Sydänfilmi oli viimein ok ja nyt aloitettiin sitten uusi estolääke Mr. Hortoniin. Ajoittain kipuja on ollut, mutta selviää sitten säännöllisellä käytöllä jonkin ajan päästä että auttaako se Verpamilia paremmin. Verpamil toi vaan voimattoman olon eikä pitänyt kipuja kurissa, joten se oli Hortoniin aika turha lääke. Kuukauden päästä neurologi soittelee jälleen, että miten kipujen suhteen on mennyt.
Äiskällä olisi ollut jäljellä kaksi doketakselihoitoa vielä, mutta lääkärin vastaanotolla selvisi ettei doketakselista ollut mitään hyötyä ja jopa kasvua oli syövän suhteen tapahtunut. Tottakai se oli pettymys, koska doketakselista tuli kuitenkin iho-oireita, tukan harvenemista yms. Tällä kertaa oli kuitenkin ihana ja ymmärtäväinen lääkäri ja hän kuunteli äidin ja mun ehdotukset jatkojen suhteen. Missään vaiheessa hän ei sanonut kuten edellinen lääkäri, että kaikki hoidot lopetettaisiin yms. Ehdotimme äidin kanssa palaamista ihan alkuperäiseen sytostaattiin ja lääkäri selvittikin muutamassa päivässä hoitomahdollisuudet. Nyt sitten huomenna alkaakin sytostaattihoito alkuperäisellä karboplatiinilla ja siihen liitetään rinnalle jokin muu jonka nimeä en nyt äkkiseltään muista ja tiputuksen jälkeen viikon kuluttua kotona otetaan kapselit. Lääkäri ehdotti myös toista hoitomuotoa, jossa kuitenkin verikokeiden tuloksissa olisi kestänyt yli kuukausi. Hän oli siis sitä mieltä, että parempi ensin aloittaa tällä ja sitten mahdollisesti myöhemmin kokeilla tuota toista hoitoa. Sellaisia saisivat kyllä kaikki lääkärit olla :) Jos ikävät uutiset olisivat tulleet edelliseltä lääkäriltä, niin se olisi varmasti ollut todellista painajaista kun jo viime kerta oli.
Ensi viikolla on polille meno, jossa tapaan sitten uuden lääkärin ja sairaanhoitajan. En ole pahemmin miettinyt koko asiaa, mutta nyt alkaa jo jännittää. Käyn siitä huolimatta siellä katsomassa, että mikä meno mutta jos sama meno jatkuu niin sitten lopetan siellä käymisen suoraan ja käyn yksityisellä. Oon niin väsynyt tähän arpomiseen ja paikalla pysymiseen, että pakko saada muutoksia. Muutenkin oon väsynyt, kun arki kuluttaa voimia ihan kiitettävästi kotihommien, tyttäreni ja eläinten suhteen. Siihen päälle olen yrittänyt vähän tehdä muitakin töitä, mutta niillekään ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa koska pitäisi nukkuakkin. Välillä on hermot kireällä, mutta kaikista parhainta rentoutumista on se, kun voi kertoa jollekin ajatuksistaan ja saa levätä. Nykyään mulla on taas öisin telkkari päällä, sillä se auttaa nukahtamaan. Se on niin se perinteinen, että suljen silmäni vain mainosten ajaksi ja sitten sitä ollaankin jo unessa :D Toki myös se kuluttaa energiaa, kun on sen verran myös fyysisiä vaivoja kuten tuo sarjoittainen päänsärky että täytyy muitakin asioita vaan alkaa hoitamaan kuntoon yksitellen. Olisi astmaan liittyvää asiaa sun muuta, mutta kaikki aikanaan. Silloin kun fyysinen ja henkinen puoli on hajalla, niin ei silloin kyllä kaipaa yleisesti ottaen mitään läheisyyttä tai muutenkaan jaksa tavata ihmisiä tai tehdä mitään erikoista. Jo siinä on jaksamista, että jaksat aamulla nousta sängystä ja hoitaa päivän suhteellisen kunnialla päätökseen ennen nukkumista. Kun juttelin yhden ihmisen kanssa aiemmin ja totesin, että oon väsynyt niin hän totesi ilkeästi, että itseppä olet lapsesi, eläimesi yms hankkinut. Jäi kyllä hiukan suu auki, että mitä ihmettä kun en vaihtaisi lastani enkä eläimiä yhtään mihinkään. Jokaisella on oikeus olla väsynyt. Nyt naurattaa koko ihminen :D Mia-Mariannekin täytti juuri kolme vuotta. En järjestänyt mitään juhlia, mutta äiti halusi siitä huolimatta hankkia vähän herkkuja niin käytiin sitten hänen luonaan :) Virallisena synttäripäivänä olin Mia-Mariannen kanssa kotona, leikittiin ja syötiin herkkuja. Tottakai oltiin rennosti aamutakit päällä :D
Tänä vuonna pyrin siihen, että saisin niin fyysiset kuin henkisetkin ongelmat kuriin ja tasapainoon. Niiden kanssa painiminen vie kamalasti aikaa ja voimia vaikka niiden tilalla voisi olla jotain niin paljon parempaa. Jaksaisi paremmin asioita ja olisi motivaatiota tehdä tulosta enemmän esimerkiksi töiden suhteen. Harmi, että nuo ongelmat ovat sellaisia joita ei voi vaan päättää voittavansa, mutta siitä huolimatta asennoidun niin että yritän parhaani siltä osalta mitä vaan voin tehdä. Tyttärellä on myös parhaillaan menossa uhmaikä ja vaikka välillä tuntuu siltä, että hermot pettää ja tekee mieli alkaa huutamaan niin hermojen kurissa pitäminen on myös yksi tärkeä taito mitä pitää pitää yllä. Nuoremman koiran kanssa pitäisi alkaa ulkoilemaan enemmän ja asettamaan taas yhteiset tavoitteet. Talvi ei ole niin miellyttävää aikaa mulle, mutta silti sitä ei voi vaan käyttää tekosyynä laiskotteluun vaan sitten laittaa tarpeeksi vaatetta päälle ja lähteä liikenteeseen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti