19. marraskuuta 2017

Writing is an exploration. You start from nothing and learn as you go.

Olin varmaan 3-vuotias, kun isä opetti mua käyttämään tietokonetta eli 20 vuotta sitten! Näin se aika vaan menee... Pienenä pelailtiin isän kanssa kaikenlaisia tietokonepelejä ja Keen 4 oli mun ehdoton lemppari :D Jo ala-asteelta lähtien aloin kirjoittelemaan sähköistä päiväkirjaa nettiin eri sivustoille, se oli hyvä ja nopeampi tapa purkaa omia ajatuksia vaikka aina ne ajatukset eivät olleetkaan kovin ruusuisia.


Aktiivisesti oon blogeja kirjoitellut n. 13-vuotiaasta lähtien, nimi vaan on muuttunut elämän varrella monet kerrat ja silloin kuvailtiin myös hauskoja videoita sen aikaisen ystävän kanssa. Ne on vieläkin tallessa! :D Nyt viimein päätin, että krisutale on mulle se sopiva nimimerkki, koska Krisu on mun lempinimi ja tale viittaa fairy_taleen_ eli tavallaan kertomuksiin. Aiempia nimimerkkejäni en paljasta, sillä niillä nimimerkeillä on vielä netissä materiaalia. En oo niitä poistanut, mutta en aio myöskään tuoda niitä esiin. Kirjoitin aiemmin myös suht aktiivisesti runoja ja mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta? :'D


Lukioaikana perustettiin myös yhteinen blogi Petran kanssa ja tehtiin vlogeja pääosin reissuistamme ympäri Suomea, mutta nimimerkki on tässäkin tapauksessa vaihtunut monesti. Halutaan kuitenkin, että se kuvastaa meitä molempia ja omalla persoonallisella tavalla. En oo varma, että ollaanko me vieläkään hiottu sitä nimeä loppuun asti :D


Oon myös miettinyt sitä, että pitäisikö tällä pysyvällä nimimerkillä alkaa tehdä aktiivisemmin videoita kuten storytimeja, Q&A tyyppisiä juttuja tai vaikkapa jotain haasteita? Vlogeja tekee eri näköiset, ikäiset ja luonteiset ihmiset joten mun mielestä kenenkään ei kannata pelätä videoiden tekemistä, jos se kiinnostaa :) Jos kuitenkin pelkää kritiikkiä kovasti, niin silloin asiaa toki kannattaa harkita sillä sitä tulee väistämättä jossakin välissä. Kaikki eivät voi tykätä kaikista. Rakentava palaute toki on aina tervetullutta! Siltikään en ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka kommentoivat nimimerkin takana pelkkiä ilkeyksiä. Se on mun mielestä todella surullista, koska jotkut ottavat siitä kamalat paineet itselleen :/



Mun mielestä kaikkein hienointa on se, että voi jakaa omia tunnetiloja kaikille ja antaa neuvoja tai päinvastoin myös saada niitä! Yleensä jos mietin reissua jonnekin tai jonkin asian hankkimista, niin etsin nimenomaan mielipiteitä muiden blogeista yms :) Sellaiset kirjoitukset on hyödyllisiä, joissa kerrotaan myös jonkin tavaran huonoista puolista. Some on mulle myös tavallaan pakopaikka todellisuudesta, koska voi vain lätistä jotakin turhanpäiväistä ja unohtaa kaikki muut ympäröivät ikävät asiat. Mun mielestä on mukavaa, että muut kertovat mulle myös omista vaikeistakin kokemuksistaan. On siis hienoa antaa muille jotain ja saada siitä takaisin, jos voi olla jollain tapaa avuksi. Mun blogin suosituimmat tekstit liittyvät pääosin terveyteen liittyviin asioihin. Niissä kerrotaan esim. äidin taistelusta keuhkosyöpää vastaan ja sairastamastani Hortonin syndroomasta (sarjoittaisesta päänsärystä). En oo kuitenkaan koskaan ns. luokitellut blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan, koska se ei vaan onnistu! :D Kuitenkin täällä on juttuja maan ja taivaan väliltä enkä halua puristaa tätä mihinkään yhteen muottiin.



Tottakai on myös tullut törmättyä negatiivisiin asioihin, kuten juurikin niihin ilkeämmän puoleisiin kommentteihin tai häiriköintiviesteihin- ja puheluihin. Ainakin sen oon oppinut, että ei kannata "näkyvästi" ottaa kotikulmillaan itsestään kuvia, koska senkin seurauksena aloin saada ihmisiltä kuvia lähialueista ja kamalaa painostusta, että pitäisi tavata yms. Täytyy olla netissä varovaisempi ihmisten kanssa, koska tuntematta ei voi luottaa että mitä asioita lähtee leviämään. Ja sijaintiaan ei kannata vahingossakaan jättää päälle kotona ollessa, jos se näkyy selkeästi! Netissä ihmisten on todella helppoa huijata toisiaan esiintymällä kuvattomana, väärällä kuvalla ja nimellä yms. Itse en nää sellaiseen tarvetta enää vaikka joskus kirjoitinkin blogia myös anonyyminä. Oli helpompi avata kipeitä asioita, mutta nykyään en vaan nää syytä salata niitäkään "näkymättömyyden" taakse. Toki on myös niitä kokemuksia, joista ei voi kirjoittaa koska ei ole vielä itse käsitellyt kaikkea tapahtunutta. Ainiin ja loppuun mainittakoon se, että oon myös saanut somen kautta jopa todellisia ystäviä! Oon aika arka tapaamaan netin kautta ihmisiä, mutta kun siihen on päätynyt yhteisymmärryksessä, niin kokemukset ovat olleet pääosin hyviä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti