Viime ajan kuulumisia ja äitienpäivä

Oon käynyt nyt pari kertaa psykiatrisella poliklinikalla ja ensimmäisestä käynnistä jäi kyllä todella paha mieli, kun sanoivat että rauhoittavat lääkkeet pitäisi lopettaa kokonaan. Aivan kuin lamaannuin, koska koin että se ei todellakaan olisi varsinkaan tässä mielentilassa millään tavalla hyvä idea ja vieläpä vuosia syöneenä. Olin tosin nyt lähes neljä päivää syömättä niitä ja tuntui kuin olo olisi jollakin tasolla ehkäpä jopa kohentunut. Toinen kerta poliklinikalla oli kivempi, kun puhuttiin lääkeasioista ainoastaan Voxran annostuksen nostamisesta ja mahdollisesta psykoterapiasta. Huomenna on taas meno, saa nähdä mitä tällä kertaa tapahtuu. Kädestäkin on tikit poistettu, mutta sulavat tikit eivät olleetkaan täysin sulaneet joten täytyy niitä vielä itse nyppiä pois. Ruma jälki jää siihenkin, mutta mä en häpeä sitä. Se on merkki, joka kertoo elämän todella raskaista hetkistä. Aina ei voi olla vahva.

Oon miettinyt keinoja millä tavalla saada elämästä tasapainoisempi ja tottakai täytyy pitää kaikista perusasioistakin huolta kuten syömisestä, nukkumisesta ja liikunnasta. Ruokahalut ovat olleet aika vähäiset, mutta ei se pahitteeksi ole kunhan ei jää pysyväksi olotilaksi. Olen tällä hetkellä henkisesti niin hajalla, että mä en todellakaan kaipaa minkäänlaisia ylimääräisiä kuormittavia tekijöitä mun elämään. En epäile enää sanoa mielipidettäni, jos jokin asia ei miellytä. Mä aion elää juuri täysin omalla tavallani ja tehdä kaikki päätökset itse. Jos sitä ei hyväksy, niin mun elämässä ei todellakaan tarvitse olla millään tavalla mukana. En aio jäädä itkemään kenenkään perään, sitä mä olen jo aiemmin elämässäni tehnyt liikaa. Oon niin kyllästynyt ja täynnä vihaa. En voi sietää sitä, että joku pakenee asioita eikä selvitä niitä heti. Hommasin myös uuden puhelinliittymän, jotta saan vetäytyä enemmän omaan rauhaan pohdiskelemaan asioita. Joskus se tekee erittäin hyvää ja piristää, kun ei elä elämäänsä pelkästään luuri kourassa ja katsele elämää vain ruudun läpi. Jos ei siis kuulu päivittäin, niin syynä on tämä ja muutenkaan mulla ei millään riitä aika vastata jokaiseen viestiin, pahoittelut siitä!

Myös pohdinnat terveydenhuollosta aiheuttavat suunnatonta vihaa ja katkeruutta. Mielenterveysongelmistani voin osittain syyttää vuosia kestänyttä koulukiusaamista, mutta kaikki ei selity sillä. Se ei selity edes lapsuudenkokemuksilla, koska mulla oli onnellinen lapsuus. Mutta olin siis jo aiemmin maininnut itsetuhoisista aikeistani, mutta niitä ei otettu todesta. Ne otettiin todesta vasta nyt, kun liian suureksi kasvaneet paineet ajoivat mut tekemään itsetuhoisia tekoja. Pelkään, että asiat jätetään taas kesken ja olen pian samassa tilassa. Joskus on niin epätoivoinen olo, että pelkää ettei tästä voi parantua koskaan. Monesti tulee kysyttyä, että miksi juuri minä? Miksi en voi olla onnellinen ja nauttia elämän pienistäkin iloista? On vain sisäinen tyhjyys ja epätoivo suurimman osan ajasta.

Mulla oli niin paljon asioita mielessäni, mutta kun en tehnyt mitään muistiinpanoja niin kaikkea ei tule nyt kirjoitettua. Joskus kun on omissa oloissaan rauhassa, niin ajatukset vilisevät päässä aikalailla. Kaikki tärkeät asiat pitäisi heti kirjoittaa ylös eli saattaa olla, että tämäkin teksti saa pian jatkoa. Kaikesta huolimatta kaikille äideille oikein ihanaa äitienpäivää! <3 " Kerran on vuodessa sellanen päivä, et haihtuu äideiltä huolen häivä. Kukkia, kakkuja, soittokin riittää, kunhan saan vaan äitiäni kiittää. Ei väliä minkä ikäinen, aina olen sun lapsonen. Paljon olen saanut sulta, siis kiitos ja onnea äiti-kulta! "