Kun oma koti on muuttunut painajaiseksi

Oon kirjoittanut aiemminkin siitä, että millaista on elämä kun naapurina asuu sellainen ihminen, joka tyrannisoi muita pienimmistäkin asioista. Vieläpä alakerran naapuri, joka todellakin pitää kamalat koputusorkesterit pienimmästäkin kolahduksesta. Täällä linkki yhteen näistä kirjoittamistani teksteistä.

Muutamia kuukausia sitten piti irrottaa lapsen leikkikehästä pohja, sillä välillä hän innostui hetkeksi aikaa pomppimaan siinä aiheuttaen pientä meteliä. Tämä kaikki kuitenkin tapahtui päiväsaikaan ja tässä tapauksessa jopa kirjoitin naapurille lapun ilmoittaakseni, että pohja on poistettu ja pahoittelin siitä syntyvää meteliä. Hänelle on myös huomautettu ystävällisesti häneltä oveensa unohtuneista avaimista. Sellainen tilanne olisi itselle painajaista, kun unohtaisi avaimensa oveen ja joku vielä varastaisi ne ja tulisi luvatta omaan asuntoon. Jälkikäteen mietittynä inhottaa, että on pitänyt olla ystävällinen, sillä meno hänellä vaan pahenee pahenemistaan.

Viime yönä käsiä pestessä wc-käynnin jälkeen hän piti jälleen kerran tutun koputussoolonsa johon lapsikin heräsi. Sitten hän vielä keksi, että miten mukavaa on alkaa huutelemaan wc:n ilmastointikanavasta! Sieltähän hän sitten uhkaili, että soittaa poliisit jos meteli jatkuu. Mikä ihmeen meteli, eikö hän itse pidä hygieniastaan huolta? Olisivat varmaan poliisit nauraneet, sillä eihän heillä toki ole tärkeämpiä tehtäviä kuin tulla huomauttamaan pikaisesta käsienpesusta syntyneistä äänistä. Olin jo aiemmin yhteydessä isännöitsijään häiritsevästä koputtelusta jopa päiväsaikaan ja kyselin jopa tarkemmin siitä, että onko suihkussa käynnille tietty aika. Luonnollisestikin suihkussa saa käydä kellonympäri, sillä joku voi olla vaikka vuorotöissä. Minulle myös kerrottiin, että asiaa käsitellään seuraavassa kokouksessa ja että olisiko minulla kellonaikoja hänen häiritsevästä käyttäytymisestään. Liian kilttinä ihmisenä tietenkin vastasin, että kellonajat on mutta he voivat antaa asian olla mikäli koputtelu ei jatku. Juttelin myös talonmiehen sekä muiden rapun ihmisten kanssa siitä, miten hän aiheuttaa haittaa itse koko talonväelle koputtelemalla.

Musta tuntuu todella pahalta, että tää vainoaminen on jatkunut neljä vuotta eli siitä asti, kun muutin tänne. Kodin pitäisi olla turvapaikka jossa saa kuulua normaaleja elämisen ääniä. Kodin pitäisi tuntua kodilta, jonne on aina mukava tulla. Täällä se ei ole ollut niin vaan aina on se odotuksen tunne, kun pääsee muuttamaan pois. Tuntuu pahalta, koska mä muuten viihtyisin täällä vielä hetken aikaa. Kuitenkin yksi ihminen voi muuttaa asioita niin paljon, että omasta kodista tulee painajainen ja välillä tulee oltua äidin luona pitkiäkin aikoja, koska ei yksinkertaisesti uskalla olla kotona. Nyt vaan punnitsen eri vaihtoehtoja, että mitä mun pitäisi tehdä tämän asian kanssa. Otanko isännöitsijään uudestaan yhteyttä vai kirjoitanko tälle naapurille suoraan? Tosin tämä jälkimmäinen ei ole ennenkään auttanut ja aina saa pelätä, että milloin hän tulee ulkona vastaan ja kilahdan aivan täysin! Välillä tuntee aivan mieletöntä alakuloisuutta siitä, että ei saa elää kuin normaali ihminen vaan joutuu jatkuvasti pelkäämään. Välillä taas iskee kamala raivo koko ihmistä kohtaan, että jos hän tulisi siinä tilassa soittamaan ovikelloa niin varmasti tulisi kunnon tappelu. Aina vaan toivoo rauhallisempina kausina, että tilanne vielä muuttuu. Nyt tiedän, että se ei muutu kuin minun tai hänen muuttaessa täältä pois. Ja ei voi olla sattumaa, että kaikki tässä asunnossa asuneet ovat olleet hänen mielestänsä häiritseviä!

Kerrostaloelämästä

Tänään onkin ollut pitkästä aikaa päivä, kun ei ole kuulunut niitä muutamaa kovaäänistä ja kiukkuista koputusta. Tässä on viimeiset pari vuotta muutettuani edesmenneen isäni asuntoon tullut mietittyä järjestyssääntöjä sekä sitä, että millaisia ihmisiä naapurissa oikein voikaan asua.

Itse olen sellainen ihminen, että minulle ei todellakaan tulisi mieleenkään alkaa koputtelemaan naapuriin muutaman kolahduksen perusteella tai sen, että jonkun parvekkeen ovi paukkuu... Mitä sitten vaikka musiikkikin soisi päiväsaikaan naapurissa hieman kovempaa? Saman tien kun muutin tänne, niin eräs naapuri kyttäsi askeliani rapussa ja hänen oven ohittaessani sieltähän kiukkuinen naama alkoi pilkistää... Sain siis valitusta tosiaan siitä, että parvekkeen oveni sulkiessani siitä kuuluu liian kova ääni. Jopa ikkunat kuulemma helisee... Epäilenpä vahvasti, hahah! Naapuri kehotti minua ilmoittamaan asiasta isännöitsijätoimistoon ja sanomaan, että olen saanut asiasta jo valituslapun. Miksi ihmeessä menisin mustamaalaamaan itseäni sanomalla, että olen saanut jonkun olemattoman lapun? Toki hoidin asian nopeasti kuntoon jo seuraavana päivänä ja tuona samana kertana naapuri alkoi jo muistuttamaan siitä, että parkettilattia on sellaista materiaalia josta kolahdukset kuuluvat herkästi naapuriin.

Tämä kyseinen naapuri jo aikanaan muutamia vuosia sitten hommasi isälleni häädön tästä asunnosta ja valitti päiväsaikaan imuroinnista ja miten pyykkikone pitää liian kovaa meteliä. Tämän takia isäni jopa herkkänä ihmisenä meni hommaamaan uuden pesukoneen, ettei tällä ihmisellä olisi enempää valitettavaa. Isäni asuessa tässä tuo naapuri oli ahkera laittamaan isälleni järjestyssääntölistaa postiluukusta ja muokkaamaan niitä oman makunsa mukaan, kuten hiljaisuusaikaa. Itse en ole saanut yhden yhtä lappua. Johtunee siitä, että erään naapuririidan päätteeksi päätin itse kirjoittaa hänelle kirjeen... Kirjeestä kävi ilmi se, että hänen ei todellakaan kannata yrittää talloa minun varpaitani, sillä olenpa tämän kyseisen häädetyn herran tytär eikä ole mahdollista, että muka jokainen naapuri olisi häirikkö. En ole sillä tavalla samanlainen kuin isäni, että olisin tässä asiassa herkkä. Jos ns. sotaa tarvitaan, niin olen valmis! Jos hän ei kestä kaupunkielämän ääniä, niin miksi ihmeessä hän yrittää sabotoida muiden elämää eikä vain yksinkertaisesti muuta itse pois? Joka talossa tuntuu olevan se yksi tyranni.

Ennen tänne muuttoa asuin entisen ystäväni kanssa samassa asunnossa. Meillä oli kieltämättä sen verran villiä menoa niin viikonloppuisin kuin arkisinkin, että silloin olisin ihan hyvin ymmärtänyt, jos joku naapuri olisi tullut oven taakse, laittanut lapun postiluukusta tai jopa kutsunut poliisit paikalle. Toki tuossakin talossa oli se yksi valtias, mutta se oli todella pientä verrattuna tähän nykyisen asuinpaikkani valtiaaseen. Olemme väleissä vielä nykyäänkin.

 Muutaman kuukauden ajan lähes joka ilta on kuulunut koputusta, jos lapseni on tiputtanut kovemman lelunsa lattialle. Toki olen pyrkinyt kellon lähestyessä kymmentä keräämään kovemmat lelut pois ja silloin aletaan jo nukkumaankin. Minkä takia sitten tämä naapuri on alkanut vaan aikaistamaan näitä koputuksiaan ja aikaisin koputusmerkki tulee jo puoli yhdeksän jälkeen? En voi ymmärtää tätä eikä lapsi vielä ymmärrä sitä, että välttämättä kaikki naapurit eivät tykkää kolistelusta eikä hänen tarvitsekaan ymmärtää sitä! Aikanaan viime kesänä ja vielä syksylläkin olin niin ahdistunut, että saatoin kuukaudessa olla omassa kotonani vain muutaman päivän ja kaikki tämän yhden naapurin takia. Hän eksyi jopa soittamaan ovikelloani, kun ei ilmeisesti halunnut jättää lappujaan todistusaineistoksi. En avannut! Olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että jokainen saa elää normaalia elämää ja elämänäänet kuuluvat kerrostaloon. Myös minä siis saan elää normaalia elämää. Rehellisesti voin sanoa, että olen valittanut naapurista vain kerran ja kyseessä on juurikin tämä valittajanaapuri. Ilmoitin suoraan isännöitsijätoimistoon hänen toiminnastaan, sillä en todellakaan halua hänen mustamaalaavan myös minua. Muidenkin naapureiden mukaan hän valittaa lähes kaikille. Annan asian jäädä sikseen, jos hänen sabotointinsa rajoittuu vain näihin koputuksiin. Jos hän vielä kerrankin tulee huutamaan minulle mitättömistä asioista kasvotusten, niin silloin laitan varmasti tiedon menemään uudelleen eteenpäin. Periaatteeni on se, että jos minulle ei valiteta, niin en todellakaan välitä muidenkaan ihmisten toiminnasta.

Noh, tästähän tuli tällainen pieni purkaus :D Mitä mieltä te olette siitä, että missä menee ns. häiriköinnin raja? Onko teille valitettu mitättömistä asioista tai millaisista asioista te itse olette valittaneet muille? Olisi kiva lukea muiden mielipiteitä ja kokemuksia näistä asioista!