Neurologi
soitti perjantaina ja olin toiveikas, että saattaisi aloittaa erään
muun lääkkeen joka voisi toimia sekä Hortoniin että ahdistuneisuuteen.
Eipä kaikki mennytkään ihan kuten toivoin, sillä lääke-ehdotus
tyrmättiin suoraan perustelematta. Sain jo siinä vaiheessa niellä itkua
ja kaiken päälle neurologi sitten sanoi, että soittelee kuun lopussa ja
sitten aloitetaan toimimaton estolääke uudelleen. Sen jälkeen se
raivoitku sitten purkautuikin ja iski epätoivo. Pitkään musta tuntui, etten enää edes kykene itkemään koska oon niin turta. Tää yllätti mut. Oon vihainen edelleen ja
tuntuu, että en jaksaisi enää taistella koko kirottua Hortonia vastaan.
Ihan kuin ei olisi ongelmia jo muutenkin tarpeeksi ja kohtaus
vierailikin tuossa aiemmin, jonka vuoksi en ole edelleenkään nukkumassa
vaan kirjoittelemassa tätä tekstiä. Vihaan tätä niin paljon, etten voi
edes sanoiksi pukea. Samalla mainitsin, että pitäisi saada Primperanin
tilalle jokin muu pahoinvointilääke sillä ei ole enää sattumaa että
ahdistukset iskevät aina senkin ottamisen jälkeen. Tämä neurologi
vaikutti jotenkin todella tietämättömältä, sillä mä itsekin tiedän että
todellakin on muita pahoinvointilääkkeitä olemassa ja hän sitten empi,
että ei oikein ole muita ja tutkii asiaa tiistaihin mennessä. Tämäkin
kokemus sai sen tunteen, että on turha kysyä mitään kysymyksiä
tuntematta itseään tyhmäksi. En taida uskaltaa ottaa edes muutaman
päivän päästä lääkärissä lääkeasioita esiin, kun haen sairaslomaa.
Ahdistus
on edelleen jatkunut ja taitaa jatkua tätäkin menoa edelleen. Oon
miettinyt, että olisiko mun parempi alkaa tavallaan aikatauluttamaan mun
päiviä. Yleensä mua ei ahdista aamulla herätessä, jos onnistun
heräämään suhteellisen aikaisin enkä vasta joskus puolen päivän aikaan.
Se syy minkä takia taas haluan herätä mahdollisimman myöhään on se, että
silloin päivää on jäljellä vähemmän ja pääsee yöunille mahdollisimman
pian. No eihän se useinkaan mene niin, sillä sitten taas myöhäisillasta
on yleensä parempi olla ja nukahdan yleensä katsellen jotain hömppää
ettei ajattele niin paljon ikäviä asioita ja kiinnitä huomiota siihen
sisällä vellovaan ahdistukseen. Myöhäisiltoina muutenkin tulee
näperreltyä aina jotain kuten puunattua mummokoira-Lumoa tai
järjesteltyä kaappeja yms. Pahimmat vuorokauden ajat mulle on
ehdottomasti päivä ja iltapäivä. Ehkä se johtuu siitä, että silloin on
useimmiten vaan aikaa tavallaan olla. Jos sen ajan hyödyntäisi siihen,
että ulkoilisi enemmän ja tekisi töitä kun en ole äiskän luona käymässä
niin ehkä se ahdistuskin vähenisi. Ainakin mä aion kokeilla, sillä
tapana ei ole valittaa turhaan.
Join
varmaan viimeksi alkoholia joskus alkuvuodesta ja silloinkin tyyliin
yhden juoman. Alkoholi on siis sellainen tekijä, jonka tiedän
aiheuttavan ahdistusta nykyään jo melkein silloin kun juo sitä
ensimmäistä. Jos enemmän ottaa, niin silloin se ahdistus on pahimmillaan
seuraavana aamuna vaikkei varsinaista krapulaa olisikaan. Sen takia mä
en nykyään juo lähes lainkaan enkä myöskään halua kuluttaa aikaani
fyysisesti enkä pahemmin henkisestikään sellaisten ihmisten kanssa,
jotka on humalassa. Se on mun oma valinta ja sitä ei kannata ihmetellä,
jos mä en esimerkiksi vastaa sellaisille ihmisille viesteihin. Tottakai
silloin jos on oikeasti joku vialla, niin en ole hylkäämässä. Oon mä sen
huomannutkin, että kaveripiirit on kutistuneet koska niin moni on
menevää tyyppiä ja kun mä en enää, niin silloin tiet tavallaan ajautuvat
erilleen koska en mä selvänäkään halua olla kännisten ihmisten parissa.
Se on jokaisen oma valinta ja mun valinta on ihan yhtä hyvä kuin
muidenkin. Onhan se joskus tavallaan hauskaakin selvänä seurata muiden
töppäilyjä, mutta koska känniset ihmiset aiheuttaa mulle aivan
suunnatonta ahdistusta niin mä oikeasti pyydän, ettei mulle tehdä niin.
Se tuntuu tällä hetkellä aivan helvetin pahalta.
Siisteys
taas on sellainen asia, että se helpottaa mun oloa jollakin tasoa.
Tykkään, että koti on puhdas ja muutenkin järjestyksessä, koska
vertauskuvallisesti saa myös omat ajatuksensa silloin paremmin
järjestykseen. Mä en oo koskaan tottunut elämään kamalassa sotkussa ja
vielä kotona asuessanikin ennen täysi-ikäisyyttä kyllä mun huone oli
aina siisti ja silloinkin puunailin keittiötä kuntoon, joka on aina
ollut mun omassa kodissanikin se siistein ja tärkein paikka mulle.
Ulkoilu myös tekee hyvää vaikka välillä on todella vaikeaa lähteä. Nyt
kun hyvät ilmat on olleet harvassa, niin ne hyvät säät pitäisi hyödyntää
ja tänäänkin teki aivan suunnattoman hyvää liikkua ulkona. Keinoja on,
mutta pahimmissa oloissa mikään ei auta. Haluaisi vaan käpertyä suojaan
peiton sisään pimeyteen ja hiljaisuuteen, mutta sitten ei kuitenkaan
toisaalta kykene edes olemaan paikallaan vaan haluaisi tehdä jotain eikä
mitään saa kuitenkaan valmiiksi. Nää asiat on vaikeita ja se puskee
vielä enemmän paniikkia pintaan, kun alat tajuta ettei mikään
vaihtoehdoista helpota eikä lääkkeetkään tuo helpotusta. Se on yksi
pelottavimmista tunteista ikinä ja tulee se sekoamisen pelko. Mä niin
toivon, että tähän löytyy vielä ratkaisuja ja nämä olot alkavat
hellittää. Tää alkaa oikeasti olemaan todella tuskallista. Jos mua
naurattaisi, niin nauraisin tällä hetkellä itselleni räkäistä naurua
että luulitko oikeasti, että olisit taikaiskusta parantunut? Sen tietää,
että näistä ongelmista ei tule koskaan parantumaan mutta näissäkin
tapauksissa oireita voidaan lievittää. Voi olla kausia, että oireita
ei ole ja joskus ne iskevät ihan täysin päin näköä ja tuntee olevansa
ihan pohjalla, josta ei ole ylösnousua. Tämäkin teksti menee siihen
"ajatusten virta"-kategoriaan, mutta ainakin saa jossakin muodossa
purkaa että miltä tämä kaikki tuntuu ja mitä mä ajattelen tästä.
Tähän
loppuun vielä teksti noista kuvissa vilahtavista lastenvaljaista, jonka
kirjoittelin tänään Facebookin puolelle. Ne kun tuntuvat herättävän
mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin :D
" Käytiin tänään äiskällä ja koen käteväksi sen, että jos on sekä tyttö
että pentukoira mukana niin tytöllä on lastenvaljaat. Tyttö ei niistä
vaikuta kärsivän millään lailla, mutta osa sitten vastaantulijoista ja
se on naurettavaa. Mun mielestä se ei olisi lainkaan parempi, että mun
huomion harhautuessa väärällä hetkellä väärään kohteeseen tytär voisi
olla vaikka auton alla tai sitten jotkut ihmiset ottaisivat nokkiinsa
siitä, kun tyttö juoksisi vahingossa heitä päin. Myös kaupassa nuo
valjaat on kätevät, kun tyttö on niin iso ettei vaunuissa kyllä enää
viihdy lähes lainkaan paitsi väsyneenä. Eipä siis tarvitse panikoida ja
infotiskien raikua, että missä tyttö menee
Osa jaksaa lässyttää myös siitä, että kasvattakaa sitten lapset
pitämään kädestä kiinni ja käyttäytymään. Osaa kyllä pitää kädestäkin
hienosti kiinni, mutta koska maailma on pienenä vielä jännittävä paikka
niin onhan se kiva, jos sitä saa tutkia ilman vaaraa ja jatkuvasti
kädessä roikkumatta kiinni. Lapsia on myös erilaisia ja esimerkiksi
Mia-Marianne ei ole rauhallisimmasta päästä ja tällä hetkellä uhmakin
meneillään. Miksi ylipäänsä lastenvaljaat on sitten keksitty
"hihnoineen", jos niitä ei saisi käyttää? Ei, en pidä tytärtäni koirana
ja ulkoiluta sitä valjaissa ihan huvikseen vaan juurikin
edellämainittujen syiden takia Ainiin, mutta pitäähän sitä aina olla jotain aihetta mielensäpahoittajille kuten 1,5l Muumi-limujen ilmestyminen, hahah! "
Hieno teksti taas kerran ��❤️
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaHyvä tilannekuvaus, vaikka ikävää, ettei täsmälääkettä löydy. Neurologiset vaivat tahtovat olla sellaisia, että ahdistus ja masennus tulevat niiden kanssa käsi kädessä. Hattua täytyy kyllä nostaa neurologeille, kun koettavat selvittää mikä johtuu mistäkin.
VastaaPoistahttp://www.laakarikeskusfenix.fi/terveyspalvelut/