Nyt tuntuu siltä, että ne paremmat päivät ovat todellakin käyneet harvinaisiksi. Olen jatkuvasti alakuloinen ja kiukkuinen, koska en vaan kerta kaikkiaan jaksa hoitaa kaikkia asioita ja nukun enemmän. Masennuksen piirteitä on näkyvissä, koska mulle on nousseet pintaan itsesyytökset esimerkiksi Lakun kuolemasta jälleen kerran. Mulla on sitä neropattia niin kamala ikävä ja samalla mua painaa vanhuskoiran ikä. Tuntuu, että tarkkailen sen olemusta välillä pakkomielteisenkin tarkasti. Koskaan ei tiedä, että milloin tulee taas se luopumisen päivä. Masennuksesta ja epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kertovat myös vaikeus tehdä päätöksiä eikä kukaan niitä voi tehdä mun puolesta. Olen miettinyt uutta koiraa, josta olen jo kirjoittanutkin mutta sitten tavallaan aina peräännyn. Sanotaan, että pitäisi valita oikea aika uuden perheenjäsenen ottamiselle, mutta koska muka on se oikea aika? Jos tilaisuuksiin ei tartu, niin ei se oikea aika tule koskaan. Sitä mieltä mä olen, mutta silti se on niin kovin vaikeaa. Ehkä se on sitten syksyllä. Mun on myös tarve tehdä siksi niin, että on taas yksi syy jatkaa elämää eteenpäin. Mä en nykyään uskalla edes lähteä yksin lenkille, koska mä pelkään että joku päivä mä vaan katkean kaiken paineen alla ja teen itselleni jotain peruuttamatonta mistä ei ole paluuta takaisin. Vanhuskoira on siis turva ulkonakin, lenkin pituus mennään hänen jaksamisensa mukaan.
Jos puhutaan niistä positiivisista puolista, niin tänään tuli käytyä kaupoilla ja syömässä eikä tullut minkäänlaisia paniikkioireita ihmisten keskellä. Lääke tosin oli alla, mutta siitä huolimatta oli aika kelpo suoritus vaikka itse sanonkin. Äiskä osti mulle New Yorkerista lättäkengät, sillä mulla oli jo tarve saada yhdet uudet. Ne ovat mukavat jalassa eivätkä ainakaan tule jalat kipeiksi. Yksi mun lempikaupoista. Äiskä osti mulle myös pari koiranpantaa, jotka ovat sitten aikanaan uutta tulokasta varten. Pitihän niiden pantojen värit olla vaaleanpunainen ja vaaleansininen, sillä ei tiedä kumpi tulee olemaan ;) Tässä kuussa menen todennäköisesti Tikkurila festareille, koska haluan ehdottomasti nähdä JVG:n ja Cheekin. Kutkuttaisi myös ensi kuussa mennä katsomaan Olavi Uusivirtaa, mutta katsoo nyt. Nyt olo on niin väsynyt, että taidan vaan painua nukkumaan ja huomenna onkin sitten viimein varaston siivousta tiedossa, jotta saa mahdutettua sinne lisää ylimääräistä tavaraa. Hyvää yötä pienen loppukevennyksen kera tuolla alimpana vaikkei kaikki varmasti ymmärrä mun huumoria, mutta se on itseironiaa! <3
" Ja vaikken heräis sun soittoon, oon ok vaik haluisit viedä mut hoitoon. Mä hoidan kyl itteni kuntoon. "
