) Lyhyt teksti, mutta tuli ainakin nuo pointit esiin että mitä Mirtazapinin lopettaminen on tuonut tullessaan! Ja ei, toinen kattini ei ole noin lihava miltä kuvassa näyttää :D

Yösyöttö-elokuva

Tänään olikin pitkästä aikaa leffapäivä ja käytiin katsomassa Korjaamo-nimisessä paikassa elokuva nimeltään Yösyöttö. Sitä ei esitetä ollenkaan Finnkinon teattereissa. Yösyöttö kertoi isästä, joka jää kaksin vastasyntyneen vauvansa kanssa vaimon lähdettyä suoraan synnytyssairaalasta Espanjaan karkuun perhe-elämää. Se oli hauskaa komediaa vaikka todellisessa elämässä tuollainen tilanne olisi aivan kamala! Nauraa saatiin ja äiskä tykkäsi leffasta kovasti :) Hän ehdotti sen katsomista silloin, kun käytiin edellisen kerran leffassa katsomassa osittain äiskän kotikulmilla kuvattu Saattokeikka-elokuva. Yösyötöstä näytettiin silloin mainoksia. Seuraavaksi suunnitelmissa on käydä katsomassa uusi Tuntematon sotilas.

Otettiin ennen leffan alkua yhdet greippilonkerot. Yleensä aina julkisissa paikoissa mulla iskee kamala päänsärky ja niin se iski nytkin leffasta pois päästyämme. Otin sumatriptaania ja oksikodonia sekä pahoinvointilääkettä. Meni onneksi ohi! Saattaa olla osittain syytä tuossa greippilonkerossa, sillä en muista montakaan kertaa milloin olisin juonut sitä ilman päänsärkyä. Muutenkaan lääkitysten kanssa ei saisi alkoholia nyt ottaa ja osassa on greippi kielletty, mutta tuli tuo 0.33l lasillinen otettua. Tyttö on ollut koko viikonlopun hoidossa vaarinsa luona ja hyvin on mennyt. Oon nyt päättänytkin, että tyttö saa olla siellä kerran kuukaudessa kokonaisen viikonlopun. On ihanaa, että hänen vaarinsa hoitaa häntä innolla eikä se ole hänelle millään tavalla pakkopullaa. Jos hän ei hoitaisi tyttöä, niin en saisi kyllä käytännössä ollenkaan vapaa-aikaa. Onneksi on tuollainen ihminen olemassa! Mietin juuri myös sellaista asiaa, että miten sitä ennen veti perseet olalle aina kun oli mahdollisuus, mutta nyt se ei ole käynyt mielessäkään. Oon tainnut oppia jotakin ja kasvaa henkisesti, joten mulla on oikeus olla jopa hiukan tyytyväinen itseeni ;) Ulkonäköön en ollut tänään tyytyväinen, joten ei-valokuvauksesta-tykkäävä äiskäni saa edustaa ;D

Fiilis on ollut suhteellisen hyvä, tosin välillä pieni ahdistus iskee ihan pienistäkin jutuista. Myös pientä epätodellisuuden tunnetta on ollut, koska välillä tuntuu etten tiedä kuka olen tai millainen mä olen. Vaikeaa selittää, mutta tuntuu kuin mä vaan toimisin tehden asioita tiedostamatta sitä jollain tasolla. En osaa vastata kysymykseen, että kuka minä olen? Sekavaa tekstiä, mutta pointti on se että välillä todellisuuden rajat eivät ole selkeät. Joutuu ihan pysähtymään miettimään :D

Huomenna tyttö tulee takaisin kotiin ja odotan sitä jo nyt innolla! Varmasti neidillä on paljon asiaa, kun yrittää selittää että mitä hän on puuhaillut viikonloppuna :) Onpa ollut outoa, kun ei ole ollut sellaisia tiettyjä päivärutiineja mitä meillä tytön kanssa aina on. Nyt ei ole tarvinnut huolehtia siitä, että onko iltaisin valot tarpeeksi hämärällä, tyttären tarvikkeet lähellä yms :D Itkuhan siinä tietenkin taas meinasi tulla, kun tyttö lähti reissuun mutta tekee se omakin aika välillä hyvää. Ei tarvitse kantaa huolta muista kuin itsestään vaikka toki olen viesteillyt, että miten tytöllä on mennyt siellä. Sydäntä lämmittää, että kaikki on hyvin ja hänellä on muitakin ihmisiä ympärillään jotka hänestä välittävät <3

Happiness is seeing your kid happy

Tänään olikin hiukan erilainen päivä kuin yleensä ja tyttäreni kummitäti ja samalla hyvä ystäväni Petra sai houkuteltua lähtemään käymään Itäkeskuksessa Leikkiasema Veturissa. Se on pieni lasten leikkipaikka ja se oli ensimmäinen kerta, kun Mia-Marianne kävi sellaisessa :) Aluksi mua jännitti, koska julkiset paikat ovat mun kauhu, mutta tästä selvittyäni ainakin itseluottamus nousi! Tottakai on positiivista, että tytär voi ottaa näin kontaktia muihin lapsiin sekä tutustua heihin, kun hän ei ole vielä päiväkodissa ja en juurikaan tunne lapsiperheitä. Täytyy ottaa tapa käydä tuolla aina välillä! Käytiin samalla reissulla vilkaisemassa myös uutta kauppakeskusta Easton Helsinkiä.

 Ainiin ja sain tänään myös kivaa postia nimittäin kirjeen Afrikasta ystävältäni Virvalta! <3 En olekaan pitkään aikaan rustaillut ihan perinteistä postia, mutta nyt pääsenkin niin tekemään :)

Kun oma koti on muuttunut painajaiseksi

Oon kirjoittanut aiemminkin siitä, että millaista on elämä kun naapurina asuu sellainen ihminen, joka tyrannisoi muita pienimmistäkin asioista. Vieläpä alakerran naapuri, joka todellakin pitää kamalat koputusorkesterit pienimmästäkin kolahduksesta. Täällä linkki yhteen näistä kirjoittamistani teksteistä.

Muutamia kuukausia sitten piti irrottaa lapsen leikkikehästä pohja, sillä välillä hän innostui hetkeksi aikaa pomppimaan siinä aiheuttaen pientä meteliä. Tämä kaikki kuitenkin tapahtui päiväsaikaan ja tässä tapauksessa jopa kirjoitin naapurille lapun ilmoittaakseni, että pohja on poistettu ja pahoittelin siitä syntyvää meteliä. Hänelle on myös huomautettu ystävällisesti häneltä oveensa unohtuneista avaimista. Sellainen tilanne olisi itselle painajaista, kun unohtaisi avaimensa oveen ja joku vielä varastaisi ne ja tulisi luvatta omaan asuntoon. Jälkikäteen mietittynä inhottaa, että on pitänyt olla ystävällinen, sillä meno hänellä vaan pahenee pahenemistaan.

Viime yönä käsiä pestessä wc-käynnin jälkeen hän piti jälleen kerran tutun koputussoolonsa johon lapsikin heräsi. Sitten hän vielä keksi, että miten mukavaa on alkaa huutelemaan wc:n ilmastointikanavasta! Sieltähän hän sitten uhkaili, että soittaa poliisit jos meteli jatkuu. Mikä ihmeen meteli, eikö hän itse pidä hygieniastaan huolta? Olisivat varmaan poliisit nauraneet, sillä eihän heillä toki ole tärkeämpiä tehtäviä kuin tulla huomauttamaan pikaisesta käsienpesusta syntyneistä äänistä. Olin jo aiemmin yhteydessä isännöitsijään häiritsevästä koputtelusta jopa päiväsaikaan ja kyselin jopa tarkemmin siitä, että onko suihkussa käynnille tietty aika. Luonnollisestikin suihkussa saa käydä kellonympäri, sillä joku voi olla vaikka vuorotöissä. Minulle myös kerrottiin, että asiaa käsitellään seuraavassa kokouksessa ja että olisiko minulla kellonaikoja hänen häiritsevästä käyttäytymisestään. Liian kilttinä ihmisenä tietenkin vastasin, että kellonajat on mutta he voivat antaa asian olla mikäli koputtelu ei jatku. Juttelin myös talonmiehen sekä muiden rapun ihmisten kanssa siitä, miten hän aiheuttaa haittaa itse koko talonväelle koputtelemalla.

Musta tuntuu todella pahalta, että tää vainoaminen on jatkunut neljä vuotta eli siitä asti, kun muutin tänne. Kodin pitäisi olla turvapaikka jossa saa kuulua normaaleja elämisen ääniä. Kodin pitäisi tuntua kodilta, jonne on aina mukava tulla. Täällä se ei ole ollut niin vaan aina on se odotuksen tunne, kun pääsee muuttamaan pois. Tuntuu pahalta, koska mä muuten viihtyisin täällä vielä hetken aikaa. Kuitenkin yksi ihminen voi muuttaa asioita niin paljon, että omasta kodista tulee painajainen ja välillä tulee oltua äidin luona pitkiäkin aikoja, koska ei yksinkertaisesti uskalla olla kotona. Nyt vaan punnitsen eri vaihtoehtoja, että mitä mun pitäisi tehdä tämän asian kanssa. Otanko isännöitsijään uudestaan yhteyttä vai kirjoitanko tälle naapurille suoraan? Tosin tämä jälkimmäinen ei ole ennenkään auttanut ja aina saa pelätä, että milloin hän tulee ulkona vastaan ja kilahdan aivan täysin! Välillä tuntee aivan mieletöntä alakuloisuutta siitä, että ei saa elää kuin normaali ihminen vaan joutuu jatkuvasti pelkäämään. Välillä taas iskee kamala raivo koko ihmistä kohtaan, että jos hän tulisi siinä tilassa soittamaan ovikelloa niin varmasti tulisi kunnon tappelu. Aina vaan toivoo rauhallisempina kausina, että tilanne vielä muuttuu. Nyt tiedän, että se ei muutu kuin minun tai hänen muuttaessa täältä pois. Ja ei voi olla sattumaa, että kaikki tässä asunnossa asuneet ovat olleet hänen mielestänsä häiritseviä!

Resepti tupakoinnin lopettamiseen

Tuli nukuttua erittäin huonosti ja levottomasti sekä nähtyä valveunia koko yön ajan lääkäriaikaa edeltävänä yönä. Lääkäriltä kuitenkin sain juuri sen reseptin kuin halusinkin, täytyy vaan vielä selvittää tuosta lääkkeestä pari asiaa. Kyseessä on Zyban, bupropioni/amfebutamoni jota käytetään tupakasta vieroittautumisen lisäksi myös masennuksen hoitoon. En oo vielä käynyt hakemassa niitä, mutta kirjoittelen niistä lisää kunhan aloitan niiden ottamisen ja tupakoinnin vähentämisen ja toivottavasti lopettamisen. Haluan joskus olla yksi esimerkki heistä, jotka lopettivat tupakoinnin! :D Lääkärin tekemän testin mukaan olen erittäin riippuvainen nikotiinista :D

Viime yönä tulikin sitten valvottua ja nukahdin varmaan vasta joskus viiden aikaan aamulla. Otettiin tyttären kanssa lääkärissä käynnin jälkeen neljän tunnin päiväunet, joten se vaikutti. Varmasti olisi tullut nukuttua pidempäänkin, jos järkyttävä päänsärky ei olisi herättänyt. Mulle on lähes aina iskenyt kamala ahdistus päiväunilta heräämisen jälkeen. En edelleenkään tiedä, että mikä siinä on :D Hortonin syndrooman toteamisen jälkeen harvemmin on enää päiväunia tullut nukuttua, sillä se on yksi vaikuttava tekijä aloittamaan kipukohtauksen. Lisäksi tietenkin on kova migreeni. Päänsärky hellitti onneksi oksikodonilla. Iltaa vasten tuli virkistyttyä ihan liikaa ja tuli Lumoakin taas puunattua kuntoon :D

Tänään tuli käytyä äiskällä ja oli kyllä kamala lumisade! Tällä kertaa sentään varauduin kunnolla :D Eilen mieliala pomppi laidasta laitaan, kun lääkäriin meno jännitti ja sen jälkeen itketti ja jopa raivostutti. Se oli varmaan joku omalaatuinen helpotustunneskaala :'D Loppuillan ja yön olinkin kuin pilvissä. Tänään olo on ollut tyhjä, ei niin negatiivisia kuin positiivisiakaan tunteita. Siivottua tuli vaikka onkin ollut väsynyt olo keikahtaneen unirytmin takia. Viime yönä tai siis aamulla unenlaatu oli jälleen todella huono. Tänään en sitten päiväunia ottanut vaan päätin valvoa iltaan asti jotta saa tämän unirytmin taas korjaantumaan. Aamuksi on onneksi herätys ihmisten aikoihin, koska täytyy soittaa pari puhelua. Pian mun iltarutiinien mukainen iltakaakao nassuun ja peiton alle katsomaan telkkaria siihen asti, kunnes nukahdan :D Toivottavasti tällä kertaa ei käy alla olevalla tavalla...