Aiemmin mulla kulki ajatus tosi hyvin, mutta nyt mun on jotenkin todella vaikeaa pukea ne ajatukset sanoiksi. Äidin hoitopaikasta ei ole vielä tullut mitään tietoa, mutta odotan edelleen. Myöskään Lumon uurnaa ei ole ilmoitettu saapuvaksi, joten siitä täytyy alkaa soittelemaan eläinlääkärille. Inhottaa tällaiset roikkuvat asiat. Värjäsin hiukseni takaisin mustaksi.
Mulla on äitiä edelleen ihan kamala ikävä ja tuntuu, että nyt se iskee tajuntaan ihan kunnolla ettei äitiä enää ole. Mulla ei ole enää sellaista ihmistä, jolle soittaisin vaikkapa "Arvaa mitä?"-tyyppisen puhelun tai menisin käymään. On ikävä ihmistä, jolle sai kertoa niin pienet kuin suuret asiat. Nyt mulla ei enää ole sellaista joten tuntuu ettei juurikaan mikään kiinnosta vaan on rämmittävä päivästä toiseen. Ei tiedetä edes sitä, että onko mun nykyinen masennuslääkitys toimiva vai onko suru vaan niin suuri. Seuraava keskusteluaika on vasta lähellä kuukauden loppua, mutta onneksi hätätapauksissa voi mennä akuuttivastaanotolle tai päivystykseen. Toisinaan musta tuntuu, että mä en enää tunne itseäni ja olen jotenkin irrallaan. Haluan edelleen olla mukana esim. Facebookin syöpäryhmissä, jos pystyn antamaan jotakin tietoa sillä opin paljon äidin kahden vuoden syöpämatkalla. Silti musta tuntuu välillä todella pahalta, kun luen juttuja ja tulee itku jos vaikkapa jonkun äiti nimittäin on saanut syöpänsä suhteen hyviä uutisia. Sellaisista tulee mieleen, että miten me äitin kanssa iloittiin aina pienestäkin hyvästä uutisesta. Ennen isänpäivät olivat jokseenkin vaikeita, mutta nyt tulee olemaan äitienpäivätkin vaikka olen itse äiti.
Horton (sarjoittainen päänsärky) on alkanut nostamaan päätään ja nyt mulla on ollut onneksi vain muutamana yönä kipukohtaus. Kävin kellon mukaan toissapäivänä yksityisellä lääkärille näiden asioiden vuoksi, mutta itkien tuli lähdettyä sieltä pois koska asiat eivät menneet ihan kuin olisi pitänyt.
Oon lähdössä viikonloppureissuun koirien kanssa, joten ei auta kuin toivoa että saisin reissusta jotain uutta energiaa. Jännittää, että miten koirien kanssa tulee menemään mutta se on vain kokeiltava. Bambin kanssa matka meni viimeksi hyvin, mutta Upi ei ole ollut kuin muutaman kerran bussissa, apua! Pitää myös varata Imigran-piikkejä mukaan sillä siellä en todellakaan aio kuluttaa aikaa Horton-kivuissa. Sitähän ei tietenkään voi tietää, että toimivatko ne. Hyvää syksyä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti