Olin viime viikon torstaina mukana äiskän magneettikuvaus-käynnillä ja lääkäri soittikin tuloksista hänelle heti seuraavana päivänä. Tulokset olivat ne, että yhden kasvaimen sijasta tarkemmalla kuvauksella aivoista paljastui toinenkin kasvain, joka oli pettymys. Keuhkosyövän lähettämiä etäpesäkkeitä. Suunnitellut sytostaattihoidot siirtyvät siis ensi vuoden puolelle ja edessä on sädehoito rauhallisella aikataululla. Maanantaina käydään äiskän kanssa molemmat verikokeissa ja multa tutkitaan silloin maksa-arvot kolmella kokeella. Niitä ovat tämänhetkinen tilanne sekä kokeet joista näkee maksan rasituksen pidemmältä ajalta. Tässä tilannekatsaus terveysasioiden puolelta :] Alhaalla muuten tatuointi, jonka äiti kuulemma haluaa maksaa mulle :D Tätä en ois koskaan uskonut kuulevani. Tämä sydänkäyrä mustavalkoisena vasemman käsivarren sisäpuolelle kuvastaisi kaikkea tätä taistelua, jota me jatketaan sinnikkäästi edelleen!
Mitä muita fiiliksiä mulla on ollut? Aika sekavia. Välillä tuntuu, että haluaa vaan irrotella menemään ja unohtaa ikävät asiat, mutta niitä kun ei noin vaan pääse pakoon tai pysty irrottelemaan niin usein kuin joskus olisi tarpeen. Aina on vastuu, ei pelkästään itsestään. Tässäkin tarkoitan lasta ja eläimiä. Toisaalta taas tuntuu yksinäiseltä, kun muut ovat viikonloppuisin menossa ja mä vaan nökötän täällä kotikolossani läppärin kanssa. Oon kuitenkin päässyt irtaantumaan nykyään normaalista arjesta enemmän kuin aiemmin, joka on tehnyt hyvää! Ei pitäisi valittaa, mutta silti se yksinäisyys aina välillä nostaa päätään. Toisaalta mä taas tykkään yksinolosta. Eli yksin muttei yksinäinen? Joo... Mitähän mä taas selitän? Jotain epämääräisiä negatiivisia piiloisia tunteita? Haha! :D No ei, mutta oon miettinyt myös sitä miten elämästä voi nauttia, kun pysähtyy joskus miettimään kaikkea sitä mitä on eikä pelkästään sitä mitä ei ole. Mulla on kaunis, oma koti, ihana lapsi ja mahtavat eläimet. Se riittää. En mä edes tiedä, että mitä mä kaipaisin tällä hetkellä? Ehkä jotain erilaista, että vois vaan joskus kuunnella jonkun muun ihmisen ongelmia, pitää hauskaa ja unohtaa itse kaikki ikävä :) Myöhemmin tulossa postaus siitä, että mistä kaikesta mä unelmoin tai mitä haaveita mulla on tai on joskus ollut. Muuten tää koko kirjoittelu menee vielä epäselkeämmäksi :D
Ihmis/parisuhteet? Niitä miettiessä mä ehkä tuhoan aina kaiken itse siitä syystä, että mulla on niin suuri itseinho. Peilikuva ei näytä hyvältä ja itsevarmuus on huono. En pysty näyttämään muille sitä mitä kaikkea mä oikeasti olen. En pysty uskomaan muiden positiivisia sanoja. En kestä läheisyyttä tai kosketusta. Tuntuu niin turhauttavalta edes yrittää mitään vaikka miksi olisikaan pakko, jos ei koe olevansa valmis? Mielenterveysongelmia ei edelleenkään ole saatu kunnolla hallintaan, vaikka ne jossain määrin ovatkin helpottaneet. Harhoja ja vainoharhaisuutta on. Paras tapa ehkä joskus päästä plussan puolelle ihmissuhteita ajatellen, niin ehkä mun täytyisi uskaltautua taas puhumaan näistä asioista ulkopuoliselle taholle, joka ei mua tunne. Silloin saa sellaisen ulkopuolisen mielipiteen eikä kenenkään tutun ihmisen kaunisteltua mielipidettä. Nojoo tässä se taas kuultiin, että en vaan usko! :D
" Laita sun sielu siihen nyt sä voit vaan lepää
pidän sut lämpimänä vaik tääl mun linnassa vetää
mut ethän käy tutkimaan näit salaisii kammioit
koska kaikki mitä saatat löytää ei nii nättii oo "
" Mä vannon vannon vannon
että huomenna sekoiluni päättyy
mut jatkan jatkan jatkan
kunnes sun sydämesi särkyy "
Loppupointti on se, että mun pitäisi taas repäistä itseni niskasta ylös ja alkaa noudattamaan sitä mun normaalia rutiinia, jolloin olo tuntui niin fyysisesti kuin henkisestikin paremmalle. Eli terveellinen ruokavalio, enemmän liikuntaa ja säännöllinen lääkkeiden syöminen. Aina kun alkoi kokea ulkomuodossa ja mielialassa positiivista muutosta, niin jaksoin olla muillekin paljon parempi ihminen :D Yksi kummitteleva herkkuruoka on ikävä kyllä tällä hetkellä juustopasta, johon tulee juustokermaa, juustoraastetta, kanaliemikuutio, sipulia, kanaa, mustapippuria ja tietenkin itse se pasta. Lähes kaikenlainen pasta on mun suuri heikkous ja pastaa juuri aiemmin yritin vähentää ja paljon lukuunottamatta niitä mun Fitnesstukulta tilaamiani shiratakinuudeleita! :D Niistä en luovu, joten kai niitä on taas hankittava pastan korvikkeeksi. Mummokoira-Lumo on tällä hetkellä äiskän luona, niin tulee äiskälläkin liikuttua enemmän eikä vaan myöskin nökötettyä neljän seinän sisällä. Jospa tämä teksti oli nyt tässä ja seuraavassa sitten vaikka niistä haaveista ja unelmista? ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti