Hassua, mutta mä en enää edes muista että millaista mun elämä oli ennen astmaa. Nykyään on niin tottunut siihen, että nenää saa olla toisinaan niistämässä ja lääkkeet täytyy muistaa ottaa. Astmaa oon sairastanut nyt viitisen vuotta.
Kun olin pieni, niin meille tuli kissa. Tämä kissa aiheutti pahan allergian, jolloin lääkäri kehotti luopumaan siitä tai mulle tulisi allerginen astma. Äiti teki luonnollisesti siihen aikaan päätökset, joten kissasta luovuttiin ja elämä palasi normaaliksi. Suunnilleen viisi vuotta sitten, kun olin tullut täysi-ikäiseksi, niin kissakuumeen iskiessä otin kissan välittämättä aiemmista varoituksista. Niinhän siinä sitten kävi, että sairastelin jatkuvasti ja parisen kertaa jouduin päivystykseen astman puhjetessa. Pahin sairastelu oli silloin, kun lähdettiin ystävän kanssa Kouvolaan ja mun jalat turposi. Luulin sen johtuvan vain uusista kengistä! :D Talvi-ilmassa tallustelu tuntui myös erityisen pahalta ennen lääkitystä, tuntui että pyörtyy happivajeen takia. Kun diagnoosi astmasta oli tehty, niin sain hoitavaksi lääkkeeksi Bufomixiä ja luonnollisesti myös allergialääkkeet. Avaava lääke on Ventoline, jota joudun myös ottamaan päivittäin. Lisäksi hommasin pari vuotta sitten myös ilmanpuhdistuslaitteen, josta oon kokenut olevan myös hyötyä. Kun lääkkeet muistaa ottaa säännöllisesti, niin en oo kokenut tän mitenkään pilaavan mun elämää ja kissojen ottamista en ole katunut päivääkään! Otin siis muutama vuosi sitten toisen karvaisen kattikaverin :D Kissa on mulla yksi pahimmista allergian aiheuttajista mikä on harmi juttu, kun opin aiemman kissakammon jälkeen rakastamaan näitä otuksia! :D
Hei!
VastaaPoistaOnko sulla siis koiria ja kissoja? Sööttejä kissoja.
Mulla on koira 6v ja hamsu, sain kauhean allergiakohtauksen naapurin koirasta luulin etten voi ottaa koiraa, sain sitten koiranpennun ja en saanut yhtään allergiakohtausta. Olen kuullut ennenkin vastaavasta, vaikka se on outoa.
Molempia löytyy kaksi kappaletta :) Se on positiivista, että asiat voivat muuttua!
Poista