Huh huh... Muistanpa sen ajan, kun olin vielä pikkuinen tyttö ja vaikka söin aivan kunnolla, niin jouduin juoksentelemaan alipainon takia painontarkkailussa. Kun paino sitten viimein nousi siihen pisteeseen, että olin jo lähellä "normaalia", niin en vielä silloinkaan ajatellut painoa ollenkaan millään tavalla. Jos joku oli yleistettyjen muottien mukaan laiha tai lihava, niin who cares? En minä ainakaan.
Kun sitten täysi-ikäisyys koitti, niin olin siinäkin vaiheessa edelleen suhteellisen hoikka. Sen jälkeen myönnän painon nousseen niin, että itse ja muut sen huomasivat, kun alkoholi tuli täysi-ikäisyyden mukaan kuvioihin sekä baari-iltojen jälkeinen grilliruoka. Kun muutama kesä sitten aloin tosissani ja tyhmällä tavalla laihduttaa, niin kalorimäärät saattoivat olla korkeintaan 500 kaloria päivässä ja metsälenkkejä siihen pisteeseen, että meinasin pyörtyä. Kyllähän sillä toki aluksi paino tippui, että aloin mahtua jo pienempiin vaatteisiin. Mutta mitäs sitten kävikään? Kun syöntejä jätti tarpeeksi väliin, niin tuli sorruttua jälleen kerran roskaruokaan ja muihin turhiin mielitekoihin. Sen jälkeen tuli podettua kamalaa ruokamorkkista ja oksetti. Tuntui siltä, että ei muilla järkevimmillä ja ennen kaikkea terveellisimmillä tavoilla voi laihtua. En ole koskaan ollut lihava sillä tavalla etteikö sitä saisi piilotettua löysempien vaatteiden alle, mutta nyt alkaa näyttää sille, että pian voisin alkaa olemaankin.
Vajaa pari vuotta sitten tulin raskaaksi ja toki sen jälkeen jäi raskauskiloja ja varsinkin löysää ihoa. Ennen synnytystä olin sitä mieltä, että haluan laihduttaa kaiken ylimääräisen pois synnytyksen jälkeen. Ensimmäiset kolme kuukautta kuitenkin menivät todellakin toipuessa, sillä häntäluuni murtui. Tottakai ensimmäiset kuukaudet muutenkin täytyy toipua. Sen jälkeen iski se kuuluisa laiskuus, että ei tullutkaan lähdettyä vaikkapa pitkille vaunulenkeille vaikka vauva oli ihan pienenäkin kiltti ja kyllä kaupoilla tuli ravattua paljon yms.
Viime vuoden puolella sitten puhuttiin ystäväni kanssa alustavasti, että menisimme testaamaan lähikuntosaliamme. Innostuin lähes heti tilaamaan Stadiumilta pari toppia, urheilulegginsit ja kengät. Emme kuitenkaan vieläkään ole päässeet tai no... uskaltaneet lähteä salille. Molemmilla on sen verran huono itsevarmuus, että pelkää urheilullisimpien ihmisten katsovan meitä pitkin nenänvartta :D Itseään vartenhan sinne pitäisi mennä eikä muita varten. Itse tavoittelen rehellisesti sanottuna enemmän parempaa ulkonäkö- kuin terveyspuolta. En ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja sen takia kaikkia kehuja ei ole helppo ottaa vastaan, jos en pysty uskomaan niihin. Sen verran pinnallinen ihminen siis olen itseni kohdalla, että ensin ulkonäkö ja sitten se terveys.
Nyt päätin, että julkaisen itsestäni jonkin aikaa sitten otetun kuvan, jossa huomaa ns. todellisemman minäni kuin mitä leikattuja kuvia katsellen sekä ei tuntematta ja näkemättä ihmistä voisi välttämättä tietää, hah! Saanpahan samalla enemmän motivaatiota siihen, että todellakin olen nyt valmis aloittamaan uuden dieetin poistamalla ruokavaliosta turhat herkut, luomalla säännölliset ruokarytmit ja lisäämällä liikuntaa, sillä menin repäisemään ja tilasin kuntolaitteen kotikäyttöön jota odotan saapuvaksi tällä viikolla. Maksoi sen verran minun budjetilleni, että ei passaa jättää sitä johonkin nurkkaan lojumaan kuin vaatehuoneeseen uuden vaatekappaleen jota tulee käytettyä päällä vain kerran. Siitä lisää myöhemmin. Mutta joo... Taitaa elämänmuutos tällä osa-alueella olla järkevää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti