7. maaliskuuta 2017

Kivuliaat päänsäryt - Hortonin syndrooma (cluster headache)

Siitä alkaakin olla taas kuukauden verran aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Syynä on ollut jaksamattomuus, todella kovat päänsäryt ja lepääminen, sillä monia eri elämän osa-alueita on tullut mietittyä uudelleen.

Mutta asiaan, joka on yksi niistä mitkä ovat päällimmäisenä mielessä... Olen sairastanut 10 vuotta migreeniä, mutta viime kesänä minulle alkoi tulla muutaman viikon ajan todella kovia päänsärkykohtauksia, jotka eivät enää muistuttaneet migreeniä. Hakeuduin lääkärin vastaanotolle ja sieltä sain Sumatriptaanin kylkiäiseksi Panacodia ja Miranaxia kipukohtauksiin. Miranaxista ei missään vaiheessa ollut hyötyä, mutta Panacodista oli toisinaan. Panacodista on apua vielä nykyäänkin, jos saan tavallisen migreenikohtauksen. Siitä ei kuitenkaan ollut kesän aikana pahemmin hyötyä pahojen päänsärkyjen aikana, joten olin ihmeissäni ja ehdin maalata mielessäni kauhukuvia aivoverenvuodoista yms. Tuo kausi tuli ja meni, joten asia jäi sikseen. Kuittasin kaiken loppujen lopuksi mielessäni vain stressillä ja muuttuneella elämäntilanteella, jolloin olin eronnut.


 Noin kuukausi sitten aloin saada jälleen kerran viime kesää muistuttavia kipukohtauksia, mutta paljon pahempina. Äitini luona ollessani sain kamalimman kipukohtauksen siihen mennessä elämääni, joten äidin ja siskoni kannustamana lähdin käymään päivystyksessä. Kohtaus kuitenkin lieventyi ennen sinne pääsyä ja henkilökunta ei ehtinyt nähdä todellista tilannetta kohtauksen aikana. Kohtauksen alussa tunsin viiltävän kivun oikeassa ohimossani ja oikeassa silmässäni. Sen jälkeen tiesinkin jo, että nyt on aika syöksyä makuuasentoon ja repäistä mukaan paperia, sillä osasin jo varautua silmän vuotamiseen sekä nenäsieraimen tukkeutumiseen. Äitini kävi katsomassa minua levätessäni, jonka vuoksi säikähtikin pahasti, kun en pystynyt puhumaan, vapisin, olin levoton enkä pystynyt seisomaan noustessani kävelemään kunnolla. Itkin kivusta ja halusin vain kuolla. Pääsin vastaanotolle päivystyksessä lähes ensimmäisenä ja siellä sitten testailtiin neurologisia juttuja ja todettiin, että ei voi olla kyse mistään todella vakavasta eikä päätä ole syytä kuvauttaa, koska testit menivät hyvin. Tunsin itseni onnettomaksi, sillä pelkäsin vain että kohtaukset toistuvat ja joudun kestämään niitä jatkuvasti. Minulle sanottiin jälleen kerran, että kyse on migreenistä. Sain mukaani reseptin Clotamiin, jota minun tulisi aina ottaa kipukohtauksen näyttäessä merkkejään. Toinen resepti oli Primperan, joka toimii tehokkaasti pahoinvointiin. Clotamista ei ollut mitään apua ja kun sain lääkäriltä soiton, niin kerroin ettei kyseinen lääke ole auttanut. Sitä ryhdyttiin kokeilemaan kahden viikon ajan estolääkityksenä kipuihin, mutta ei, siitäkään ei ollut mitään hyötyä kuten ei Sumatriptaanista eikä Panacodista.


Eilen kävin lääkärissä, sillä soitin ennen viikonloppua ajan saadessani jälleen kipukohtauksia päivittäin ja useita kertoja. Sain ajan siis eilis aamuksi. Siellä sitten jälleen kerran testailtiin hieman neurologisia juttuja ja tarkastettiin korvat, silmät, sydän ja keuhkot ettei niistäkään löydy mitään syitä, jotka voisivat aiheuttaa päänsärkyjä. Päänsäryt todettiin Hortonin syndroomaksi (cluster headache) eli sarjoittaiseksi päänsäryksi. Ennen lääkäriin menoa jännitti, sillä pelkäsin että siellä sanotaan ettei syytä päänsäryille ole. Siellä kuitenkin asia otettiin vakavasti ja lääkäri oli hyvä. Hän otti neurologiin yhteyttä joka ohjeisti ettei tässä tilanteessa tarvitse kuvata päätä, sillä oireet olivat niin vahvasti yhdistettävissä Hortonin syndroomaan. Sain estolääkkeeksi Verpamilia, jota joudun ottamaan kahdeksan tunnin välein. Päänsärkykohtauksia varten sain toista lääkettä, Migardia, jota jouduinkin jo eilisiltana kokeilemaan. Päänsärkykohtaus ei kuitenkaan tällä kertaa ollut niin paha joita olen lähiaikoina kokenut, joten siitä syystä en vielä osaa sanoa, että olisiko juuri se lääke oikea apu kohtauksiin. Toivon kuitenkin, että päänsärkyjen sarja alkaa taas olla ohi, kun niitä on ollut pahoina kuukauden verran. Kivut väsyttävät niin kohtausten jälkeen ja muutenkin henkisesti.


 Tällä hetkellä en pysty muuta kuin toivomaan, että estolääkitys auttaisi ja että kohtausten tullessa ne saisi katkaistua mahdollisimman nopeasti. Itsemurhapäänsärky kuvaa näitä kipuja erittäin hyvin yhtenä muista nimistään, sillä kohtausten aikana olen monta kertaa toivonut kuolevani. Koska lääkkeet eivät ole auttaneet, vaan joudun kestämään kipua aina n. 1,5h, olen kokeillut lääkkeettömänä apuna kuumaa suihkua että kipu edes vähän turtuisi. Mielikuvana taas olen yrittänyt ajatella, että pääni sisällä on tulipalo, joka tuhoaa kaiken viallisen pääni sisältä. Tarkoitti se sitten mitä vaan, hah! Tärkeää on myös keskittyä hengittämiseen, sillä sillä saa ajatuksia hiukan muualle ja hengittäminen nyt on muutenkin elämiselle välttämätömtä. Paljon muuta siinä ei voi tehdä, jonka takia todellakin toivon lääkkeiden auttavan. Jos muilla on kokemuksia tästä kivuliaasta sairaudesta ja omia apukeinoja, niin ilmiantakaa itsenne! Olisin halukas kuulemaan niitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti