Hortonit ovat pysyneet viime päivinä aika hyvin kurissa ja onneksi, koska on ollut sen verran kyllä jännitystä äiskän lääkärin vastaanottoa odotellessa ja sen jälkeen varsinkin, kun tulokset selvisivät. Seuraavaksi kerronkin, että miten yllättävästi kävikään heti lääkärin vastaanoton jälkeen.
Mentiin torstaina äiskän kanssa aamusta syöpäpoliklinikalle lääkärin vastaanotolle kuulemaan verikokeiden sekä keuhkokuvien tuloksia. Siitä tulikin erilainen reissu sillä äiskä kärrättiin suoraan pyörätuolilla päivystyksen puolelle. Lääkäri kertoi, että keuhkokuvissa oli reilusti varjostumaa ja nyt täytyisi tutkia, että onko kyseessä syövän eteneminen vai voiko syynä olla lisäksi nestettä keuhkoissa tai infektiota. Samalla juteltiin siitä, että mitä tehdään jos immunologinen hoito päättyy jo ensimmäiseen kertaan ja syöpä jatkaa etenemistään. Muiksi vaihtoehdoiksi jäi sädetyksen mahdollisuuden selvitys paikoittain ja yksi sytostaatti. Kysyin myös, että voisiko äiskä saada toista sytostaatin osaa jota sai ensimmäisellä kerralla sisplatiiniin yhdistettynä, kun ensimmäiset syöpähoidot käynnistyivät vajaa kaksi vuotta sitten. Lääkäri ei pitänyt sitä mahdottomana, mutta kertoi että syöpä on niin ikävä että voi muistaa jo aiemmin annetut aineet. Onneksi kuitenkin vaihtoehtoja jäi käteen vaikka nyt viimeiset kaksi sytostaattia eivät olekaan tehonneet ennen immunologisen hoidon aloitusta. Kun äiskä pääsi päivystykseen, niin siellä otettiin verikokeita, tarkkailtiin verenpainetta ja kuumetta sekä kuvattiin tottakai keuhkot ja otettiin sydänfilmi. Illalla keuhkoista poistettiin nestettä 7dl, joka on kyllä aikamoinen määrä. Happisaturaatiota ei saatu tarpeeksi nousemaan siitä huolimatta eikä hengityskään helpottunut merkittävästi ja seuraavana päivänä tt-kuvauksen myötä selvisi, että syy hengenahdistukseen on pääosin siinä että syöpä on alkanut levitä aggressiivisesti. Eilen menin iltapäivällä keuhko-osastolle jossa äiskä oli ja lääkäri kävi sielläkin juttelemassa. Hän antoi luvan siihen, että maanantaina annetaan toinen immunologinen hoitokerta aiemman suunnitelman mukaan koska ensimmäisestä tiputuksesta vastetta ei voida edes sanoa. Nyt vaan toivotaan, että sillä tulisi olemaan vastetta. Sairaanhoitaja kävi opastamassa äitiä ja minua happirikastimen käytössä, jonka äiti sai kotiin mukaan. Huristeltiin äiskälle siis ambulanssilla, koska ei sellaisen kanssa oikein olisi taksissa voinut matkustaa ja jos äiti olisikin tarvinnut happea matkalla. Äiskän pitäisi käyttää happirikastinta nyt 16h päivässä ja 8h saisi olla ilman. Myöhemmin sitten suunnitellaan mahdollisen matkaversion ottaminen käyttöön mikäli happea edelleen tarvitsee. Keuhkoissa on myös kasaan painumista, joka myös vaikuttaa hengitykseen. Upi oli meidän luona hoidossa kaksi yötä ja tänään sitten oli äiskälle vähän loukkaantunut, kun vietiin se sinne takaisin. Onneksi kaikki eläimet tulevat keskenään toimeen, niin mitään vaikeuksia ei ollut. Sen takia on hyvä, että jos jotain tulee niin Upi on aina tervetullut tänne.
Multa on kysytty, että miten mä olen voinut tämän kaiken keskellä. Mä olen voinut tilanteeseen nähden ihan hyvin, koska syövän parantumattomuus on ollut tiedossa alusta alkaen ja nämä kaikki hoidot yms ovat olleet ainoastaan positiivinen juttu, että syöpää ollaan saatu jarrutettua ja toivon, että sitä saadaan jatkossakin. Äiskällä on siis meneillään sekä palliatiivinen oireidenlievitys joka parantaa elämänlaatua että hoitojakso eli Tecentriq-niminen immunologinen hoito. Tällä hetkellä kun syöpä on aika arvaamattomassa tilassa huonolla tavalla, niin äiskä on tottakai valmis ottamaan seuraavan hoidon vastaan ja toi lääkärillekin ilmi, että haluaa jatkossa myös hoitoa mikäli sellaisia vain on jäljellä. Äiskälläkään ei eilen mieliala ollut oikein huipussaan kaikkien uutisten jälkeen, mutta onneksi me olemme voineet puhua hänen kanssaan kaikesta. Lääkärin vastaanotollakin sanottiin, että jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen että on jäljellä enää oireidenmukainen hoito ja sekin on tärkeää, että pystyy nauttimaan elämästä kivuitta ja mahdollisimman normaalisti omassa kodissa. Ajattelin tänään asioita kuolemanpelkoisena, etenkin menetyspelkoisena ja niin se vaan menee, että kaikki me aikanaan kuolemme. Oli syynä sitten syöpä, muu sairaus, tapaturma, itsemurha tai vanhuus niin ei meistä tänne kukaan jää. Ei pidä vaipua liiaksi synkkyyteen, koska mun kohdalla asia on niin että jos alan synkistelemään niin sellaisesta tulee todella pitkä jakso. Yritän välttää sitä, koska elämästä pitää nauttia ja tarttua hyviin hetkiin kiinni. Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että äiskän hoidot jatkuvat kävi miten kävi. Myös äiti oli pirteä ja hyvällä tuulella sekä ruoka maistui ja mulle se on itselleni sitä iloa, että hän voi hyvin ja mä voin tarvittaessa auttaa. Mulle se auttaminen ei ole raskasta vaikka joskus kuulee niitäkin kommentteja, että mun pitäisi itsekin levätä. Oikeastaan se lepo on juuri sitä, kun mä olen äidin luona ja voidaan vaikka syödä ja jutella. Lepo ei ole mulle sitä, että mä mököttäisin omassa kotonani jossain peiton alla, hahah! Jatkoa sairaslomalle mä tulen hakemaan kuitenkin ensi kuun alussa ja pyydän Lyrican nostoa, koska kuitenkin tällä hetkellä on sen verran asioita elämässä meneillään etten todellakaan kestäisi mitään työstressiä kaiken päälle. Muuten mulla menee aika tasaisesti ja toivon, että saataisiin elämäämme pieniäkin, hyviä uutisia. Se riittää, en tarvitse mitään suurta.
Tänään tuli vietettyä ihan mukava päivä eli käytiin äiskälle apteekissa ja kaupassa sekä samalla hoidettiin omat ostokset. Mia-Marianne pääsi näki käärmeitä joka oli hänelle uusi ja jännittävä juttu. Herkkupäivän kunniaksi tottakai piti ostaa vähän herkkuja ja mulle sekä äiskälle ostin samanlaiset kaulakorut. Ne muistuttakoon siitä, että vaikka nyt onkin jännittävät hetket käsillä niin silti mahdollisuuksia on edelleen auki. Viime viikolla leikkelin vähän äiskän tukkaa sillä suunnilleen vuosi sitten tultiin siihen tilanteeseen, että sytostaattien merkit alkoivat näkyä kuluttavasti. Nyt kun äiskällä on immunologinen hoito, niin se ei vaikuta tukkaan negatiivisesti vaan oma tukka pääsee kasvamaan ja sitä voi alkaa muotoilemaan ja myöhemmin laittaa vähän vaaleampaan väriäkin. Löydettiin kivat aurinkolasitkin äiskälle kesäksi. Tyttärelle mummo on todella tärkeä ja kun äiskä joutui jäämään sairaalaan yöksi eikä käytykään päiväseltään mummolla, niin sen kyllä huomasi käytöksessä. Hänkin huolehtii mummosta ja teki oleminaan manikyyrin :D <3 Muita kunniatehtäviä hänellä on lapata astiat astianpesukoneeseen ja laittaa se päälle, tuoda mummolle keppi ja innoissaan lähtee roskia viemään. Pari viikkoa sitten vietettiin äitienpäivää äiskän luona herkkujen parissa. Mutta nyt mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti