Päänsäryt ovat jatkuneet edelleen, joten tässä vaiheessa voi jo sitten varmaan todeta, että ei se estolääke toimi? En tiedä, että onko sattumaa kun oli poliaika ja siellä määrättiin Lyricaa sekä ahdistuneisuuteen että päänsärkyihin niin se piti päänsäryt pari päivää poissa. Heti kun en ottanut sitä, niin tulihan se särky sieltä. Lyricasta kuitenkin on sen verran huonoja juttuja tiedossa, että mä en todellakaan aio alkaa sitä napsimaan säännöllisesti vaikka se pitäisikin kivut poissa. Ahdistukseen sitä tarvitsee aika ison annoksen, joten en nää sitäkään hyvänä asiana. Otan joko muutaman päivän päästä neurologin kanssa asian puheeksi tai sitten kun on polin lääkärin soittoaika, että voisiko vielä kokeilla jotakin muuta jolla olisi mahdollisesti positiviinen vaikutus niin päänsärkyihin kuin ahdistuneisuuteenkin. Just tänään mietin, että ahdistuneisuus ja Horton on varmaan pahimpia juttuja mitä oon kokenut sairauksien joukossa. Mulle ehdotettiin polilla erilaisia ryhmiä ja vaikka ne kuulostivatkin ihan hyviltä, niin mulla ei ole voimaa alkaa sellaiseen just nyt. Aiemmin tuntui, että olin mutta silloin voinkin paremmin. Tällä hetkellä kaikenlaiset ylimääräiset jutut toisivat vaan lisää stressiä. Nyt odotan lääkäriaikaa, että saisin sairasloma-asiat kuntoon.
Oon onnistunut pitämään hermoni suhteellisen hyvin kurissa, mutta tänä iltana ärähdin kun hermot meinasi pettää ihan täysin. Mulla oli ahdistus päällä jo herätessä, jonka vuoksi ei olisi mieli tehnyt nousta sängystä ollenkaan ylös mutta pakkohan se oli. Jos ahdistus tuntuu vaan henkisesti, niin jo se on todella epämukavaa mutta kun alkaa fyysisetkin oireet iskeä kunnolla päälle, niin se tuntuu aivan helvetiltä. Illasta iski nekin ja jalat meinasi pettää ja tuntui kuin olisi kirjaimellisesti jossakin huvipuistolaitteessa, mutta ahdistusfiiliksessä sellainen ahdistusaalto pyyhkäisisi koko kehon läpi. Tuntui, että saan vähintään sydänkohtauksen. Mulla ei oo todellakaan ollut ikävä näitä kovia ahdistuksia ja sen takia lääkitysasiat olisi pakko alkaa saada kohdalleen, koska tällä hetkellä mä en pärjää ilman niitä. Kun lääkkeistä saisi taas sen alkuavun, niin sitten niitä olisi taas helpompi vähentää ja päästä elämään kiinni.
Kun miettii viime kesän loppua, kun Bambikin tuli mulle niin silloin mä voin oikeasti hyvin. Mä jaksoin ajatella asioiden valoisia puolia niiden synkkien puolien sijasta. Mä en ollut väsynyt, jaksoin laittautua ja mulla oli energiaa tehdä asioita. Silloin kävelin Bambin kanssa päivittäin ainakin 7km lenkkejä ellen pidempiäkin. Tein töitä ja asiat oli aika mallillaan. Nykyään mä näytän ihan kamalalta tummine silmänalusineni ja juuri ja juuri jaksan laittaa vähän meikkiä jos on jotakin pakollista menoa. Tällä hetkellä mua ei huvita nähdä ihmisiä lainkaan ja haluaisin vaan pysyä omissa oloissani. Äiti on poikkeus, koska sinne on aina kiva mennä kun siellä ei ahdista. Mun ruokahalut on todella vähäiset ja vaikka ei ole mitään lääkitystä joka veisi ruokahaluja niin siitä huolimatta useimmiten ei vaan maistu. Sitten saatan käydä rääpimässä öisin jotain todella epäterveellistä mikä ei todellakaan kuulunut pitkiin aikoihin mun tapoihin :D Naurattaa, mutta ei naurata. Nää muutokset on niin huomattavia, että mä huomaan ne itsekin. Mä uskon, että myös tää mun lähiajan flunssasairastelu liittyy just tähän jaksamattomuuteen, koska olin juuri taas kipeänä ja olen edelleen hiukan.
Äiskä sai joku aika sitten toisen annoksen karboplatiini-vinorelbiinitiputusta. Valitettavasti flunssa iski myös häneen, jonka takia tällä kertaa sytostaattikapseleita ei voinut ottaa kotona. Ennen kapselihoitoa otetaan verikokeissa vaan hemoglobiini, mutta nyt soitin syöpäpolille ennakkoon, että ottaisivat myös tulehdusarvot. Ne olivat hiukan yli 50. Nyt olisi tarkoitus ottaa verikokeet puolessa välin kuuta ja jatkaa hoitoa normaalisti, jos kaikki on kunnossa. Nyt kävi kaiken päälle vielä niin inhottavasti, että äiskä liukasteli villasukkineen ja todennäköisesti selässä oleva kipu johtuu siitä. Jos se ei mene ohi, niin se on kyllä lähiaikoina tutkittava ettei sitten aleta syyttää kipua sytostaattihoitojen takia ja taas tule mutkia matkaan. Ei auta kuin mennä eteenpäin, kaikissa asioissa. Silti niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti